Rony Smolar – Israel-uutisviikko 8.4.2019

Israelilaiset herkistyivät viime viikolla, kun Libanonissa 37 vuotta sitten taisteluissa syyrialaisjoukkojen kanssa kadonneen ja sittemmin kaatuneeksi julistetun israelilaissotilaan jäänteet tuotiin Syyriasta haudattaviksi Israeliin.

Hyvin salassa toteutettu operaatio paljastettiin israelilaisille vasta kun, sotilaan arkkua kuljettanut erikoiskone oli viime keskiviikkona laskeutunut Israeliin ja pääministeri Netanjahu oli kertonut asiasta television erikoislähetyksessä.

Vähitellen paljastui myös se, että operaation takana oli Venäjä ja itse presidentti Putin, joka muutama vuosi sitten oli vastannut Netanjahun vetoomukseen ja luvannut tehdä voitavansa Libanonissa kadonneiksi tiedettyjen sotilaiden ruumiiden paikantamiseksi ja kotiin kuljettamiseksi.

Kesällä 1982 Israel kävi taisteluja Libanoniin ja erityisesti maan eteläosiin asettuneiden palestiinalaisjoukkojen karkottamiseksi mutta joutui kohtaamaan siellä myös syyrialaisia joukkoja, jotka käytännössä tuolloin hallitsivat pientä ja heikkoa naapuriaan.

Libanonin itäosassa Sultan Jacoub-nimisessä paikassa tuolloin käyty yhteenotto oli erittäin verinen ja piiritetyiksi joutuneet israelilaisjoukot menettivät siellä 20 miestä kaatuneina, kolme joutui sotavangiksi, yli 30 haavoittui sekä kahdeksan panssarivaunua jäi Syyrialle sotasaaliiksi.

Sultan Jacoubissa kärsittyjä tappioita pidetään yhä edelleen Israelin sotilastiedustelun synkimpänä suorituksena.

Ulkomaailmaan myöhemmin levinneiden tietojen mukaan sotavangeiksi joutuneita kuljetettiin riemusaatossa Syyrian pääkaupungin Damaskoksen kaduilla. Myöhemmin sitten selvisi, että sotilaat olivat vankeudessa menehtyneet.

Koska Israel on perinteisesti pyrkinyt tekemään lähes kaikkensa, jopa maksamaan kalliin hinnan, kaatuneiden sotilaidensa kotiin saamiseksi ja hautaamiseksi, niin Israel oli vuosikymmenien aikana eri välikäsien ja yhteistyöhön suostuneiden kanssa yrittänyt paikantaa kolmen sotilaansa hautapaikat.

Vasta Venäjän tulo Syyrian sisällissodan näyttämölle neljä vuotta sitten antoi toivoa, sillä Netanjahun ja Putin välille oli kehittynyt hyvät suhteet.

Viime viikolla kotiin tuodun Zacharia Baumelin hautapaikka Damaskoksen läheisyydessä kerrottiin löytyneen juuri venäläisten erikoisjoukkojen avulla, mutta myös jonkin muun tahon oletettiin olleen mukana.

Kun sotilaan jäänteet ja jotkut hänelle kuuluneet esineet ja varusteet oli tunnistettu, päätti vaalikampanjansa keskeyttänyt Netanjahu viime torstaina lentää päiväksi Moskovaan tapaamaan ja kiittämään Putinia, joka myönsi valvoneensa operaatiota. Samalla hän paljasti kahden muun kadonneen israelilaissotilaan etsintöjen jatkuvan.

Tapaamisen aikana miehet keskustelivat myös ajankohtaisesta Syyrian tilanteesta, missä Putin onnettomuuksien välttämiseksi venäläisjoukkojen kanssa, edellytti Israelin ilmoittavan operaatioistaan nykyistä aikaisemmin. Netanjahun vastausta ei julkistettu, mutta tiedossa on, että Israelin ilmavoimat joutuvat varomaan Syyriaan vietyä venäläistä S-300-ilmapuolustusjärjestelmää.

Huomisiin parlamenttivaaleihin valmistautuva Netanjahu sai kaikesta tästä huomattavaa medianäkyvyyttä, mitä hänen vastustajansa pitivät karkeana poliittisena teatterina, ja samalla kun kotiin tuodun sotilaan hautajaiset koskettivat israelilaisten tunteita, niin vaalikampanjanjoinnista ei voinut välttyä.

Totuus on kuitenkin se, että viimeiset yhdeksän vuotta yhtäjaksoisesti ja sitä ennen yhden kolmevuotisjakson pääministerinä istunut Netanjahu on kilpailijoihinsa nähden ylivoimainen valtiomies.

Siitä on osoituksena hänen viimeisten parin viikon aikaiset korkean tason tapaamiset. Hän lensi Washingtoniin tapaamaan Valkoisessa Talossa presidentti Trumpin, minkä jälkeen hän sai vieraakseen Etelä-Amerikan suurimman valtion ja maapallon johtaviin talousmaihin kuuluvan Brasilian presidentin Bolsonaron. Ja heti perään hän lensi Moskovaan tapaamaan presidentti Putinin Kremlissä.

Netanjahu osaa sujuvasti seurustella huippujohtajien kanssa, minkä lisäksi hän on taitavasti osannut markkinoida Israelia maailmalla. Hän on myös vaikuttanut Israelin kansainvälisen aseman merkittävään kohentumiseen niin diplomatian kuin kauppapolitiikan aloilla sekä avannut yhteyksiä jopa arabimaailmaan.

Itse hän viime vuoden loppupuolella kävi Persianlahdella olevassa Omanissa ja myös hallituksen ministereitä on vieraillut alueella.

Netanjahun tiedetään aivan vaalien kynnykselle odottaneen kutsua Pohjois-Afrikan muslimivaltioon Marokkoon, mutta se jäänee toteutumatta. Aikoinaan suuren juutalaisväestön asuttama Marokko on perinteisesti suhtautunut maltillisesti Israeliin ja Netanjahu laski vierailun houkuttelevan Marokosta aikoinaan muuttaneita häntä nyt vaaleissa äänestämään.

Mutta israelilaisten äänestäjien keskuudessa löytyy kuitenkin mielipiteitä, joiden mielestä on tullut aika pääministerinvaihdokselle ja siksi kaduilla on huudeltu: ”Kuka muu tahansa, kunhan ei Netanjahu”.

Mutta vaikka Netanjahun johtama oikeistolainen Likud-puolue ei vaalien jälkeen olisikaan parlamentissa suurin puolue, niin Likud näyttää yhdessä oikeistolaisten kumppaniensa kanssa kuitenkin saavuttavan enemmistön 120-paikkaisessa parlamentissa.

Viikonvaihteessa voitonvarma Netanjahu lupasi eräälle televisiokanavalle antamassaan haastattelussa, ettei hän suostu purkamaan Jordanjoen länsirannalla palestiinalaisten ympäröimiä juutalaisia siirtokuntia, vaan aikoo liittää ne Israeliin. Toteutuessaan se veisi lopullisesti pohjan palestiinalaisten tavoittelemalta kahden valtion ratkaisulta.

Äänestäjien houkuttelemiseksi Netanjahu lisäsi vielä sunnuntaina näkemyksenään, ettei viime vuosikymmeninä eläteltyä palestiinalaisvaltion kaltaista aluetta Länsirannalle syntyisi.

Näillä voimakkailla ulostuloillaan haastajan asemaan joutunut Netanjahu yrittää estää mielipidemittauksissa johtavan Sininen ja Valkoinen-puolueen tietä kohti vaalivoittoa.

Merkille pantavaa on, ettei Netanjahun vaalikampanja ole mitenkään kärsinyt, vaikka häntä odottaa syyte lahjonnasta, petoksesta sekä luottamusaseman väärinkäytöstä, sillä niin vakaasti hän uskoo muodostavansa myös seuraavan hallituksen Israeliin.

Kyseenalaiseksi kuitenkin tulee, pystyykö hän hoitamaan tehtäväänsä samalla kun istuu syytettyjen penkillä. Yleisesti uskotaan, ettei Israelilla olisi varaa käydä oikeutta maan turvallisuusasioista hyvin perillä olevaa pääministeriä vastaan niin kauan kun maan turvallisuus jatkuvasti on vaakalaudalla. Sen lisäksi oikeudenkäynnin uskotaan viipyvän ja pysähtyvän valituksiin sekä ajanpeluuseen ja lopulta lykkääntyvän hamaan tulevaisuuteen.

Juuri vaalien alla Netanjahun suosiota auttaa kuitenkin tilanteen asteettainen rauhoittuminen Gazan rajalla, viime viikolla käytyjen rajujen yhteenottojen jälkeen, kun Egypti oli onnistunut sovittelussaan.

Nimittäin Gazaa hallitseva Hamas-järjestö ja sen sirpaleryhmä islamilainen jihad ilmoittivat kieltäneensä kannattajiaan ampumasta raketteja sekä lennättämästä pommiviritteisiä ilmapalloja Israeliin. Mielenilmaisut rajalla ovat kuitenkin jatkuneet ja viime perjantaina 10.000 ihmistä osoitti siellä mieltään.

Rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan, kun kansanjoukolle puhunut Hamasin johtaja Yahya Sinwar uhkasi uuden sodan karkottavan Israelin asukkaita aina Tel Avivia myöten, millä hän viittasi Hamasin hallussa oleviin pitkän kantaman raketteihin.

Mutta Israel on viime päivinä omalta osaltaan pyrkinyt tuomaan helpotusta Gazan oloihin, mm. pitämällä rajanylityspaikat auki rahtiliikenteelle, lisäämällä sähkönsiirtoa sekä viimeisimpänä, luvannut harkita vankien vapauttamista.

Esteeksi saattaa kuitenkin muodostua Israelin vankiloissa olevien palestiinalaisten eilen aloittama nälkälakko, millä he vaativat itselleen parempia oloja.

Nälkälakon on määrä laajeta siten, että siihen osallistuu mahdollisimman moni huhtikuun 17. päivään mennessä, jolloin Israelin vankiloissa olevat viettävät palestiinalaisvankien vuosipäivää.

Mutta myös Israelilla on ehtoja, sillä se odottaa Hamasin vapauttavan hallussaan pitämät israelilaiset, kaksi elossa olevaa siviiliä sekä kaksi kuolleiksi tiedettyä sotilasta.

Sopimukseen osapuolten välillä uskotaan päästävän ehkä helpommin nyt, kun paineet ja välikohtaukset rajalla ovat vähentyneet.

Israelilaiset ovat viime päivinä voineet välillä irrottautua kiihkeästä vaalikampanjasta sekä Gazan pitkään jatkuneesta jännityksestä seuraamalla helmikuussa amerikkalaisen kantoraketin avulla Floridasta laukaistun kuuluotaimen toistaiseksi hyvin sujunutta matkaa.

Kuluneella viikolla Raamatun ensimmäistä sanaa ”alussa”, hepreaksi Bereshit, nimeä kantava luotain on Israelissa lähes sadan miljoonan euron budjetilla rahoitettu yksityisesti.

Matkattuaan viisi ja puoli miljoonaa kilometriä luotain irrottautui viime viikolla maapallon kiertoradalta kohti Kuuta, jota se nyt paraikaa kiertää ja minne sen on tulevana torstaina määrä laskeutua.

Tel Avivin ulkopuolella sijaitsevassa valvontakeskuksessa seurattiin tarkoin 8.500 kilometriä tunnissa etenevän luotaimen irrottautumista maata kiertävältä radaltaan kohti Kuun vetovoimaa. Tuo kriittinen vaihe onnistui hyvin ja seuraava jännitystä ylläpitävä hetki on, kun neljän jalan varassa seisova luotain laskeutuu Kuun pinnan laavakentälle. Siellä sen on muutaman päivän ajan määrä suorittaa magneettisia mittauksia sekä lähettää tietoja ja kuvia Maahan.

Laskeutumispaikka on sama, minne venäläinen ja amerikkalainen kuuluotain vuosikymmeniä sitten oli laskeutunut.

Luotain on jo ehtinyt lähettää 470 kilometrin korkeudelta Kuusta ottamiaan harvinaisia lähikuvia maahan. Erittäin tarkoista kuvista näkyvät mm. 450 miljardia vuotta sitten syntyneet Kuun vanhimmat kraatterit.

Onnistuessaan Israel olisi neljäs valtio Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen, joka on saanut luotaimensa Kuun pinnalle.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar