Rony Smolar – Israel-uutisviikko 7.6.2021

”Herra presidentti, haluan ilmoittaa teille onnistuneeni kokoamaan maahamme hallituksen”! Näillä sanoilla hallituksen muodostajatehtävän saanut, keskustalaisen Jesh Atid- eli Tulevaisuus- nimisen puolueen johtaja Jair Lapid päätti neljään vaaliin johtaneen sekä yli kaksi vuotta kestäneen hallituskriisin Israelissa. Samalla se näyttää päättäneen myös Benjamin Netanjahun 12 vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneen valtakauden.

Israelilaiset seurasivat viime keskiviikkona tiiviisti Lapidille annetun tehtävän etenemistä, sillä takarajan tiedettiin olevan keskiviikkona puoliltaöin. Päivä oli poliittisilta tapahtumiltaan muutenkin kuumeinen, sillä jännittyneessä ilmapiirissä myös parlamentti Knesset kokoontui valitsemaan maalle seitsemänvuotiskaudeksi uuden presidentin.

Kahdesta ehdokkaasta Knessetin selvä enemmistö valitsi ennakkosuosikin Isaac Herzogin, työväenpuolueen entisen puheenjohtajan ja ministerin, jonka vastaehdokkaana oli poikkeuksellisesti naisehdokas. Tässä vaalissa puolueiden aatteelliset rajat ylittyivät ongelmitta, mikä näkyi äänestystuloksessa, kun 120 edustajasta 87 oli Herzogin kannalla.

Herzogin valinta Israelin järjestyksessä 11. presidentiksi huomioitiin myös maailmalla ja mm presidentit Joe Biden sekä Vladimir Putin onnittelivat toivoen samalla hyvän yhteistyön jatkuvan.

Uusi presidentti astuu seremonialliseen virkaansa heinäkuun 9. jolloin nykyinen presidentti Reuven Rivlin jää eläkkeelle. Sovinnollisena tunnettu ja suuresti arvostettu Rivlin on huomioitu myös liittolaismaassa Yhdysvalloissa, minne hän presidentti Bidenin kutsusta myöhemmin kesällä matkustaa.

Mutta näin sovinnollisesti ja joustavasti ei Israeliin hallitusta synnytetty. Sitä osoitti hallitustunnustelijan Lapidin puhelu presidentti Rivlinille vain 38 minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Rivlin oli antanut muodostamistehtävälle lainmukaiset 28 vuorokautta, joten aika käytettiin lähes täysin loppuun.

Syynä pitkittyneisiin tunnusteluihin oli kahdeksasta hyvin erilaisesta puolueesta kootun hallituksen monimuotoisuus, aatteelliset erot sekä puoluejohtajien hyvin erilaiset persoonallisuudet. Ainut, mikä heitä yhdistää, on Benjamin Netanjahun vastustaminen sekä muutoksen että sovinnon istuttaminen israelilaisten keskuuteen.

Israelin yli kaksi vuotta jatkunut poliittinen kriisi sekä neljät vaalit ovat jättäneet jälkensä kansaan, joka haluamattaan on poliitikkojen toimesta jaettu kahteen aatteellisesti vastakkaiseen leiriin. Keskustavasemmistoa eli Netanjahua vastustavia on pidetty lähes maanpettureina sekä myöntyvyyspolitiikan kannattajina, kun taas Netanjahun oikeistoleiriin kuuluvia on pidetty uhmakkaan kansallismielisinä. Tuo jako nähdään Netanjahun aikaansaamana, sillä siten hän on onnistunut pysymään vallassa, vaikkei ollut voittanut neljää viimeisintä vaalia. Hän kykeni kuitenkin hyötymään pirstoutuneesta puoluekentästä.

Kansan keskuudessa tuo vastakkainasettelu on viime aikoina ehtinyt muistuttaa pääministeri Jitzhak Rabinin murhaa edeltänyttä aikaa, jolloin ilmapiiri maassa oli hyvin myrkyttynyt. Siksi Israelissa on jo pitkään nähty turvamiehiä näkyvimpien poliitikkojen ympärillä. Ja juuri viikonlopulla sisäisestä turvallisuudesta vastaava tiedustelupäällikkö antoi julkisuuteen lausunnon, missä hän varoitti väkivaltaan yllyttävästä poliittisesta retoriikasta, millä olisi vakavat seuraukset. Tämä oli hyvin poikkeuksellinen ulostulo, mutta uuden hallituksen muodostamisen aikaan esiintyvä niin kutsuttu maalittaminen on muutamassa päivässä saanut huolestuttavat mittasuhteet.

Siksi näitä muutamia päiviä ennen hallituksen virallistamista pidetään erittäin kriittisinä ja mitä tahansa uskotaan vielä tapahtuvan. Näitä paineita tulee lähinnä Netanjahun leiristä ja vaikka hän ei itse toimi näkyvästi, niin hänellä tiedetään olevan kuumapäisiä nk. ”sotureita”.

Koin itse tuon saman ilmapiirin asuessani Israelissa ja sinä aikana siellä tapahtui kaksi poliittista murhaa, toistaiseksi ainoat maan itsenäisyysajan historiassa.

Mutta suurin kysymysmerkki on nyt siinä, syntyisikö kootusta hallituksesta yhtenäinen ja toimiva, mikä samalla palauttaisi maahan kurin ja järjestyksen. Lähtökohdat ovat kuitenkin heikot, sillä aluksi hallitusta vetää oikeistolaisen pienpuolueen Yaminan johtaja Naftali Bennett, josta on tulossa maan ensimmäinen kipa-päähinettä käyttävä pääministeri. Kansallismielisenä sekä uskonnollisena hänen toivotaan rauhoittelevan maan oikeistopiirejä, jotka vierastavat hallituksen muita puolueita keskustasta ja vasemmistosta. Sen lisäksi hallitukseen on sitoutunut pieni arabipuolue, mikä on ensimmäinen kerta Israelin historiassa. Uuden hallituksen puolueet vierastavat tätä, mutta ovat Netanjahun kaatamiseksi valmiita sen nielemään. Vaikka tuo puolue on nyt joutunut Netanjahun piikittelyn kohteeksi, niin vielä viikko sitten puolue oli kelvannut epätoivoisesti hallitusta koonneelle Netanjahulle.

Muodostettavan hallituksen askelmerkit ovat jatkossa seuraavat: Edellyttäen, että hallitussopu säilyy, Netanjahun entisenä liittolaisena tunnetun Bennettin on kahden vuoden päästä määrä luovuttaa vetovastuu Jair Lapidille. Silloin myös muita ministerinsalkkuja sekä valtuustojen puheenjohtajapaikkoja tulee vaihtoon. Ilman tätä järjestelyä ei hallitusta olisi saatu kasaan. Muilta osin itse hallitusohjelma on vielä julkistamatta.

Netanjahun valtakauden jäljiltä muutosta luvanneelle hallitukselle ei ennusteta pitkää ikää, jos se edes lainkaan pääsee alkuun, sillä oppositioon jäävä Netanjahun Likud-puolue yhdessä uskontopuolueiden kanssa tekevät kaikkensa loikkareiden löytymiseksi vielä ennen kuin parlamentti lähipäivinä äänestää uuden hallituksen luottamuksesta. Eivätkä viidennet vaalit ole poissuljetut, mutta Israelin kriisiytyneessä sisäpoliittisessa tilanteessa se olisi lähes katastrofi.

Tilanne on kuitenkin hyvin herkkä, sillä yksikin loikkari voi mitätöidä hallitussuunnitelmat, kun kootulla hallituksella on parlamentissa hyvin niukka enemmistö. Siksi hauraalle perustalle kasatussa hallituksessa kumppaneiden on ainakin lähikuukausina opittava tulemaan keskenään toimeen, muussa tapauksessa hallituksen ennenaikainen kaatuminen todennäköisesti palauttaisi Netanjahun valtaan. Toisaalta hänen johtamassaan Likud-puolueessa käydään paraikaa kamppailua seuraajasta ja oli se kuka tahansa, niin hän jäisi Netanjahun pitkän varjon alle.

Kaiken edellä mainitun jälkeen Israel kaipaa rauhoittumista, sillä pitkä hallituskriisi on koronapandemian sekä Gazan sotimisen lisäksi uuvuttanut kansan ja saanut valtiontalouden käymään lähes tyhjillä. Nimittäin Israelissa ei kahteen vuoteen ole ollut hyväksyttyä valtion budjettia, vaan eletty on velaksi sekä kirstun pohjalta löytyneillä varoilla. Sen lisäksi monet tärkeät virat on poliittisen sovun puuttuessa jäänyt täyttämättä. Tämä on selvästi nakertanut luottamusta poliitikkoihin eikä edes Netanjahu selviä tästä kuivin jaloin. Siksi uuden hallituksen tavoitteena on maan palauttaminen takaisin raiteilleen.

Israelin lehdissä on viime päivinä esiintynyt muistokirjoituksia 71-vuotiaasta Netanjahusta, siitä huolimatta, että hänen on veikattu vielä löytävän keinot pompahtaa takaisin valtaan. Kirjoituksissa on myönnetty Netanjahun monet aikaansaannokset, kuten maan talouden sekä turvallisuustilanteen kohentumisen unohtamatta viime vuonna syntyneet historialliset rauhansopimukset neljän arabimaan kanssa. Hän on myös ylläpitänyt hyviä suhteita suurvaltoihin, ja mm hänen henkisenä liittolaisena pidetyn presidentti Donald Trumpin ansiosta Yhdysvallat tunnusti Israelin pääkaupunkina yhdistyneen Jerusalemin, minne maa siirsi suurlähetystönsä Tel Avivista. Sen lisäksi Trump tunnusti Syyrialta sodassa valloitetun Golanin ylänköalueen kuuluvaksi Israeliin. Ja suhteillaan Netanjahu nosti Israelin koronarokotuksen mallimaaksi.

Netanjahu on myös kansainvälisellä näyttämöllä uhmakkaasti vastustanut Iranin tavoittelemaa ydinasetta ja tehnyt siitä Israelin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakiven.

Asia on näinä päivinä hyvin ajankohtainen eikä hallituskipuilu ole vienyt Israelin huomiota kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tuoreesta raportista, minkä mukaan Iranilla on yli 3000 kg matalarikasteista uraania, kun vuoden 2015 kansainvälisen ydinsopimuksen mukaan maalla saisi olla enintään 300 kiloa.

Määrää ei ole voitu vahvistaa, sillä Iran on helmikuusta lähtien estänyt IAEA:n tarkastajien pääsyn maahan. Sen lisäksi Iran ei toistuvista vaatimuksista huolimatta ole suostunut selittämään tarkastajien löytämiä ydinmateriaalin jäämiä kohteista, joihin tarkastajia oli aikaisemmin päästetty. Helmikuussa tarkastajat löysivät kohteissa myös peukaloituja sinettejä, mikä viittaa sopimusrikkomukseen.

Iranin tiedetään salaavan osaa maanalaisista ydinlaitoksistaan, joihin tarkastajia ei ole päästetty ja juuri siksi uraanimäärän uskotaan olevan merkittävästi suurempi, kuin mihin maa aikoinaan oli sitoutunut. IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossi pitääkin Iranin nykyisiä toimia huolestuttavina.

Ydinsopimus neuvoteltiin Iranin kanssa siksi, että maan epäiltiin kehittävän ydintutkimusohjelmassaan ydinasetta. Epäilyjä tukevat myös Iranin kehittämät pitkän matkan ohjukset. Muutama vuosi sitten Israel onnistui uskaliaalla operaatiolla siirtämään rekkakuormallisen verran salaista ydintutkimustietoa Iranista, mikä paljasti salaisen ohjelman olemassaolon. Israelia epäillään myös Iranin eri teollisuus- ja tutkimuskeskuksissa viime aikoina tapahtuneista oudoista paloista ja räjähdyksistä.

Viime viikolla viisivuotisen toimikautensa päättänyt Israelin tiedustelupalvelun Mossadin päällikkö Josi Cohen kehotti läksiäishaastattelussaan Israelia tehostamaan Iranin vastaisia toimia. Iran tulisi saada tajuamaan, että sen kansainvälisen sopimuksen vastaiset toimet tulevat sille kalliiksi, sanoi Cohen. Ja Israelin turvallisuudesta vastaaville hän painotti, etteivät tämän päivän salaiset operaatiot ole vähemmän merkityksellisiä kuin huomiset sodat.

Israel ja Yhdysvallat ovat julkisesti ilmaisseet vastustavansa jyrkästi Iranin tavoittelemaa ydinasetta, ja Israelille se on elämän ja kuoleman kysymys!

Ja vielä Iraniin liittyen; maa on YK:ssa asetettu äänestyskieltoon, sillä sen verran paljon on maan jäsenmaksurästejä maailmanjärjestölle kertynyt. Iran syyttää tilanteesta Yhdysvaltoja, joka ei ole vakuuttunut Iranin rauhanomaiseksi ilmoittaman ydinohjelman todenperäisyydestä ja siksi ylläpitää edelleen talouspakotteita.

Iranin ja kuuden kansainvälisen sopimusosapuolen välisten ydinneuvottelujen on ilmoitettu jatkuvan myöhemmin tällä viikolla Wienissä.

Ja lopuksi: Kaiken edellä kuvaamani taustalla Israelissa jatketaan edelleen koronaviruksen torjuntatoimia siitä huolimatta, että lähes kaikki rajoitukset on poistettu. Vain sisätiloissa määrätty maskipakko sekä maahan tulevien karanteenimääräykset ovat vielä voimassa. Puoli vuotta sen jälkeen, kun maassa aloitettiin aikuisväestön rokottaminen terveysviranomaiset suosittelevat nyt 12-15-vuotiaiden rokottamista. Tämä on ajoitettu kesän matkailukauteen, jolloin perheet matkustavat ulkomaille.

Israelin väestöstä yli puolet on saanut molemmat rokotukset, minkä seurauksena viikon tartuntaluku on nyt alle 20:ssä. Mm eilen oli ensimmäinen tartuntavapaa päivä. Kaikkiaan 840.000:n israelilaisen on todettu saaneen koronatartunnan. Kuolleiden määräksi on ilmoitettu vajaa kuusi ja puoli tuhatta.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR