Rony Smolar – Israel-uutisviikko 6.2.2023

Samalla kun Israelissa on pesty viime viikkojen poliittista jälkipyykkiä, on myös diplomatia astunut esiin ja välillä tuonut työrauhan Benjamin Netanjahun uudelle hallitukselle. Näin sisäiset kiistat ja synkät tulevaisuuden kuvat ovat pakottaneet poliitikot myös huomioimaan Israelille tärkeitä ulkosuhteita.

Siksi toistaiseksi on jäänyt selvittämättä mm kahden eri ministerin hallinnoiman puolustusministeriön sisällä käytävä kiistely toimivallan jaosta sekä ministerin paikalta hallituksen alkumetreillä erotetun kansanedustajan paluun helpottaminen.

Nämä kummatkin avoimet kysymykset ovat vain Netanjahun ratkaistavissa, mutta hän on nyt myös itse joutunut hallinto-oikeudellisen ongelman keskiöön. Nimittäin oikeuskansleri julisti Netanjahun olevan esteellinen käsittelemään korkeimpaan oikeuteen suunniteltuja muutoksia. Syyksi ilmoitettiin muutosten voivan vaikuttaa korkeimman oikeuden käsittelyssä paraikaa oleviin Netanjahun korruptiosyytteisiin.

Kun Israelin asemaa oikeusvaltiona ravistelee myös oikeusministerin ja oikeuskanslerin väliset erimielisyydet sekä muutamien ministerien irtiotot, niin ei ihme, että turhautunut kansa on eri puolella maata viitenä viikkona peräkkäin kokoontunut joukkomielenosoituksiin otsikon alla: Älkää viekö meiltä demokratiaamme!

Toistaiseksi Israelin sinivalkoisen lippumeren kattamat mielenosoitukset ovat sujuneet hyvässä järjestyksessä mutta pelättävissä on, ettei hämillään olevien kansalaisten kärsivällisyys veny loputtomiin. Silmätikuksi on otettu parlamentille Knessetille aiottu oikeus kumota yksinkertaisella enemmistöllä korkeimman oikeuden päätöksiä. Lisäksi poliitikoille tulisi myös enemmän valtaa tuomareiden nimittämisessä.

Oppositio on arvosteluissaan nyt selvästi pyrkinyt nostamaan kierroksia nimittämällä hallitusta rikolliskoplaksi, joka oikeuslaitoksen toimivaltaa kaventamalla sekä keskeisiä lakipykäliä muuttamalla pyrkii pelastamaan Netanjahun korkeimman oikeuden tuomiolta. Kärkeväksi muuttuneet sanailun seurauksena Netanjahuun on kohdistunut myös tappouhkauksia ja vaikka niitä on peruttu ja niitä kaduttu, alkaa poliittinen ilmapiiri muistuttamaan pääministeri Jitzhak Rabinin murhaa edeltänyttä aikaa syksyllä 1995.

Mutta Jerusalemiin saapui viime viikolla merkittävä vieras, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken, jonka toivottiin rauhoittavan Israelin sisäistä tilannetta sekä liennyttävän kiristynyttä tilannetta palestiinalaisten kanssa. Mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jä se, että Blinken oli tullut läksyttämään lähimpiä liittolaisiaan. Nimittäin tuloaan ennen Egyptissä hän oli presidentti Abdel Fattah al-Sisille ilmaissut huolensa maan ihmisoikeustilanteesta, kun oppositio on suljettu siellä vankiloihin.

Ja Israelissa lähimmän liittolaismaan edustajana Blinken saattoi ilmaista mielipiteensä myös Netanjahun hallituksen lähiaikojen hallintouudistuksista.

Israelissa oltiin Blinkenin tapaamisista kuitenkin niukkasanaisia, vaikka Yhdysvallat on huolestuneena seurannut maan sisäistä tilannetta sekä hyvin oikeistolaiseksi todetun hallituksen aikeita. Siksi Blinkenin vierailua oli lyhyen ajan sisällä edeltänyt keskustiedustelupalvelun CIA:n päällikön sekä presidentti Joe Bidenin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan vierailut.

Blinkenin keskusteluja Netanjahun kanssa kuvattiin lieväksi diplomaattiseksi läksytykseksi, kun Yhdysvallat ilmaisi huolensa demokratian joutumisesta Israelin hallituksen suunnittelemien uudistusten jalkoihin. Eri yhteyksissä Blinken muistuttikin maiden jakavan yhteiset arvot ja siksi vetosi israelilaisiin kansallisen konsensuksen puolesta. Netanjahu kertoi lyhyesti keskustelujen sujuneen rakentavassa hengessä ja keskittyneen pääasiassa Iranin ydinasekysymykseen.

Tosin Israelin lehdistössä tiedettiin kertoa Blinkenin puuttumisen Israelin sisäisiin asioihin tarjonneen Netanjahulle mahdollisuuden erottautua hallituksensa radikaaleista näkemyksistä.

Amerikkalaisministeri keskusteli myös kansallista sovittelua ajavan presidentti Isaac Herzogin kanssa ja ilmaisi tukensa tämän ponnisteluille löytää ulospääsy kansalliseen kahtiajakoon. Näillä näkymin vain presidentillä nähdään olevan mahdollisuus löytää sovitteluratkaisu siitäkin huolimatta, että oikeusministeri ilmoitti pitävänsä kiinni hallituksen päätöksestä kaventaa korkeimman oikeuden valtaa ja siten myös kansanvaltaa.
Ulkoministeri Blinkeniin kohdistui hallituksen piiristä myös arvostelua, kun hän vierailunsa kuluessa tapasi opposition lisäksi myös hallituksen suunnitelmia vastustavia eri kansalaisjärjestöjen, yritysmaailman sekä akatemian edustajia. Muutamat ministerit pitivät Blinkenin asioihin puuttumista jopa loukkaavana ja siksi muistuttivat vierasta Israelin olevan itsenäisen valtion, jota johtaa vapailla vaaleilla valittu hallitus.

Tämän kärkevän kannanoton kansallismielisen äärioikeiston suunnalta laukaisi Blinkenin mielipide, minkä mukaan Yhdysvallat vastustaa israelilaisten siirtokuntien laajentamista Jordanjoen länsirannalla, sillä ne Yhdysvaltojen mielestä veisivät palestiinalaisilta viimeisenkin mahdollisuuden perustaa alueelle oman valtion.

Tätä hän vakuutti vieraillessaan myös presidentti Mahmud Abbasin luona palestiinalaishallinnon pääkaupungissa Ramallahissa. Samalla Blinken tuomitsi palestiinalaisalueille viime viikolla levinneen juhlinnan sen jälkeen, kun terroristit olivat surmanneet israelilaisia siviilejä Jerusalemissa. Abbas kuitenkin vastasi pitävänsä yksin Israelia syyllisenä viimeisimpään väkivalta-aaltoon.

Yhteenvetona viime viikkojen amerikkalaisvierailijoiden käymistä keskusteluista Israelin lehdistössä todettiin Netanjahun hallituksen joutuvan pian tilanteeseen, missä sen valittavaksi tulee läheisen liittosuhteen jatkumisen Yhdysvaltain kanssa ja demokratiaan suunniteltujen leikkausten välillä. Ja kummallakin todetaan olevan keskeinen merkitys Israelin turvallisuudelle. Onhan Israelin saaman diplomaattisen tuen lisäksi Yhdysvaltojen vuosittain antama sotilaallinen tuki arvoltaan neljä miljardia dollaria.

Lehdistössä Netanjahun asemaa on kuvattu tukalaksi, kun hänen katsotaan joutuneen hallituksessa kahden äärioikeistolaisen puoluejohtajan ja ministerin panttivangiksi. Nämä kaksi, Itamar Ben-Gvir ja Bezalel Smotrich, ovat avoimesti lähteneet haastamaan Israelin demokratiaa ja sen mukana myös itsenäistymisestä lähtien vallinnutta liittosuhdetta Yhdysvaltojen kanssa. Näiltä kahdelta kuuluu lähes päivittäin kovia vaatimuksia, kuten kuolematuomion käyttöönottamista terroririkoksissa, terroristien ja heidän perheidensä karkottamista Israelista, sosiaaliturvan poisottaminen turvallisuusrikoksiin syyllistyneiltä palestiinalaisasukkailta sekä uusien siirtokuntien rakentamista ja aseenkantolupien helpottamista israelilaisille.

Mutta kuten alussa totesin, niin kyllä menneeseen uutisviikkoon mahtui myös lisää diplomatiaa, kun kaksi Afrikan valtiota Tsad sekä Sudan päätyivät uutisotsikoihin. Nimittäin Afrikan keskiosassa sijaitsevan Tsadin presidentti Mahamat Idriss Deby vieraili Jerusalemissa, missä hän keskusteli pääministeri Netanjahun sekä useiden eri ministerien kanssa maiden suhteiden syventämisestä sekä Israelin tarjoamista avustus- ja kehityskohteista.

Maiden hyvät suhteet ovat perua nykyisen presidentin isän ajoilta 1970-luvulta, mutta vasta nyt maat solmivat diplomaattisuhteet ja samalla Tsad avasi suurlähetystönsä Israeliin.

Myös toisen Afrikan valtion, Sudanin arabitasavallan odotetaan tämän vuoden kuluessa tunnustavan Israelin juutalaisvaltion. Se kävi ilmi Israelin ulkoministerin Eli Cohenin vieraillessa viime viikolla pääkaupungissa Khartumissa, missä hän tapasi maata hallitsevan sotilasneuvoston johtajan, kenraali Abdel Fattah al-Burhanin.

Maiden suhteet lähtivät kehittymään presidentti Donald Trumpin kätilöimien nk. Abrahamin sopimusten myötätuulessa, kun Persianlahden valtiot Arabiemiraatit ja Bahrain sekä Pohjois-Afrikan Marokko sopivat suhteensa Israelin kanssa. Samalla amerikkalaista talousapua ja poliittista tukea tarvinnut Sudan sitoutui normalisoimaan suhteensa Israeliin, olkoonkin, ettei maa vielä virallisesti ole sitoutunut Abrahamin sopimukseen. Sen kerrotaan kuitenkin tapahtuvan heti, kun maan sotilashallinto on siirtänyt valtansa siviileille.

Ulkoministeri Cohen ennusti myös muutaman muun Afrikan valtion olevan valmiudessa sopimaan suhteensa Israelin kanssa, kunhan jo syntyneistä Abrahamin sopimuksista on muualta saatu hyödyllistä tietoa.

Viikon diplomatia ei päättynyt Afrikkaan, vaan loppuviikolla pääministeri Netanjahu matkusti vierailulle Pariisiin, missä hän keskusteli presidentti Emmanuel Marcronin kanssa. Vaikka vierailun tarkoituksena oli lähinnä käsitellä Iranin yhä avoinna olevaa ydinvalvontasopimuksen jatkoa, oli Netanjahulla kuitenkin tarvetta tulkita isännälleen sekä Ranskan muille viranomaisille Israelin hallituksen ajamaa uudistuspolitiikkaa.

Ranskassa ehdittiin julkisesti epäillä niin Israelin demokratian tulevaisuutta kuin maan mainetta sijoittajia houkuttelevana toimintaympäristönä. Yllättävää oli, että Netanjahu kertoi epäilevien yritysjohtajien tapaamisessa vastaavansa itse loppukädessä hallituksen suunnittelemista muutoksista, mikä tulkittiin siten, että niissä sittenkin löytyisi jouston varaa.

Tavattuaan Ranskan juutalaisjohtoa Netanjahu kuvasi keskusteluja Macronin kanssa erittäin hyödyllisiksi, mikä sekin tulkittiin Netanjahun puolelta joustoksi hallitusohjelmassa.

Sama myönteinen tulkinta välittyi myös Yhdysvaltoihin, missä maan juutalaiset olivat jo ehtineet ilmaista syvän huolensa Israelin uudesta suunnasta. Siksi myös nämä Ranskasta välittyneet tiedot olivat tärkeitä, sillä Yhdysvaltain juutalaisten poliittinen ja taloudellinen tuki nähdään keskeisenä Israelille.

Valitettavasti diplomatian täyttämään viikkoon sekoittui myös vihollisuutta, kun Gazasta ammuttiin kolmena päivänä raketteja Israeliin. Tällä kertaa ne eivät aiheuttaneet vahinkoa eivätkä vaatineet uhreja, mutta koska Israel suhtautuu kaikkiin rakettihyökkäyksiin uhkana turvallisuudelleen, nousivat ilmavoimien koneet ilmaan pommittamaan sotilaskohteita Gazassa.

Ja lopuksi: Pitkään melko rauhallisena pysyneen Gazan rajatilanteen myönteistä puolta ehdittiin hyödyntää viime viikolla, kun kansainväliseen ihmisoikeusjärjestöön kuuluvat kaksi israelilaislääkäriä suoritti munuaissiirrot kahdelle nuorelle naiselle Gazassa.

Tarkoin vartioitu ja vain poikkeustapauksissa ylitettävissä oleva raja edellytti leikkauksiin valmistuneilta lääkäreiltä sekä heitä seuranneelta 25-jäseniseltä hoito- ja lääkintähenkilökunnalta muutaman viikon vaativia valmisteluja. Sen lisäksi Israelin puolelta oltiin valmisteluvaiheessa etäyhteydessä Gazan sairaalaan, mikä sekin vaati tarkkaa yhteistyötä.

Hyvässä yhteistyössä Israelista toimitettiin myös leikkauksiin sekä jälkihoitoon tarvittavia välineitä ja laitteita sekä myös lääkkeitä.

Leikkausten kerrottiin sujuneen hyvin, niin myös kahden vihollishallinnon välisen yhteistyön. Israelista tullut lääkäri- ja hoitoryhmä hoiti Gazan sairaalassa myös muita potilaita sekä antoi paikalliselle lääkintähenkilöstölle koulutusta.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR