Rony Smolar – Israel-uutisviikko 3.7.2023

Kulunut viikko liittyi niin paljon pääministeri Benjamin Netanjahuun, että tämänkertaista uutisviikkoa tarkastelen pääasiassa hänen näkökulmastaan. Merkittävin muutos Netanjahun toiminnassa nyt ollut se, että hän koko alkuvuoden jatkuneen sisäpoliittisen kriisin ryvettämänä selvästi on kohottanut profiiliaan eikä jäänyt enää ns. tuleen makaamaan. Se oli kuukausia hänen tilansa, kun hän hallituspolitiikkansa takia aluksi joutui puolustuskannalle kiukkuisten israelilaisten arvostellessa häntä ja kun väestössä ilmeni avointa kapinahenkeä , minkä lisäksi maan talousluvut osoittivat taantumaan.

Siinä tilanteessa Netanjahulla oli hallituskumppanien niskuroinnin seurauksena todella vaikeuksia puolustaa hallitustaan, joka suurin lupauksin ja odotuksin oli edeltäneen viiden vaalikierroksen jälkeen viime marraskuussa äänestetty valtaan. Kuudennen hallituksensa johdossa aloittanut ja sitä ennen 15 vuotta pääministerinä toimineesta vallanhimoiseksi tiedetystä Netanjahusta tuli näin Israelin pitkäaikaisin pääministeri.

Monin poliittisin kääntein tapahtuneet hallitustunnustelut sekä poliittiset lehmänkaupat päättyivät lopulta siten, että israelilaiset saivat maansa historian oikeistolaisimman hallituksen, jota äänestäjät pian alkoivat vierastaa. Vaalit oli pääasiassa käyty korruptiosta ja vallan väärinkäytöstä oikeuteen joutuneen Netanjahun palauttamiseksi lyhyen oppositiojakson jälkeen takaisin pääministeriksi, eikä poliittisen kentän kokonaiskuva vielä tuolloin ollut äänestäjille avautunut.

Vaalivoittajana Netanjahun ainoaksi hallitusvaihtoehdoksi tuli hänen oman Likud-puolueensa lisäksi äärioikeiston sekä uskontopuolueiden muodostama kuuden puolueen koalitio.

Se johti pian jyrkkään vastakkainasetteluun, kun maallistuneet ja liberaalit israelilaiset näkivät syntyneen hallituksen punaisena vaatteena. Tilannetta pahensi erityisesti hallituksen lähes elinehdoksi tullut aikomus ajaa parlamentissa läpi korkeinta oikeutta, mutta myös koko oikeuslaitosta uudistava lainsäädäntö. Sitä vastustettiin ja edelleen vastustetaan, koska lain nähtiin merkittävästi kasvattavan äärioikeistolaisen hallituksen ja siten poliitikkojen valtaa sekä samalla uhkaavan maan demokratiaa.

Hallituksessa tuota uudistusaloitetta esitellyt oikeusministeri on israelilaisten kasvaneesta vastustuksesta huolimatta pitänyt siitä niin taipumattomasti kiinni, että se on välillä aiheuttanut säröilyä myös hallituksessa, kun kannatusmittaukset ovat Netanjahun harmiksi olleet alamäessä. Siksi Netanjahu on viime aikoina ollut lakiuudistuksessa taipuvainen joustamaan mutta saanut vastaansa oikeusministerinsä erouhkauksia sekä joidenkin hallitustoveriensa kärjekästä arvostelua. He moittivat pääministeriä jopa antautumisesta opposition näkemyksille. Selviytyjänä Netanjahu tunnetusti kuitenkin hallitsee tällaisen poliittisen pelin eikä hänen leirissään kukaan usko hallituksen kaatumiseen.

Mutta 73-vuotiaan Netanjahun yörauhaa ovat häirinneet vuoden alusta jatkuneet lainmuutosta vastustavien joka viikkoiset äänekkäät suurmielenosoitukset, joiden on haluttu herättävän hallitusta kuuntelemaan kansan ääntä. Sen lisäksi maan sisäisten kiistojen ulkopuolella yleensä pysytelleen armeijan sisällä on ilmennyt kapinahenkeä, kun mm reservin lentäjät ovat kieltäytyneet ilmoittautumasta pakollisiin kertausharjoituksiin.

Lainmuutoksen vastustajat ovat saaneet tuekseen myös maan tärkeimmän liittolaisen ja sen presidentin Joe Bidenin, joka on ilmaissut huolensa Israelin uuden hallituksen suunnasta. Tämä oli huono lähtöasetelma Netanjahun uuden hallituksen suhteille Bidenin kanssa, ja kevään ja alkukesän kuluessa suhteet ovat viilentyneet niin, että Netanjahu on Israelin uutena pääministerinä joutunut kiusallisen pitkään odottamaan kutsua Valkoiseen taloon. Se on epätavallista, kun lähimmän liittolaismaan vastavalittu pääministeri on yleensä melko pian saanut kutsun vaihtamaan näkemyksiä maapallon keskeisimmän valtionjohtajan kanssa.

Nyt viikonvaihteessa kerrottiin Bidenin ilmaisseen ehdot Netanjahun kutsulle. Niiden mukaan kutsu tulisi myöhemmin syksyllä tai loppuvuonna mutta se edellyttää, että Israelin hallitus yhdessä opposition kanssa ensin luopuu kiistellystä lakipaketista.

Kokeneen ja monessa liemessä keitetyn Netanjahun asema ei oli kadehdittava. Hän on joutunut myöntymään hallituksensa äärioikeiston sekä uskontopuolueiden moniin vaatimuksiin, jotka liittyvät niin palestiinalaisiin kuin ilmoittautumiseen maan armeijan kutsuntoihin. Sen lisäksi presidentti Biden on tyytymättömänä avoimesti lähtenyt haastamaan Israelin siirtokuntapolitiikkaa Jordanjoen länsirannalla.

Yhdysvallat on myös reagoinut voimakkaasti siihen, että nuoret siirtokuntalaiset ovat viime aikoina tehneet tuhoisia kosto- ja ilkivaltahyökkäyksiä pääasiassa palestiinalais-amerikkalaisten kaksoiskansalaisten asuttamaan kylään Länsirannalla. Amerikkalaishallinnon moite, johtuu siitä, etteivät alueelle sijoitetut israelilaissotilaat juurikaan ole yrittäneet estää näitä tihutöitä. Tässä uskotaan näkyvän ellei Netanjahun, niin ainakin äärioikeistolaisen poliisiministerin kädenjälki, kun hänen väitetään antaneen tihutyön tekijöille vapaat kädet.

Kun pahenevaan tilanteeseen lisätään vielä hallituksen tuore päätös rakentaa siirtokuntiin yli 5000 uutta asuntoa, niin ei ihme, että palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua kannattava Bidenin hallinto on ilmoittanut lisäävänsä palestiinalaishallinnolle ohjattavia avustuksia.

Vaikka Netanjahu näyttäytyy palestiinalaisten suhteen olevan radikaaliministereitään maltillisempi, kerrotaan hänen kuitenkin suljetussa keskustelussa vastikään todenneen, että väkivaltaan tukeutuneet palestiinalaiset voivat unohtaa oman valtionsa perustamisen. Toisaalta Netanjahu on todennut tukevansa, jopa olevansa valmis vahvistamaan palestiinalaishallinnon olemassaoloa, sillä se toistaiseksi kykenee ylläpitämään jonkinlaista järjestystä palestiinalaisalueilla. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua iäkkään presidentti Mahmud Abbasin jälkeen.

Mutta Israel toimii Länsirannalla edelleen omien turvallisuusetujensa mukaisesti ja armeijan yksiköt ovat kansainvälisestä arvostelusta huolimatta jatkaneet iskuja palestiinalaisten terroripesäkkeisiin, missä niiden tiedetään saavan tukea Iranilta ja sen Gazassa olevalta liittolaiselta Hamasilta. ”Iran on jo Länsirannalla”, luki erään israelilaislehden varoittavassa otsikossa viime viikolla, kun palestiinalaisten kerrottiin koemielessä laukaisseen kaksi rakettia Länsirannalla. Israelilla onkin täysi syy pelätä Länsirannan aseistautumisen päätyvän Gazan kaltaiseksi uhkavyöhykkeeksi. Sijaitsevathan rajan Israelin puoleiset lähimmät asutustaajamat ja -keskukset vain muutamien satojen metrien päässä Länsirannasta.  Ja juuri siksi Israel aloitti terrorin lopettamiseksi viime yönä suuren sotilasoperaation ongelmallisen Jeninin kaupungin alueella, mistä tietoja on vielä hyvin vähän, joten palaan tämän tapahtuman vaikutuksiin ensi maanantaina.

Mister Securitynä eli itse turvallisuutena tunnetun Netanjahun huoli on myös etäämpänä eikä Israelin sisäinen, välillä kaoottiseksi käynyt tilanne ole helpottanut asiaa. Sen lisäksi suhteiden alamäki Bidenin hallinnon kanssa on vaikuttanut Israelin asemaan Lähi-idässä jopa niin, että ulkoapäin se nähdään maan heikkoutena.

Mm omaa ydinasettaan tavoittelevan Iranin retoriikka on koventunut ja maa on viime aikoina uhkaavaan sävyyn esitellyt Israeliin asti kantavia ohjuksiaan. Samalla Iran on lähentynyt Israelin kanssa sovintoa tehneitä naapureitaan Persianlahdella.

Sen tuloksena paljon toivoa tuonut usko, että Yhdysvallat edistäisi Israelin ja alueen merkittävimmän arabimaan Saudi Arabian välisen rauhan syntymistä, on nyt hämärtynyt. Se näkyi siinä, että Saudi Arabia juuri keväällä sopi välinsä alueellisen kilpailijansa Iranin kanssa, eikä se palestiinalaiskysymyksen nykytilan vallitessa aikoisi lähentää suhteitaan Israeliin.

Myös viime aikoina yltyneet yhteenotot Jordanjoen länsirannalla estävät muutenkin uusien rauhankumppanien löytymistä arabi- ja muslimimaailmasta. Se on kova takaisku kolmisen vuotta sitten lupaavasti alkaneelle kehitykselle, kun Arabiemiraatit, Bahrain ja Marokko lyhyen ajan sisällä sopivat rauhasta Israelin kanssa.

Tuoreena tietona kerrottiin viikon loppupuolella, että Israelin maineikas tiedusteluorganisaatio Mossad oli onnistunut sieppaamaan Iranissa miehen, joka johti Kyproksella olevien israelilaisten vastaista terrorioperaatiota. Mossad ehti kuitenkin ottaa miehen kiinni Iranissa, missä häntä etäyhteydellä Israelista käsin kuulusteltiin. Kaikki tämä tapahtui sikäläisten viranomaisten tietämättä Iranissa, mitä Lähi-idän arabilehdistö piti Iranille suorastaan nöyryyttävänä. Israel osasi ottaa tästä kaiken irti, kun kiinniotetun iranilaismiehen kuulustelua näytettiin Israelin television uutislähetyksissä, missä hän myönsi terroriaikeet.

Netanjahu on taitava hyödyntämään maan tiedustelunsaavutuksia ja mm viisi vuotta sitten Israel onnistui tuomaan Iranista rekkakuormallisen maan ydintutkimukseen liittyvää aineistoa. Oli selvää, että Netanjahu itse esitteli tuolloin tätä saavutusta, mikä lopulta paljasti Iranin kansainväliseltä yhteisöltä pimittämät todelliset aikeet.

Ja tunnettua menneiltä vuosilta ovat hämärissä olosuhteissa tapahtuneet iranilaisten tutkijoiden, tiedemiesten ja korkeiden upseerien kuolemat sekä Iranin eri laitoksissa tapahtuneet tulipalot ja räjähdykset. Israel ei ole ilmoittautunut niiden tekijäksi, sillä myös Yhdysvalloilla on kalavelkoja maksettavana Iranille.

Israelilaisia on näinä päivinä paljon puhuttanut Netanjahun ilmoitus, että oli saanut vierailukutsun myöhemmin tänä vuonna Kiinaan. Matkan toteutuessa Israelissa se nähdään Netanjahun uhmakkuutena Yhdysvaltoja ja erityisesti presidentti Bidenia kohtaan. Näpäytys se ainakin olisi, sillä matka näyttäytyisi Netanjahun mielenilmaisuna, kun hän on pitkään joutunut odottamaan Bidenin kutsua.

Netanjahu itse on kiirehtinyt painottamaan, ettei mikään muu valtio korvaisi Israelin vankkaa liittosuhdetta Yhdysvaltojen kanssa, vaan että vierailu olisi kahden diplomaattisuhteissa olevan maan vierailukäytäntöä.

Israelissa on tosin päätelty, että Netanjahun ulostuloa ennen vierailukutsusta olisi keskusteltu Bidenin hallinnon kanssa, kun Israelin ei haluta vaarantavan maiden yhteisiä ponnisteluja Iranin vastaisessa kampanjassa.

Mutta Netanjahulla on katsottu olevan täysi syy vierailla Kiinassa, joka on Israelin kolmanneksi suurin kauppakumppani olkoonkin, että kauppa on Yhdysvaltojen tarkkailussa ollut taantumaan päin. Yhdysvallat kun on suhtautunut kriittisesti Kiinan osallistumiseen Israelin keskeisiin infrastruktuurihankkeisiin.

Mutta vierailu Kiinaan on myös muuta kuin kauppaa, sillä maa on Yhdysvaltojen osoittaessa vetäytymisen merkkejä, viime aikoina kovasti lähentynyt Lähi-idän muslimimaita. Ja kuten edellisessä raportissani kerroin, niin Kiina on ilmaissut valmiutensa asettua jopa välittäjäksi Israelin ja palestiinalaisten pitkässä kiistassa. On selvää, että Netanjahu haluaa kuulla tästä lähemmin Kiinan mietteitä.

Israelin talouden kohottaminen taantumasta koronan jälkeen keskellä sisäpoliittista kiehuntaa on kova haaste Netanjahulle, joka menneinä vuosina nosti Israelin kansainvälisten sijoittajien lempikohteeksi. Sen varaan Israelin korkean teknologian kasvuyritykset edelleen nojaavat.

Enempää täsmentämättä Netanjahu on ilmoittanut suuntaavansa Kiinaa ennen matkoja myös muualle.

Ja lopuksi: Israelin lehdistö ehti viikolla uutisoida Suomen elinkeinoministerin Vilhelm Junnilan paljastuneista yhteyksistä äärioikeistoon sekä hänen natsivitseistään ennen perjantaina tapahtunutta eroilmoitustaan. Englanninkielinen The Times of Israel kirjoitti ”ministerin uiskentelevan kuumissa vesissä menneisyyden Hitler-vitsien ja uusnatsiyhteyksiensä takia”. Muuten Israelissa suhtauduttiin asiaan hyvin rauhallisesti mutta painotettiin Suomen uuden hallituksen olevan maan oikeistolaisin.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR