Rony Smolar – Israel-uutisviikko 5.12.2022

Israelissa hallituksen kokoaminen etenee lasten tuolileikin lailla, kun monet puolueet kilpailevat samoista ministerisalkuista ja aina joku jää ilman. Siksi Benjamin Netanjahun tulevan hallituksen muodostaminen näyttää siinä määrin viivästyvän, että hän lähipäivinä joutunee pyytämään presidentiltä lain mukaista lisäaikaa.

Suurin vaikeus on ollut salkkujen jakamisessa, kun eri puolueiden välillä jo pilkotut salkut joudutaan eri puolueita edustavien ministerien vuorottelun takia niitä vielä hallituskaudella jakamaan. Israelilaiset ovat hämmästyneinä joutuneet seuraamaan, kun poliittinen peli on muuttunut taitolajiksi, missä monet liikkuvat osat ovat vaarassa kaataa vaivoin aikaansaadun rakennelman. Salkkujaon lisäksi myös ministeriöiden lainmukaisia vastuita ja tehtäviä ollaan muuttamassa siten, että parlamentin on kokoonnuttava säätämään niistä erikseen lakeja. Mutta sekään ei ole helppoa, kun vastavalitun parlamentin kokoontuminen on törmännyt erimielisyyteen valittavasta puhemiehestä.

Toiset nauravat tälle poliittiselle näytelmälle, kun taas toiset murehtivat tätä silmien edessä tapahtuvaa demokratian irvailua.

Israelilla on monesta eri syystä kuitenkin kiire saada toimiva hallitus kasaan, siitä huolimatta, että sen radikaalioikeistosta ja uskontopuolueista koostuva kokoonpano aiheuttaa huolta niin Israelissa kuin myös muualla. Netanjahua on kunnianhimonsa vuoksi moitittu jopa maan tulevaisuuden sekä yhteiskuntarauhan vaarantamisesta, kun hän näyttää antautuvan äärioikeiston ja uskontopuolueiden vaatimuksille. ”Tulemme elämään meille vieraassa maassa”, ennustettiin muutamissa lehtiotsikoissa, kun hallituksen suunnitelmissa on haluttu puuttua kouluopetuksen sisältöön, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja erityisesti koskemattomana pidettyyn maan armeijaan, joka nyt on vaarassa politisoitua. Myös Israelin julkisen sanan neuvosto varoittaa lehdistövapauden vaarantuvan, jos hallituksen pääpuolue saisi tahtonsa läpi supistamalla maan yleisradioyhtiön uutistoimintaa.

Samanaikaisesti mielipiteistään lähes päivittäin uutisotsikoissa olevat Itamar Ben-Gvir sekä Bezalel Smotrich, siis kahden radikaalipuoleen johtajat, ovat ottaneet tavoitteekseen koetella Israelin demokratian sekä maan perustajasukupolven yhteisesti sopimien pelisääntöjen rajoja.

Israelissa toivotaankin, että kokeneena poliitikkona Netanjahu jatkossa kykenisi hillitsemään näitä kahta politiikan nousevaa tähteä. Ellei Netanjahu sitä oma-aloitteisesti tekisi, niin lähimmän ja tärkeimmän liittolaisen Yhdysvaltojen painostuksen edessä hän joutuisi panemaan maan edun oman etunsa edelle. Nimittäin Israelin demokraattisen hallinnon tiedetään olevan Yhdysvalloille ja sen avokätisyydelle avainasia ja sitä ovat monet amerikkalaispresidentit liittolaiselleen vuosien varrella painottaneet. Israelin lehdistössä onkin pohdiskeltu miten Yhdysvallat tyytymättömyydessään saattaisi toimia ja päätellyt, että Yhdysvallat avaisi Jerusalemiin, siis Israelin pääkaupunkiin, palestiinalaisia palvelevan konsulaatin. Tätä presidentti Joe Bidenin tiedetään jo vuosi sitten suunnitelleen mutta lykkäsi päätöstään, jottei olisi horjuttanut Yair Lapidin ja hänen edeltäjänsä jakamaa hallitusta. Tiedossa on, ettei Netanjahun nyt syntymässä oleva hallitus ole Bidenin hallinnon mieleen ja siksi konsulaattiasia saattaa hyvinkin nousta uudestaan esiin.

Myös Israelin perivihollinen Iran on aistinut hallitusvaihdosta seuraavan tuntemattoman ajanjakson Israelissa luettelemalla niitä kohteita, joihin se sodan syttyessä yhdessä liittolaistensa kanssa aikoisi iskeä. Niitä olisivat mm Jerusalemissa sijaitseva parlamenttirakennus, monet hallitusrakennukset, myös pääministerin virasto sekä Tel Avivissa sijaitseva armeijan päämaja. Myös lentokentät ja satamat olisivat Iranin mukaan uhattuja.

Tätä Iranin uhmakkuutta on pidetty vastauksena Israelin ja Yhdysvaltojen viime viikolla käymälle yhteiselle ilmasotaharjoitukselle, jonka tavoitteeksi ilmoitettiin eri puolilla Irania sijaitsevien ydinlaitosten tuhoaminen. Israelissa kuvattiin neljä vuorokautta kestäneen harjoituksen olleen suurin vuosiin.

Ilmasotaharjoitus aikaansai myös maanpäällistä jännitystä, kun maailmanpolitiikan kiistakumppanit Yhdysvallat ja Iran sotaharjoituksen kanssa samanaikaisesti kohtasivat jalkapallon MM-kilpailuissa Qatarissa. Yhdysvallat voitti etukäteen räjähdysherkkänä pidetyn tasaväkisen mutta yllättävän siististi sujuneen ottelun niukasti 1-0. Ottelun päätyttyä iranilaispelaajien nähtiin maansa johtoa arvostelevana eleenä veljeilevän amerikkalaispelaajien kanssa.

Israelissa tuntemukset ovat kuitenkin toiset, kun Iranin kasvavan uhan seurauksena maa on viime vuosina joutunut kasvattamaan ennestään suuria puolustusmäärärahojaan. Tänä vuonna ne ovat yli 20 miljardia euroa, kun vertauksen vuoksi Suomessa hallituksen ensi vuoden budjetissa puolustushallinnon määrärahoiksi on esitetty kuusi miljardia.

Iran haastaa Israelia nyt myös diplomatian näyttämöllä, kun Persianlahdelle ensimmäiselle valtionvierailulle eilen saapuneeseen Israelin presidenttiin Isaac Herzogiin kohdistuneen tappouhkauksen takana uskotaan olleen juuri Iran. Presidentin henkeä uhattiin mm alueen sosiaalisessa mediassa samalla, kun hänen vierailuaan Arabiemiraateissa ja Bahrainissa kärkevästi arvosteltiin.

Päivää ennen vierailua ensimmäisessä kohdemaassa Bahrainissa oli poikkeuksellisen rajuja mielenilmaisuja väkijoukon toistaessa ”kuolema Israelille”- huutoja. ”Ette ole tänne tervetullut” toistettiin myös arabian-, englannin- ja hepreankielisissä lehtiotsikoissa. On selvää, että Persianlahden mahtimaa Iran on tämän takana, sillä se ei halua nähdä alueella vaikutusvaltaansa kasvattavan Israelin presidentin läsnäoloa.

Myös tuolla samalla alueella Qatarissa paraikaa käytäviin jalkapallon mestaruuskilpailuja seuraamaan saapuneet israelilaiset sekä median edustajat ovat saaneet osakseen vihanpurkauksia mutta eivät kuitenkaan ole kohdanneet väkivaltaa. Israelin paikalle lähetetyt konsulivirkamiehet ovat todenneet israelilaisten ottaneen arvostelut tyynesti vastaan eikä valituksia ole tarvinnut kisajärjestäjille esittää. Mutta Israelissa on hyvinkin ehditty huomioida se kielteinen kuva, mikä juutalaisvaltiolla tuolla kuohuvalla lähialueella on.

Tästä Israelin tulee syyttää itseään, todetaan Israelin lehdistön mielipidekirjoituksissa, kun Israel on laiminlyönyt arabimaailman eikä se arabian kielellä ole kyennyt välittämään omaa tulkintaansa alueen peruskonfliktista palestiinalaisten kanssa. Sen sijaan päähuomion on saanut kansainvälinen foorumi, missä Israel tuon tuosta joutuu puolustamaan asemaansa alueen ainoana demokratiana sekä oikeusvaltiona. Siksi mielipidekirjoituksissa on vaadittu Israelia pikaisesti kohentamaan mm ulkoministeriön arabian kielellä tapahtuvaa tiedottamista sekä aloittamaan Lähi-idän medialle suunnattua suhdetoimintaa.

Israelilta on esimerkiksi jäänyt kertomatta, etteivät ainoastaan palestiinalaiset joutuneet Israelin perustamisen seurauksena pakolaisuuteen, vaan myös arabimaiden sadat tuhannet juutalaisasukkaat joutuivat karkotettuina tuolloin jättämään kotinsa ja omaisuutensa. Palestiinalaiset nimittävät tuota kansallista hajaannustaan naqbaksi eli katastrofiksi, kun taas 850.000 arabimaista karkotettua juutalaista odotti vastaitsenäistynyt Israel.

Noista tapahtumista tulisi muistaa muulloinkin, kuin ei vain viime viikon vuosipäivänä, jolloin oli kulunut 75 vuotta YK:ssa sovitusta tuolloin brittivallan alaisesta Palestiinan jaosta. Päätös mahdollisti oman valtion perustamisen myös Palestiinan arabiasukkaille, nykyisin paremmin tunnetuille palestiinalaisille, mutta juutalaisille oman valtion perustamista vastustaneet arabijohtajat kuitenkin torjuivat suunnitelman. Tuosta torjuvasta asenteesta Lähi-itä maksaa vielä tänäkin päivänä.

Koska maailmanjärjestössä on ollut taipumus keskittyä yksipuolisesti palestiinalaiskysymyksen historiaan ja unohtaa myös toisen Lähi-idän kansan eli juutalaisten pakolaisuuteen johtaneet tapahtumat, on Israel syksyisin avatun maailmanjärjestön yleiskokousta seuranneina kuukausina muuttunut ”jahtikaudeksi” kutsutuksi kohdemaaksi. Niin paljon tuomitsevia päätöslauselmia on Israel saanut osakseen kyseenalaista enemmistöä edustavilta jäsenmailta. Israel on tuomittu jopa enemmän kuin esimerkiksi Syyriaa, Irania, Pohjois-Koreaa, Libyaa ja monta muuta sortohallintoa yhteensä!

Koska israelilaisten suurimpana huolena on saada elää terrorismista vapaata arkea, joutuvat maan eri turvallisuusjoukot olemaan alituisessa valmiudessa. Se on korostetusti näkynyt viime kuukausina, kun Jordanjoen länsirannalla toimivat aseelliset palestiinalaisryhmät ovat yhä avoimemmin iskeneet israelilaisia vastaan. Sen seurauksena israelilaisjoukot ovat hyvän tiedustelun avulla pyrkineet vastaamaan ennaltaehkäisevästi pidättämällä samalla palestiinalaisryhmien johtohenkilöitä.

Tästä on seurannut tulitaisteluja, joissa paremmin varustautuneet israelilaisjoukot ovat yleensä selvinneet tappioitta, kun taas palestiinalaisten tappiot ovat merkittävät. Mm viime viikolla yhdessä tulitaistelussa viisi palestiinalaista sai surmansa, joukossa kaksi radikaalijärjestön Islamilaisen jihadin johtohenkilöä. Sen seurauksena tuo Gazassa pääpaikkaansa pitävä järjestö uhkasi raketti-iskuilla kostaa Israelille.

Qatar ei jalkapallon MM-kisojen isäntämaana kuitenkaan halunnut Lähi-idän väkivaltaisuuksien häiritsevän kisoja, vaan lähetti edustajansa pikaisesti Gazaan vaatimaan Israelin kostamisen lykkäämistä. Raketti-iskujen kun tiedetään johtavan Israelin vastaiskuihin, jotka suuresti häiritsisivät joulukuun 18. päättyviä kisoja.

Qatarin vetoomus ei kuitenkaan auttanut, vaan lauantai-iltana Gazasta laukaistiin raketteja kohti Israelia, mihin Israel vastasi iskemällä Gazaa hallinnoivan Hamas-järjestön asevarikkoon. Sen jälkeen tilanne näytti ainakin eilisiltana rauhoittuneen.

Ja lopuksi: Israelin suurin ja väkirikkain kaupunki Tel-Aviv on englantilaisen talouslehti The Economistin tiedon mukaan tänä vuonna menettänyt asemansa maapallon kalleimpana kaupunkina. Ykkössijan jakavat nyt New York ja Singapore ja Tel Aviv on tipahtanut kolmanneksi.  Seuraavilla sijoilla ovat Hong Kong ja Los Angeles. Kärkipaikan menettämistä ei Israelissa nähdä kovinkaan suurena takaiskuna, sillä niin matkailijat kuin kaupungin omat asukkaat ovat valitelleet kohtuuttomina pitämiään korkeita hintoja. Mutta uutinen ei kuitenkaan kerro hintojen halpenemisesta Tel Avivissa, vaan niiden kallistumisesta noissa kärkipaikkaa pitävässä kahdessa kaupungeissa.

Syynä pidetään Ukrainan sotaa, Venäjän pakotteista seurannutta korkeata inflaatiota sekä koronasta vapautumista seurannutta kulutuksen kasvua.

Economist-lehden tutkimuslaitos EIU mittaa vuosittain maailmanlaajuista kulutusindeksiä 172 maassa. Siten ei ole mitenkään yllätys, että vuosia sekasorron tilassa olevat Syyrian Damaskos ja Libyan Tripoli löytyvät tilaston häntäpäästä.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR