Rony Smolar – Israel-uutisviikko 30.12.2019

Puolueensa puheenjohtajavaaliin viime viikolla valmistautunut pääministeri Benjamin Netanjahu keskeytti kampanjointinsa osoittaakseen joulutervehdyksensä Israelin 180.000:lle kristitylle asukkaalle sekä maan kristityille ystäville kautta maapallon.

”Jaamme yhteisiä juutalais-kristittyjä arvoja, joista maailma nauttii mm. henkilökohtaisena vapautena, elämän kunnioituksena sekä uskona yhteen jumalaan. Olemme ylpeitä omista juutalaisista perinteistämme mutta samalla kunnioitamme teitä kristittyjä ystäviämme. Teidän tukenne on 1800-luvulta lähtien ollut ratkaisevan tärkeä Israelille. Tiedostamme hyvinkin, ettei meillä ole parempia ystäviä kuin kristityt ystävämme. Siis, kiitos teille, kiitos, että olette tukenamme ja seisotte oikeuden puolella. Hyvää joulua teille!”, oli Netanjahun median kautta välittämä tervehdys.

Muuten viime viikko oli Israelin talvisen ja sateisen taivaan alla rutiininomaisen tapahtumarikas. Kärjessä oli hallituspuolueen, oikeistolaisen Likudin puheenjohtajuudesta käyty riitaisa vaali.

Nimittäin, istuva puheenjohtaja ja nykyisen toimitusministeristön pääministeri Benjamin Netanjahu voitti äänestyksessä nuoremman haastajansa Gideon Sa´arin kirkkaasti.

Netanjahu ei säästellyt aikaa, vaan julistautui pian vaalin jälkeen voittajaksi ja lupasi johtaa puolueensa voittoon maaliskuun alun parlamenttivaaleissa. ”Tämä on suuri voitto meille kaikille. Kiitos tuestanne ja luottamuksestanne”, julisti selvästi huojentunut Netanjahu, joka ensimmäisen kerran yli vuosikymmeneen oli saanut varteenotettavan haastajan.

Sa´arin saama kannatus on kuitenkin selvä merkki asenteiden muuttumisesta Likud-puolueen sisällä, kun merkittävä joukko puolueaktivisteja selkeästi ilmaisi halukkuutensa löytää Netanjahulle vaihtoehdon.

Gideon Sa´ar, joka myönsi tappionsa jo ennen lopullisen vaalituloksen julistamista, sanoi kannattavansa Netanjahua myös tulevana pääministerinä, jos Likudin johtajana Netanjahulle annettaisiin vaalivoiton tuloksena uusi mahdollisuus muodostaa maahan hallitus.

Mutta sitä ennen oikeuskanslerin tulee päättää korruptiosyytösten kohteena olevan Netanjahun kelpoisuudesta muodostaa jatkossa hallitus.

Likudin puheenjohtajavaalin uskotaan nyt tuovan hetkellisen hengähdystauon kuukausia jatkuneeseen vaalikierteeseen, kunnes maaliskuun toisena päivänä pidettävien parlamenttivaalien kampanjointi käynnistyy pian uudelleen. Tähtäin on vuoden sisällä jo kolmansien parlamenttivaalien päättymisessä jommankumman poliittisen pääryhmittymän selvään voittoon, mikä vihdoin toisi ratkaisun maan pitkään jatkuneeseen poliittiseen pattitilanteeseen.

Näin vuoden vaihtuessa myös Israelissa katsotaan tulevaan vuoteen, mikä viime päivien turvallisuusennusteiden mukaan ei tosin lupaa kovin rauhallisia aikoja.

Tässä huomio kiinnittyi erityisesti armeijan komentajan Aviv Kochavin viime viikolla pitämään julkiseen puheenvuoroon, missä hän ensimmäisen kerran paljasti Israelin runsaan vuoden aikana iskeneen lukuisiin iranilaiskohteisiin Syyriassa ja Irakissa. Vaikka kansainvälinen lehdistö on yleensä osannut nimetä iskut Israelin ilmavoimien suorittamiksi, niin Israelissa ei tätä ole aikaisemmin vahvistettu.

Kenraaliluutnantti Kochavi vakuutti Israelin jatkavan ydinasettaan havittelevan Iranin sotilaallisen uhan torjumista, mikä saattaisi johtaa rajoitettuun sotilaalliseen yhteenottoon, ja minkä kohteeksi myös oma kotirintama olisi vaarassa joutua.

Israel tiedostaa Iranin pyrkimykset käyttää raketein, lennokein ja jopa ohjuksin varustautuneita liittolaisiaan Israelin rajojen tuntumassa. Israelilaiskomentaja myönsi Iranin useita kertoja yrittäneen läpäistä Israelin ilmapuolustuksen, kuitenkaan onnistumatta.

Israelin sotilastiedustelun varassa toimiva ennaltaehkäisevä puolustusstrategia sekä oma pelote ovat toistaiseksi osoittaneet tehokkaiksi. Mutta komentajan puheessa pidettiin enteellisenä sitä, että levitessään yhteenotto saattaisi kohdistua myös kotirintamaan, millä hän halusi painottaa mahdollisen konfliktin vakavuutta.

Huolta Israelille aiheuttaa myös Venäjän vahvistunut läsnäolo aivan pohjoisten rajojen tuntumassa. Vaikka presidentti Putinin ja pääministeri Netanjahun henkilökohtaiset suhteet ovat läheiset ja Venäjä näyttää ymmärtävän Israelin turvallisuushuolet, niin Venäjä näyttää yhä enemmän sekaantuvan alueen valtapolitiikkaan. Se näkyy mm. lähentymisenä Turkkiin ja Iraniin sekä yleisenä jännityksen lisääntymisenä Persianlahdella ja sen tuntumassa. Siellä Venäjä yhdessä Iranin ja Kiinan laivastojen kanssa käy paraikaa hyvin poikkeuksellisina pidettyjä meriharjoituksia.

Tammikuun lopulla Israeliin saapuvan Putinin päätös vierailla myös palestiinalaishallinnossa olevassa Betlehemissä, on lähinnä liitetty muutama viikko aikaisemmin vietettyyn venäjän-ortodoksiseen jouluun eikä sitä nähdä mielenilmaisuna. Samalla Putinin on määrä tavata palestiinalaisten presidentin Mahmud Abbasin, eikä näillä katsota olevan sen syvällisempää vaikutusta israelilais-venäläisiin suhteisiin.

Kuluneen vuoden aikana Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikka on Israelille osoitetusta tuesta huolimatta jäänyt epäselväksi. Iranin aiemmin tänä vuonna tekemät iskut öljynkuljetuksia vastaan Persianlahdella sekä ohjusiskut Saudi-Arabiaan ovat jääneet Yhdysvalloilta vastaamatta, minkä lisäksi maa petti kurdiliittolaisensa vetäytymällä Syyrian pohjoiselta Turkin vastaiselta raja-alueelta.

Lisäksi amerikkalaisten suuresti mainostama ja markkinoima Lähi-idän laaja rauhansuunnitelma on odotuksista huolimatta jäänyt julkistamatta, mikä entisestään lisää alueella vallitsevaa epävarmuutta.

Toisaalta, Lähi-itä on hiljalleen kulkemassa kohti uusia strategisia liittosuhteita, kun jakolinjat vedetään Israelin ja Iranin väliin. Kulunut vuosi näyttääkin olevan Israelille menestyksellinen, sillä moni Irania uhkanaan pitävä arabivaltio on avoimesti osoittanut ystävyyttä Israelille.

Saudia-Arabiassa juuri ilmestyneessä lehtikirjoituksessa on jopa uskallettu arvailla, miltä Lähi-itä näyttäisi, jos arabit olisivat tunnustaneet Israelin vuonna 1948. Kirjoittajan, saudien merivoimien entisen korkea-arvoisen upseerin mukaan, moni arabeja kohdannut takaisku olisi jäänyt toteutumatta ja alue olisi voinut kehittyä suotuisassa ilmapiirissä.

Kirjoittajan mukaan moni arabijohtaja halusi kuitenkin Israelia uhmaamalla näyttäytyä kansalleen sankarina, minkä seurauksena mm. Egyptin Nasser, Syyrian Assad, Libyan Ghaddafi, Irakin Hussein ja monet muut arabijohtajat vain aiheuttivat kansoilleen toinen toistaan pahempaa katastrofia.

Missä tilanteessa olemmekaan nyt, kysyy kirjoittaja. Israelilla on liittolaisenaan supervalta ja juutalaisvaltio on tullut jäädäkseen. Sen lisäksi palestiinalaiskysymys ei juurikaan enää kiinnosta arabijohtajia, joilla on kädet täynnä omia sisäisiä ongelmiaan. Ja ilman vastalauseitamme monet valtiot perustavat edustustojaan Jerusalemiin, päättelee saudikirjoittaja, joka mielipiteissään taitaa olla hyvinkin oikeassa.

Ja muutakin hyvää on ainakin uuden vuoden alkupuolella tiedossa, jos Gazassa toimivan iranilaismielisen Hamasin sotilaallisen siiven muutama päivä sitten tekemä ilmoitus pitää. Nimittäin, järjestö ilmoitti keskeyttävänsä kolmeksi kuukaudeksi Israelin rajalla lähes kaksi vuotta jatkuneet väkivaltaiset ”paluumarssiksi” nimetyt mielenilmaisunsa. Mutta saapa nähdä, rauhoittuuko raja, kun Gazassa on Hamasia radikaalimpia ja itsenäisesti toimivia ryhmittymiä.

Myönteisenä voidaan pitää myös Israelin talousnäkymiä, kun rannikon ulkopuolella löytyneet maakaasuesiintymät lähiaikoina muuttuvat Kyproksen, Kreikan ja Italian kautta vedettävän kaasuputken kautta vientituotteeksi Eurooppaan.

Sen lisäksi Israelin start-up eli kasvuhakuiset teknologiayritykset ovat tämän vuoden kolmen neljänneksen aikana onnistuneet keräämään sijoittajilta lähes neljä miljardia euroa, mikä on enemmän kuin koko viime vuoden määrä. Näistä kymmen suurinta yritystä keräsi tuosta määrästä lähes puolet, joten maan talouden kasvunäkymät näyttävät hyviltä.

Mutta myös Israelin viranomaiset pyrkivät panostamaan uuteen yritystoimintaan sekä levittämään yrittäjyyttä perustamalla eri puolille maata kolme yrityshautomoa. Ne sijoittuvat lähinnä vähemmin kehittyneille talousalueille, kuten Galileaan, Negevin autiomaan pohjoisosaan sekä maan eteläosiin.

Yrityshautomot on tarkoitettu lähinnä kiertotalouden, lääketeollisuuden sekä maataloustekniikka-alan yrittäjille.

Ja lopuksi: Monien tuntema ja myös suomeksi käännetty hepreankielinen riemulaulu Hava nagila eli Iloitkaamme on nyt täyttänyt sata vuotta.

Iloisiin tapahtumiin ja merkkipäiviin liitetty sävelmä syntyi alkuaan Itä-Euroopan juutalaisessa herätysliikkeessä hasidismissa ja sen sanoitus tehtiin juhlistamaan Iso-Britannian voittoa ensimmäisessä maailmansodassa ottomaani-Turkista Palestiinassa.

Alkuaan sävel oli hasidilaisittain tyypillisesti hieman yksitoikkoinen ja raskas, kunnes turkkilaisvallasta vapautuneet Palestiinan juutalaisasukkaat tekivät siitä kevyen ja iloisen lauluversion, kun Jerusalemin asukkaat ottivat riemuiten vastaan brittien voittoisan armeijan komentajan, kenraali Edmund Allenbyn. Siitä lähtien Hava nagila on ollut ehkä Israelin tunnetuin kansanlaulu.’

Suomeksi laulussa kehotetaan iloitsemaan ja olemaan onnellisia ja sanat päättyvät psalmi 118:een:

Tämän päivän on Herra tehnyt,
Iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
Hoosianna! Herra, anna meille apusi!
Oi Herra, anna meille menestys!

Hava nagilan sävelin toivotan teille hyvää ja onnellista uutta vuotta! Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar