Toisen temppelin aikainen sinettilöytö Jerusalemissa mainitsee raamatullisen pappissuvun nimen
Jerusalem Journal of Archaeology -lehden tulevassa numerossa ilmestyvässä tutkimuksessa Zachi Dvira ja tohtori Gabriel Barkay temppelivuoren seulontaprojektista (Temple Mount Sifting Project) analysoivat kymmeniä 2600 vuotta vanhoja, temppelivuoren alueelta löydettyjä savisinettejä.
Sineteillä, jotka ovat symbolein varustettuja paloja polttamattomasta savesta, sinetöitiin varastoja, ovia ja varastosäiliöiden aukkoja. Savikimpale painettiin ensin ovenkahvan tai astian kannen varmistavan narun solmun päälle. Tämän jälkeen varainhoitaja painoi sinetin saveen. Tämä sinetöintimenetelmä esti asiattomia henkilöitä avaamasta varastotilaa jättämättä merkkejä peukaloinnista, sillä heidän olisi pitänyt joko katkaista naru tai rikkoa sinetti.
Tähän viitattiin Raamatussa, kun farao antoi oman sinettisormuksensa Joosefille.
”Ja kun farao otti sinettisormuksensa pois kädestään, asetti hän sen Josephin käteen, puki hänet hienoihin pellavapukuihin ja pani kultaketjun hänen kaulaansa.” 1. Moos. 41:42
”Tutkijat eivät yleensä tarkastele sinettien kääntöpuolta, mutta tekemällä sen voi oppia paljon, erityisesti siitä, millaisiin esineisiin ne oli kiinnitetty”, Dvira sanoi. Tutkijat havaitsivat, että noin 21 prosentissa sinettien kääntöpuolista oli kudottujen kankaiden painaumia, mikä viittaa siihen, että niitä käytettiin pienten pussien sulkemiseen. Pussit sisälsivät todennäköisesti hopeapaloja, kun taas tasaisilla kääntöpuolilla ja kangasjäljitelmillä varustetut sinetit sinetöivät todennäköisesti astioita, joiden aukot oli peitetty kudotulla kankaalla ja joissa säilytettiin maataloustuotteita.
”On löydetty todisteita siitä, että rikkoutuneiden sinettien jäänteet oli tallennettu, jotta voitiin dokumentoida, kuinka monta kertaa säilytyspaikka oli avattu”, tutkijat kirjoittavat. ”Näin ollen tämä menetelmä hyödykkeiden turvaamiseksi toimi myös ”tämän tyyppisissä kirjanpitojärjestelmissä”. Lisäksi tutkimalla tämän tyyppisissä sineteissä esiintyvien virkamiesten nimiä voidaan selvittää aarteiston päähallinnoijan nimet sekä todeta, että häntä avustaneet henkilöt olivat yleensä hänen perheenjäseniään.”
Temppelivuoren maaperästä talteen otettujen sinettien joukosta löydettiin yksi, jossa oli kaiverrus, jossa luki הִצִלְיָהוּ בן אִמֵר (Hiṣilyahu, Immerin poika), joka oli kirjoitettu ensimmäisen temppelin jälkimmäisellä kaudella käytetyllä paleo-heprealaisella kirjoitusasulla. Immer on pappissuvun nimi, joka palveli temppelissä 7. tai varhaisella 6. vuosisadalla eaa., profeetta Jeremian aikana (Jer. 20:1–6), joka kuvailee merkittävää pappishahmoa nimeltä Pashḥur, Immerin poika.
”Pashur, Immerin poika, pappi, joka oli Herran temppelin päällikkö, kuuli Jeremian profetoivan näitä asioita. Pashur antoi sen jälkeen Jeremian ruoskittavaksi… Sillä näin sanoi Herra: Minä annan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Ja minä annan kaiken tämän kaupungin rikkauden, kaiken rikkauden ja kaiken arvokkaan omaisuuden, ja minä annan myös kaikki Juudan kuninkaiden aarteet heidän vihollistensa käsiin; he ottavat ne ryöstösaaliiksi ja vievät ne Babyloniaan.” Jeremia 20:1–5
”Hisiljahu saattoi olla hänen veljensä”, sanoi Dvira ja huomautti, että tuohon aikaan ”paqid” ja ”nagid”, Jeremiassa käytetyt nimitykset, joilla Pashhuria kuvattiin, viittasivat pappeihin ja leeviläisiin, jotka nimitettiin kirstunvartijoiden johtoon. Oli tavallista, että useat perheenjäsenet jakoivat tehtävän.
Monet sineteistä otettiin talteen Ophelin kaivauksilta, noin 50 metriä Daavidin kaupungin ja Temppelivuoren eteläisen muurin väliseltä alueelta, ja ne paljastivat todisteita kuninkaallisen aarrekammion olemassaolosta julkisen rakennuksen viereisellä paikalla, josta löydettiin suuri määrä säilytysastioita. Ophelin rakennutti kuningas Salomo 10. vuosisadalla, ja se oli raamatullinen vastine Jerusalemin akropolille, josta käsin kuninkaalliset hallitsivat. Monien sinettipurkkien kaiverruksissa mainitaan yhteisen patriarkka Besin nimi, joka ilmeisesti hoiti kassakirstua. Eräässä toisessa sinetissä esiintyi nimi ”Hiskia, Juudan kuningas”.
”Temppelivuoren maaperästä ja Ophelin puutarhasta paljastunut sinettikokoelma on konkreettinen todiste siitä, että Jerusalemissa oli kaksi keskeistä aarrekammiota, jotka hallinnoivat Juudan kuningaskunnan taloutta”, tutkijat päättelivät. ”Koska tällä hetkellä Temppelivuorella ei ole mahdollista suorittaa järjestelmällisiä arkeologisia kaivauksia, tämä kirjoitus on edelleen ainoa temppelivuoren ympäristöstä peräisin oleva epigrafinen todiste, joka valottaa sitä taloudellis-hallinnollista toimintaa, jota tässä Juudan valtiollisessa, uskonnollisessa ja hallinnollisessa keskuksessa harjoitettiin ensimmäisen temppelin kaudella.”
Lähde: Israel365News.com CLAY SEALS FROM FIRST TEMPLE TREASURY DISCOVERED IN RUBBLE FROM TEMPLE MOUNT BY DAVID SIDMAN | JAN 10, 2022