Rony Smolar – Israel-uutisviikko 4.11.2024

Israel-uutisviikossa aluksi näkyi jopa toivonpilkahduksia mutta viikon edetessä sai päällensä tuttua jännitettä. Viikon uutistapahtumissa ilmeni kuitenkin sen verran myönteistä pohjavirettä, että se rohkaisi kahdella rintamalla, Gazassa ja Libanonissa, käytäviä aseleponeuvotteluja.

Lähimmäksi ratkaisu ehti edetä Libanoniin, minne Israelin rajoilla käytävien vihollisuuksien painopiste on syksyn aikana siirtynyt. Sen lisäksi Libanonin virkaa tekevä pääministeri Najib Mikati antoi julkisuuteen varovaisen lausunnon, minkä mukaan hän oli toiveikas saada lähiaikoina aikaan aselepo Israelin ja Hizbollahin välille Etelä-Libanonissa. Hän perusteli näkemystään neuvotteluihin, joita oli käynyt Valkoisen talon erityisneuvottelijan Amos Hochsteinin kanssa sen jälkeen, kun tämä oli Israelissa käymiensä neuvottelujen jälkeen palannut Libanoniin.

Myös Yhdysvaltain asevoimien Lähi-idän sotatoimialueen komentaja kenraali Erik Kurilla sekä maan keskustiedustelupalvelun CIA:n päällikkö William Burns olivat lentäneet neuvottelumatkalle Israeliin sekä Egyptiin, mikä enteili myös Gazan kytkeytyneen näihin aselepokoneuvotteluihin.

Korkean tason neuvottelijoista saattoi päätellä Yhdysvaltojen ottaneen ohjat aselevon aikaansaamiseksi kahdella rintamalla, mikä kuului myös Valkoisen talon tiedottajalta, kun hän totesi presidentti Joe Bidenin sitoutuneen muutamassa viikossa syntyvään neuvotteluratkaisuun. Sodan laajentumisen estämiseksi tavoitteena oli Gazaa ennen saavuttaa 60 vuorokauden tulitauko Libanoniin. Sinä aikana osapuolten tuli noudattaa YK:n Turvallisuusneuvoston Libanonin eteläosaa koskevaa päätöslauselmaa vuodelta 2006, joka oli tarkoitettu päättämään Israelin ja Hizbollahin edellisen yhteenoton.

Hizbollah ei tuolloin kuitenkaan noudattanut päätöslauselman vaatimusta riisua joukkonsa aseista sekä vetäytyä 30 kilometrin päähän Israelin rajasta Etelä-Libanonia halkovan Litanijoen pohjoispuolelle. Litanin eteläpuolella sai päätöslauselman mukaan liikkua vain YK:n Unifilin rauhanturvajoukot sekä Libanonin oman armeijan sotilaita.

Vahvasti aseistautunut Hizbollah on kuitenkin näihin päiviin asti miehittänyt Israelin vastaista 80 kilometrin pituista raja-aluetta muodostaen samalla Libanoniin valtion valtiossa. Heikossa ja sisäisesti eripuraisessa valtiossa Hizbollah oli saavuttanut myös vahvan poliittisen aseman.

Mutta tavoitteeksi nyt esitetyn aselevon ja sen ehtojen noudattamisen toivotaan jatkossa jäävän pysyväksi olotilaksi, mikä vakauttaisi Libanonin sisäpolitiikan sekä toisi rauhan maan eteläosiin. Syntyvän sopimuksen toisena osapuolena oleva Israel ei kuitenkaan ole vakuuttunut sopimuksen takaavan tarvittavaa turvallisuutta, jotta sen raja-alueelta evakuoimat kymmenet tuhannet asukkaat voisivat palata asuinsijoilleen rakentamaan uudelleen Hizbollahin tuhoamat kotinsa.

Koska Israelilla on kuitenkin syytä epäillä Iranin tukevan vihollistoimintaa Libanonissa myös jatkossa, Israel on syntyvän sopimuksen ehtona edellyttänyt Yhdysvalloilta takuita säilyttää itsellään oikeuden karkottaa raja-alueelle takaisin pykivät vihollisjoukot, elleivät Libanonin armeija ja hallitus sekä alueen YK:n rauhanturvajoukot siihen kykene. Jottei aseita joutuisi viholliskäyttöön Israel vaatii lisäksi Libanonin asehankintojen tapahtuvan ainoastaan maan hallituksen valvonnassa. Libanonilla tiedetään olevan vaatimattomasti aseistettu pieni, noin 60.000 miehen armeija.

Yhdysvaltain tavoittelemasta aselevosta huolimatta Israelilla on vaikeata nähdä alueellista sotilasmahtia tavoittelevan Iranin ja sen aseistaman liittolaisen Hizbollahin luopuvan pitkän tähtäimen aatteellisesta pyrkimyksestään eli juutalaisvaltion tuhoamisesta. Se näkyi vuosi sitten, kun Hizbollah liittyi Hamasin rinnalle sotaan Israelia vastaan, mikä syksyn kuluessa on saanut Israelin hyökkäämään Hizbollahia vastaan Libanonissa.

Siksi Israel hakee nyt käytävissä neuvotteluissa ulkopuolisia takuita, mitkä pitävät Hizbollahin etäällä Israelin pohjoisrajasta mutta samalla myös Libanonin viranomaisten tueksi kansainvälistä valvontaa estämään aseiden kulkeutumisen Libanoniin. Kunnes nämä on ratkaistu Israel suhtautuu hyvin varauksellisesti aselepoehdotukseen.

Siihen ovat myös syynsä, kun Hizbollah lähes taukoamatta on jatkanut rakettitultaan sekä droonien lennättämistä syvälle Israeliin. Kun viime viikolla kymmenen ihmistä oli vuorokauden sisällä saanut Israelin pohjoisosassa surmansa, paljastui, ettei Israelin korkean teknologian ilmatorjunta kykene estämään matalan teknologian kuolettavia ja tuhoa aiheuttavia drooneja eikä vihollisen satoja samanaikaisesti laukaisemia raketteja. Israelissa onkin nyt myönnetty, että ilmavoimien kalliita lentotunteja ja aseistusta on jouduttu käyttämään yksinkertaista ja halpaa tekniikkaa käyttäviä drooneja vastaan.

Israelin vastattua siviileitään surmanneisiin Hizbollahin viimeisimpiin raketti-iskuihin pommittamalla pääkaupunki Beirutia sekä Libanonin itäosia, Libanonin pääministeri syytti Israelia sotatoimien laajentamisesta sekä aselevon välitysyritysten torjumisesta.

Mutta edellyttäen, että vihollisuuksien päättävä sopimus kuitenkin täyttäisi Israelin turvallisuustarpeet ja Libanonin armeija olisi Yhdysvaltain tukemana ottanut Etelä-Libanonin hallintaansa, silloin Israel ilmoittaisi olevansa viikossa valmis vetämään joukkonsa Libanonista. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken piti tätä hyvänä edistysaskeleena kohti konfliktin päättymistä.

Se ei kuitenkaan ratkaisisi Israelin ja Iranin välisiä jännitteitä, sillä Iranin uskotaan jatkossa käyttävän sekä aseistavan sen muita Lähi-idän liittolaisia, jotka Gazan sodan kuluessa ovat tulittaneet Israelia.

Mutta Lähi-itä ei olisi Lähi-itä, elleivät pienimmätkin rauhantoiveet peittyisi sotaisilla puheilla ja uhkauksilla. Nimittäin syyskuussa Israelin iskussa surmatun Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin seuraajaksi viime viikolla valittu järjestön perustajiin kuuluva Naim Qassem vannoi jatkavansa edeltäjänsä sotaisia suunnitelmia Israelia vastaan. Hän jopa uhkasi Benjamin Netanjahun henkeä muistuttamalla, että tämä oli ollut onnekas, kun iranilaisvalmisteinen drooni oli toissa viikolla osunut vain Netanjahun loma-asunnon panssaroituun ikkunaan. ”Jatkossa hän ei enää olisi yhtä onnekas, sillä ehkä ensi kerralla joku israelilainen onnistuisi hänet tappamaan”, uhosi Hizbollahin uusi johtaja avauspuheessaan.

Jo seuraavana päivänä Lähi-idässä huhuttiin, että Iran kostaisi lähipäivinä Israelin lokakuun puolivälissä tekemän ilmaiskun ja että se tapahtuisi vielä ennen huomisia Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Siksi Israel on ollut kohotetussa valmiustilassa ja määrännyt hallituksen kokoontumiset sekä ministereiden liikkeet salaisiksi. Pääministeri Netanjahu ehdotti jopa parlamentin Knessetin siirtämistä salattuun paikkaan.

Myös amerikkalaiskenraalin Kurillan saapuminen Israeliin on yhdistetty Iranin mahdolliseen ohjushyökkäykseen ja siksi amerikkalaisjoukkoja, torjuntaohjuksia, raskaita pommikoneita sekä sota-aluksia on Iranin pelotteeksi lähetetty lisää Lähi-itään. Lisäksi kaksi viikkoa sitten Yhdysvallat asensi amerikkalaisjoukkojen käyttöön Israeliin tehokkaan ohjuspuolustusjärjestelmän täydentämään maan omaa ilmapuolustusta.

Iranin ohjushyökkäystä pidetään hyvin todennäköisenä, sillä niin sotaisia ovat sieltä viime päivinä kantautuneet puheet olleet. Mm maan ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei sanoi perjantaina antaneensa hyökkäyskäskyn ja että toteutuessaan se olisi merkittävästi laajempi kuin mihin Israel on varautunut. Pian kerrottiinkin Iranin olevan hyökkäysvalmiudessa, mikä keväästä lähtien johtaisi maan kolmanteen ohjushyökkäykseen Israeliin.

Khamenei varoitti myös Yhdysvaltoja Israelin tukemisen seurauksista, mihin puolustusministeriöstä Pentagonista vastattiin, ettei Yhdysvallat enää jatkossa voisi estää Israelia iskemästä takaisin myös muihin kuin Iranin sotilaallisiin kohteisiin.

Vielä tähän aamuun mennessä Yhdysvalloissa on uskottu Iranin hyökkäyksen tapahtuvan vasta huomisten vaalien jälkeen, sillä Iran todennäköisesti laskee sen vain parantavan Israelin ystävänä tunnetun Donald Trumpin mahdollisuuksia ja samalla mahdollistaisi Israelin vastaiskun Iranin ydinlaitoksiin. Sen lisäksi Trumpin voitto saattaisi johtaa kansainvälisiin lisäpakotteisiin ydinasettaan tavoittelevaa Irania vastaan.

Vaikka arjen turvattomuutta ovat lisänneet Israelin ilmapuolustuksen yllättävän helposti läpäisevät droonit, niin myös viime aikoina paljastuneet vakoilutapaukset aiheuttavat turvallisuushuolia, kun on paljastunut useiden israelilaisten toimineen Iranin vakoilijoina. Muutamat kiinnijoutuneet on jopa palkattu tappamaan Israelin poliitikkoja sekä tiedemiehiä. Yllättävää tapauksessa on se, että kiinni joutuneet olivat Israelin vastavakoilun tietämättä toimineet vuosia Iranin laskuun.

Pitkittynyt sota näyttää nakertaneen myös Israelin tiedusteluyhteisöä lähellä olevien turvallisuustietojen salausta, mikä nyt on vuotanut lehdistön tietoon. Tapaus on pääministerin kanslian toimesta kiusallisena kuitenkin julistettu ylimmän luokan salaisuutena sensuroitavaksi eikä siihen toistaiseksi ole voitu julkisesti viitata. Skandaali on kuitenkin syttynyt, kun jäljet näyttävät johtavan suoraan pääministeri Netanjahuun ja hänen lähipiiriinsä.

Siitä huolimatta, että sodan pääpaino on nyt Libanonissa, ei Gazan rauhoittamispyrkimykset kuitenkaan ole jääneet huomiotta. Nimittäin Yhdysvallat tavoittelee Libanonin tilanteeseen löytyvän ratkaisun edistävän myös Gazan rauhoittamista. Siksi välittäjien käymiä sopimusneuvotteluja on jatkettu vuoroin Egyptissä ja Qatarissa.

Kynnyskysymyksinä ovat edelleen sodan lopettaminen sekä vankien vaihto, mistä osapuolilla kuitenkin on hyvin erilaiset näkemykset. Hamas ei hyväksy lyhytaikaista tulitaukoa, vaan ainoastaan israelilaisjoukkojen täydellistä vetäytymistä. Israel taas vaatii sodan lopettamiseksi kaikkien israelilaisvankien vapauttamista. Mutta Israelissa on myös näkemyseroja, kun hallituksen oikeistolaidan haukat eivät lainkaan suostu joustamaan sotaa päättävistä ehdoista. Myös Hamasin hallussa olevan 101:n israelilaisvangin vapauttaminen joko yhdellä kertaa tai pienissä ryhmissä jakaa hallituksta.

Israelia hämmentää myös epätietoisuus, kuka neuvotteluissa edustaa Hamasia sen jälkeen, kun sen johtaja Yahya Sinwar muutama viikko sitten Israelin toimesta surmattiin.

Kysymyksiä sekä ihmetystä herätti myös torstai-iltana Israeliin yllättäen laskeutunut presidentti Putinin hallintoon kuuluva venäläiskone, joka heti yhdistettiin sekä Iraniin että Gazan vankienvaihtoon. Arvailuille oli aihetta, sillä Hamasin ulkomailla olevan johtajan Mousa Abu Marzoukin tiedettiin tuona samana päivänä vierailleen Moskovassa ja tavanneen siellä varaulkoministeri Michael Bogdanovin. Tuon saman päivän iltana poistunut venäläiskone oli saattanut myös liittyä Hamasin vankina olevaan kahteen israelilais-venäläiseen kaksoiskansalaiseen, joiden vapauttamista Venäjä on vaatinut.

Mielenkiintoisempi arvailu liittyi kysymykseen, pyrkiikö Putin ehkä toimimaan välittäjänä Israelin ja Iranin välillä tai oliko Israel mahdollisesti välittänyt Venäjän kautta jonkin viestin Iranille. Ainakin tuo sama kone oli kaksi viikkoa aikaisemmin tehnyt yhtä lyhyen pysähdyksen Israelissa. Venäläiskoneen pysähdykset ovat Israelin viranomaisilta kuitenkin jääneet kommentoimatta.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR