Rony Smolar – Israel-uutisviikko 8.8.2022

Viiden Israelissa viettämäni viikon jälkeen on taas hyvä olla Suomessa, missä arkielämän rauhallisuus poikkeaa suuresti Israelin äänekkäänä sykkivästä sekä uutisia tuottavasta tapahtumarikkaasta arjesta.

Mutta oli mielenkiintoista, ja jopa hyödyllistä, olla tapahtumien keskellä seuraamassa eteenpäin pyrkivän energisen valtion arkielämää. Oikeastaan ei tarvinnut kuin astua ulos kadulle, niin saattoi aistia sen energian ja kiireen mikä näkyi liikenteessä ja ihmisten liikkumisessa. Autokanta on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti ja tieverkkoa on laajennettu ja parannettu, vaikka viranomaiset kehottavat pitkiin ruuhkiin juuttuneita autoilijoita siirtymään julkisen liikenteen, kuten junien, metron ja bussien käyttäjiksi. Muutos yksityisautoilusta onkin hiljalleen siirtymässä kohti julkista liikennettä, mihin on panostettu eri mukavuuksia käsittävien linja-autojen ja junavaunujen sekä edullisten matkalippujen muodossa.

Se tiedetään, että ruuhkissa ajaminen hermostuttaa autoilijoita, mikä välillä johtaa holtittomuuksiin ja onnettomuuksiin. Tänä vuonna on jo lähes 300 ihmistä saanut Israelin tieliikenteessä surmansa. Suurin osa onnettomuuksista sattuu maan ruuhkaisen keskiosan eteläpuolella, missä osissa maanteitä puuttuu turva-aidat ja missä ajokulttuurissa olisi parannettavaa.

Ja sitten paikallisten vitsauksena kokemat sähkökäyttöiset potkulaudat ja polkupyörät huristavat muista välittämättä välillä autoliikenteen ja välillä jalankulkijoiden seassa, mikä lisää onnettomuuksien varaa.

Mutta teiden tukkoina eivät pelkästään ole yksityisautoilijat, vaan myös teillä liikkuva raskas rahtiliikenne. Kontit, rakennuselementit, raskaat koneet sekä kylmäkuljetukset siirtyvät aamuvarhaisesta iltamyöhään paikasta toiseen, kun maata rakennetaan ja asutusta levitetään maan ruuhkaisista keskiosista muualle. Myös vuorokauden ympäri toimivat vienti- ja tuontisatamat liikuttavat rahtia teillä.

Silmiinpistävää oli myös havaita, miten paljon uusia taajamia ja kaupunginosia korkeine ja ahtaasti rakennettuine kerrostaloineen on noussut rikkomaan ennen niin idyllisiä maisemia. Mutta nopeasti kasvavalle väestölle on oltava tarjolla asuntoja siitä huolimatta, että niiden hinnat ovat pääasiassa maa-alan rajallisuudesta johtuen hämmästyttävän korkeat. Siitä huolimatta asuntojen kysyntä on suuri enkä saanut selvää vastausta ihmettelyyni, miten esimerkiksi nuoripari pääsee kuulemillani hinnoilla kiinni omaan asuntoon.

Yhtenä selityksenä kuulin, että vanhemmat saattavat säästöillään auttaa ja myös takaavat pitkäaikaisen asuntolainan. Toinen selitys oli korkean teknologian aloilla hyvin tienaavat nuoret, joilla palkkatulon lisäksi on erilaisia hyvin maksettuja kannustinpalkkioita, mikä helpottaa asunnon rahoittamista. Samalla minulle selvisi, että vuokra-asuntojen markkinat ovat rajalliset ja vuokrat yleensä niin korkeat, että omistusasunto jää lähes ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi.

Israelin keskiosassa sijaitseva rannikkokaupunki Tel Aviv on kaikissa mittasuhteissa poikkeus. Se on mm. kansainvälisessä vertailussa todettu maapallon kalleimmaksi kaupungiksi asua, missä elämä muistuttaa vuorokauden ympäri sykkivää suurkaupunki New Yorkia. Tel Aviv on pääasiassa vauraiden ja hyväosaisten asuttama, sillä asuntojen hinnat saattavat siellä liikkua jopa miljoonissa dollareissa. Huomioni kiinnittyi siellä myös kaupunkikuvan muutokseen, kun rauhoitetun rantakaistaleen itäpuolelle on noussut Hongkongia muistuttavien pilvenpiirtäjien korkea seinämä.

Tel Aviv on täydellinen vastakohta pääkaupungille Jerusalemille, mikä suurperheisten ortodoksijuutalaisten sekä arabiasukkaiden vuoksi on luokiteltu Israelin köyhimpien kaupunkien joukkoon. Siellä kaupunkikuva on säilynyt pääosin muuttumattomana, mutta kaupungin ulkopuolella rakennetaan uusia taajamia houkuttelemaan mm. korkean teknologian osaajia ja siten hyvin tienaavia kohentamaan pysähtyneeksi kuvattua kaupungin mainetta.

Näin kesäaikana saattoi nähdä perinteisesti pukeutuneiden ortodoksijuutalaisten ja vuodenaikaan kevyesti pukeutuneiden liikkuvan yhdessä ongelmitta kaupungilla. Mutta hellettä ei Jerusalemista kovin helposti pääse pakoon rannalle eikä rantakulttuuri kuulu ortodoksien elämätapoihin. Korkeintaan ortodoksinaiset saattavat pitkissä hameissaan näyttäytyä lastensa kanssa rantavedessä.

Suositun Natanian rantakaupungin hiekkaranta poikkeaa Israelin muista rannoista, sillä nykyisin se muistuttaa niin ranskalaista Rivieraa kuin Venäjän rantalomakohdetta Sotshissa. Niin paljon rannalla kuului puhuttavan ranskaa ja venäjää. Siellä ranskalaisnaisten rantamuoti näyttäytyi suoraan pariisilaisista muotilehdistä, kun taas venäläiset ja mahdollisesti myös Ukrainasta tulleet näyttäytyivät siellä hillitymmissä väreissä ja kuoseissa.

Mutta rantavedessä heitä kaikkia kohtasi yhteinen kiusa, näihin aikoihin yleistyvät valkoiset meduusat, jotka ihoon osuessaan aikaansaavat polttavan ja kirvelevän punotuksen.

Lomakohteena Natania näyttäytyi myös ranskalaisten asuinpaikkana, sillä kaupunkiin on Ranskassa voimistuneen juutalaisvastaisuuden seurauksena muuttanut tuhansia juutalaisia. Se näkyy kaupunkikuvassa, missä löytyy ranskalaistyylisiä pikku kahviloita, kakku- ja leipäpuoteja, ranskalaisnimisiä muotiliikkeitä ja kauneussalonkeja ja missä turisteja pyritään palvelemaan mieluummin ranskaksi kuin hepreaksi tai englanniksi.

Vaaleat hiukset ja vaalea ihonväri taas kertoo, että Natania vetää puoleensa myös venäläisiä, niin matkailijoita kuin maassa asuvia. Onhan Israeliin menneinä vuosina muuttanut lähes miljoona venäläistä entisestä Neuvostoliitosta. Lisäksi Israeliin on tänä vuonna sodan seurauksena muuttanut tai tilapäisesti asettunut yli 30.000 ukrainalaista.

Ranskankielisten lailla myös venäjänkieliset näkyvät Natanian kaupunkikuvassa, missä liikkeiden nimissä näkyi mm. Tatjana, Vera ja Aleksandra. Kaupungilla kiinnitin huomiota erityisesti lukuisiin vanhuksiin, jotka liikkuivat aasialaisten hoitajiensa avustamina. Nuo pääasiassa Neuvostoliitosta aikoinaan lähteneet ovat kuulemma jääneet ilman heille kuuluvaa venäläistä eläkettä, puhumattakaan sairaiden ja invalidisoitujen heille kuuluvia avustuksia. Sen vastuun on ottanut Israel, joka näinä aikoina yrittää säilyttää toimivat suhteensa Venäjään.

Siksi Israel on länsimaista poiketen pidättynyt julkisesti tuomitsemasta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Mutta siitä huolimatta maiden suhteet ovat viime viikkoina viilenneet, mikä näkyy mm siinä, että Venäjä on pyrkinyt rajoittamaan, ja jopa uhannut sulkea maassa vuosikymmeniä avoimesti toimineen Juutalaistoimiston. Toimiston tehtävänä on ollut maan juutalaisten maastamuuton edesauttaminen, minkä venäläisviranomaiset ovat nyt ottaneet silmätikukseen. Syytä ei vielä tiedetä eivätkä virkamiestasolla käydyt neuvottelut ole tuottaneet tulosta. Ratkaisun toivotaan löytyvän valtionpäämiesten välisissä keskusteluissa, mistä presidentti Isaac Herzog jo vihjasikin.

Israel pelkää toimiston sulkemisen johtavan maiden suhteiden jyrkkään alamäkeen ja silloin vaarana on, että Venäjä sulkee valvomansa Syyrian ilmatilan Israelin ilmaiskuilta, joiden pääkohteina ovat olleet Iranin ja sen liittolaisten siellä olevat vihollisasemat.

Pitkällä matkallani panin merkille, että Israelin nopeasti sykkivää arkea voi hyvin kuvata vauhtisokeudeksi, sillä juuri kukaan eikä mikään pysy paikallaan, kun lähes kaikki ovat valmiita uusiin haasteisiin. Se näkyy uusien työpaikkojen etsinnässä, hakeutumisessa korkeampaan koulutukseen sekä teknologian uusina keksintöinä ja innovaatioina, joita sijoittajat hamuavat. Se rikastuttaa ihmisiä, poikii uusia keksintöjä, tuo valtiolle verotuloja ja siten pyörittää kansantaloutta.

Mutta Israelin yhteiskunnassa on myös oravanpyörästä pudonneita, joita ei vauhdin hurmassa aina muisteta. Siksi Israelin sosiaalimenot ja erilaiset tuet ovat valtion perustamisesta lähtien näytelleet merkittävää osaa yhteisestä hyvinvointia.

Esimerkiksi elinkustannusten ja niistä erityisesti ruoan kallistuessa pääministeri Jair Lapidin hallitus on onnistuneesti vedonnut tuottajiin hintojen maltillisina pitämiseksi ainakin yli syksyn pyhäkauden.

Toisaalta siihen suhtaudutaan vaalikikkailuna, sillä ennenaikaiset parlamenttivaalit pidetään marraskuun alussa. Mutta israelilaiset ovat viime vuosina pidettyjen toistuvien vaalien seurauksena tottuneet loputtomaan politikointiin ja monet ovat siihen kyllästyneet siinä määrin, etteivät lainkaan seuraa päivänpolitiikkaa.

–       Voin paljon paremmin nyt, kun en enää seuraa uutisia enkä tiedä mitä poliitikkomme suunnittelevat, totesi eräs tuttava minulle.

Vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattavat kiinnostaa, mutta kun niissäkään ei näytä tapahtuvan selviä muutoksia, niin ei niistäkään tahtonut saada kunnon keskustelunaihetta.

Suuresti odotettu presidentti Joe Bidenin vierailu viime kuussa ei tuonut mitään uutta eikä häneltä odotetut keskustelut matkan seuraavassa kohteessa Saudi Arabiassa luvanneet suhteiden avaamista Israelin ja hänen isäntiensä välille ellei Israelin siviililentojen sallimista Saudi Arabian ilmatilassa lasketa läpimurroksi.

Myös Iranin ydinaseen tavoittelun estämisessä Israelilla ja Yhdysvalloilla oli eri näkemykset. Biden näki vain neuvottelujen tuovan ongelmaan parhaimman tuloksen, kun taas omaa turvallisuuttaan varjeleva Israel edellytti sotilaallista painostusta, jopa iskua Iraniin.

Mutta Israelilla löytyy vihollinen myös lähempänä, Gazassa vaikuttava radikaali ja sotaisa islamilainen jihad-terroristijärjestö, joka toimii aluetta hallitsevan Hamasin kyljessä mutta on myös levittäytynyt Jordanjoen länsirannalle. Israel ei salli jihadia naapurikseen ja siksi joukot pidättivät viime viikolla jihadin paikallisjohtajan, mikä johti nyt viikonvaihteessa käytyihin yhteenottoihin Gazassa.

Tuon johtajan pidätyksen seurauksena jihad-järjestö uhkasi kostaa Israelille, mikä ensi kädessä nähtiin vaarantavan Gazan tuntumassa olevien rajataajamien turvallisuutta sekä alueen siviililiikennettä. Sen seurauksena turvallisuusviranomaiset määräsivät alueen siviilit pysyttelemään turvahuoneissa tai niiden läheisyydessä, mikä eristi usean vuorokauden ajaksi kymmenet tuhannet asukkaat muusta Israelista. Tätä jihadin uhkaa Israel sieti lähes neljä vuorokautta, minkä aikana Gazan rajalle keskitettiin joukkoja.

Kun Egyptin välityksellä käydyt neuvottelut eivät poistaneet terroristijärjestön uhkaa, Israel päätti puolustautua iskemällä jihadin kohteisiin. Sen seurauksena myös paikallisia komentajia sai surmansa. Perjantaina alkaneiden ja viime yönä tulitaukoon päättyneiden yhteenottojen kestäessä jihad ampui yli 700 rakettia kohti Israelia, minkä seurauksena sadat tuhannet israelilaiset joutuivat lomakaudella viettämään aikaansa uimarantojen ja luonnossa liikkumisen sijasta sisätiloissa.

Kolmen vuorokauden yhteenotto tuli jihad-järjestölle kalliiksi, kun Gazan huomattavasti vahvempi islamilainen pääjärjestö Hamas päätti pysyä näiden vihollisuuksien ulkopuolella. Siksi Israel vältti iskemästä Hamasin kohteisiin ja näin jihad sai yksin tuntea Israelin voiman. Hamasin valinta oli odotettu, kun tilanne rajalla oli keväästä lähtien pysynyt suhteellisen rauhallisena eikä 15.000:lle gazalaiselle annettuja työlupia Israelin puolella haluttu vaarantaa.

Palestiinalaisrintama oli muutenkin epäyhtenäinen, sillä hallintokaupungissa Ramallahissa Israelin nähtiin hallinnon puolesta tehneen likaisen työn, kun Iranin tukema jihad-järjestö on uhkaavasti pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa Jordanjoen Länsirannalla.

Näiden viime päivien tapahtumien ansiosta Israelin uutisviikko asettuu nyt tuttuihin uomiinsa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR