Rony Smolar – Israel-uutisviikko 3.6.2019

Lähes samoihin aikoihin Suomen kanssa pidettyjen parlamenttivaalien jälkitilanne ei Israelissa loppujen lopuksi sujunut yhtä kivuttomasti ja yhtä sovinnollisissa merkeissä kuin täällä Suomessa.

Nimittäin, hallituksen muodostamistehtävän Israelin presidentiltä viisi viikkoa sitten saanut, vaalien voittaja Benjamin Netanjahu ei määräaikaan mennessä onnistunut kokoamaan maahan enemmistöhallitusta.

Siihen hän olisi oman oikeistoryhmittymän lisäksi tarvinnut lähes kaksi kuukautta sitten parlamenttiin Knessetiin valittuja ortodoksisia uskontopuolueita sekä vaa´ankielen asemaan asettuneen pienen, maallistunutta politiikkaa ajavan oikeistopuolueen.

Netanjahun harmiksi tuo uskonnollista lainsäädäntöä vastaan kapinoiva pienpuolue ja sen johtaja Avigdor Lieberman eivät nähneet itseään yhteisessä hallituksessa ortodoksien kanssa, sillä puolueiden näkemykset Israelin arjen arvoista ovat täysin vastakkaiset.

Kiistan ytimessä on viiden kansanedustajan puoletta johtavan Liebermanin vaatimus ortodoksijuutalaisten pakollisesta asepalvelusta muiden israelilaisten tavoin. Tämä ei kuitenkaan ole kelvannut Netanjahun koalitiossa oleville ortodoksipuolueille, joilla 120-paikkaisessa parlamentissa on 16 paikkaa.

Kiista henkilöityi myös kahden voimakastahtoisen poliitikon Liebermanin ja Netanjahun väliseksi kiistaksi, mikä juontuu puolustusministerinä ja ulkoministerinä toimineen Liebermanin aikaisempaan eroon Netanjahun hallituksesta.

Juuri Liebermanin viimeisin ero johti huhtikuun alussa pidettyihin ennenaikaisiin vaaleihin ja sitä seuranneeseen nykyiseen poliittiseen kriisiin.

Toistakymmentä vuotta pääministerinä istuneelle Netanjahulle umpikuja on melkoinen takaisku, sillä hänellä on ollut tapana saada tahtonsa läpi. Nyt hän kuitenkin törmäsi yhtä peräänantamattomaan, kivikasvoiseen Liebermaniin, joka ei suostunut liikahtamaan vaatimuksestaan.

Tähän aivan uuteen tilanteeseen joutunut Netanjahu kaivoi kaikki, jopa poliittisesti kyseenalaiset aseet esiin. Hän teki hätäisesti uusia poliittisia liittoja, antoi lupauksia ministerinsalkuista ja valtion rahanjaosta sekä yritti pitkittää saamaansa hallituksen muodostamistehtävää.

Netanjahu ja hänen lähimmät kumppaninsa aloittivat myös hillittömän painostus- ja mustamaaliskampanjan kapinoivaa Libermania vastaan. Häntä mm. moitittiin poliittisen oikeiston pettämisestä sekä oman edun tavoittelusta.

Mutta Netanjahun vaikeudet löytyivät myös poliittisten liittolaisten leireistä, sillä kaikki eivät ole hyväksyneet Netanjahun vaatimusta saada pikaisella lainmuutoksella syytesuoja omilta korruptiosyytöksiltään.

Silminnähden pettyneen Netanjahun kunnianhimo paljastui lopulta viime keskiviikkoyönä, kun vastavalittu parlamentti Netanjahun johdolla päätti mieluummin uusista vaaleista, kuin että hän avoimesti olisi ilmoittanut presidentille epäonnistuneensa hallituksen muodostamisessa.

Siinä tilanteessa presidentti olisi voinut nimetä toisen tunnustelijan ja maa olisi ainakin tilapäisesti välttynyt uusista, ja maan taloudelle hyvin kalliiksi tulevista uusintavaaleista, toisista jo puolen vuoden sisällä. Mutta tappion kokenut Netanjahu ei tätä mahdollisuutta presidentille kuitenkaan halunnut suoda.

Vaalipäiväksi on nyt ilmoitettu syyskuun 17. eli muutama viikko ennen kuin Netanjahun kuulemisoikeudenkäynnin on määrä alkaa.

Epävarmaa kuitenkin on, toisivatko uudet vaalit poliittisiin voimasuhteisiin mitään muutosta ja mitä sisäpoliittisen kriisin aiheuttanut Lieberman tästä kaikesta hyötyisi. Ainakin hän on nostanut esiin israelilaisia paljon puhuttaneen ortodoksien vahvan otteen maan arjesta. Lisäksi varmaa on, että Israelin poliittinen lämpömittari kohoaa lähikuukausina hellelukemiin.

Siitä pitävät huolen myös eri äänestäjien mielipiteitä mittaavat tutkimuslaitokset ja mielenkiintoista oli välittömästi Netanjahun epäonnistuneiden hallitustunnustelujen jälkeen tehty tutkimus, mikä osoitti Liebermanin johtaman puolueen lisänneen kannatusta.

Vastaajat pitivät Liebermania kuitenkin enemmän syypäänä nykyiseen poliittiseen kriisiin kuin Netanjahua, vaikka korkeasta suosiosta yleensä nauttineen Netanjahun arvostelijoiden osuus oli yllättävän korkea.

Erään israelilaisen lehtitiedon mukaan Netanjahuun on viime päivinä kohdistunut ennenkokematonta arvostelua, kun häntä on moitittu uusiin parlamenttivaaleihin johtaneesta huonosti harkitusta taktikoinnista sekä omien etujen ajamisesta parlamentaarisen järjestelmän kustannuksella.

Lehden mukaan nykytilanteessa Netanjahua pidetään jopa rasitteena hänen johtamalle Likud-puolueelle, sillä umpikujan välttämiseksi puolueesta olisi hyvin löytynyt toinenkin hallitustunnustelija.

Pohdintoja on myös tulevien vaalien tuloksesta, ja vaikka Netanjahu olisi niissä voittaja, niin enemmistöhallituksen muodostamiseksi hän edelleen tarvitsee kumppaneita. Mutta haluavatko ne sitoutua pääministeriin, jota vähän myöhemmin oikeudessa syytetään korruptiosta ja jonka poliittinen ura saattaa katketa.

Pohdinnat Netanjahun jälkeisestä ajasta tulevat nyt entistä ajankohtaisemmiksi, kun 14 vuotta jatkunut pääministeriys voi olla päättymässä.

Israelin poikkeuksellisen sekava sisäpoliittinen tilanne tulee niin Israelille kuin koko jännitteiselle Lähi-idälle huonoon aikaan, sillä se häiritsee presidentti Donald Trumpin ”vuosisadan rauhanratkaisuksi” markkinoimaa suunnitelmaa.

Todennäköisesti suunnitelmassa on otettu huomioon, että tulevina kriittisinä aikoina Israelia johtaisi juuri Netanjahu tai hänen kaltaisensa vahva israelilaispoliitikko. Totuus kuitenkin on, ettei näköpiirissä löydy yhtä kokenutta kuin Netanjahu.

Presidentti Trump ehti viime viikolla toivottaa ystävälleen Netanjahulle voimia ja menestystä vaikeassa poliittisessa tilanteessa. Myös rauhanvälittäjän ominaisuudessa Israelissa ja muualla liikkunut Trumpin vävy, Jared Kushner tapasi Netanjahun viime viikolla tarkistamassa löytyisikö rauhanhankkeelle enää edellytyksiä. Sitä ennen hän oli käynyt Marokossa ja Jordaniassa, maltillisissa muslimimaissa, joiden tukea amerikkalaiset suunnitelmalleen kaipaavat, kun vastustavien äänet ovat tulleet yhä voimakkaimmiksi.

Netanjahu paljasti viime viikolla sivujuonteen alueella virinneeseen rauhanetsintään, kun hän kertoi kutsuneensa Yhdysvaltojen ja Venäjän kansalliset turvallisuusneuvonantajat myöhemmin tässä kuussa Jerusalemiin pohtimaan sekä maiden keskinäisiä että Israeliin liittyviä turvallisuusnäkökohtia. Tuo on mielenkiintoinen avaus, sillä se samalla alleviivaa Venäjän vahvistunutta asemaa Lähi-idän taustavaikuttajana.

Lähi-itä on tunnetusti tapahtumarikas alue, missä käänteet ovat äkkinäiset ja jyrkät, minkä lisäksi alituinen jännitys on vaarassa puhjeta sodaksi. Miten tapahtumat vaikuttavat syksyn tuleviin vaaleihin Israelissa, on epäselvää. Kokemuksesta tiedetään akuutin jännityksen satavan oikeiston laariin, kun taas rauhallisemmasta tilanteesta hyötyy Israelin keskusta-vasemmisto. Ja sotatilanteessa on yleensä löytynyt yhteishallitukseen tarvittava sovinto.

Mutta muodosti Israelissa hallituksen oikeisto tai keskusta-vasemmisto, niin lähimmät rajaviholliset, etelässä Gazan Hamas-järjestö ja pohjoisessa Libanonissa Hizbollah, eivät tahdo jättää Israelia rauhaan.

Myös viime päivinä on Gazasta lennätetty polttopulloin viritettyjä ilmapalloja Israeliin, missä ne kuivassa maastossa ovat sytyttäneet tuleen viljelmiä ja metsiköitä. Tätä on jatkunut, vaikka Israel ja Hamas joitakin viikkoja sitten sopivat silloiset yhteenotot päättäneestä tulitauosta.

Tällä kertaa Israel on välttänyt kostamasta Hamasin kohteisiin, mutta rangaistuksena kuitenkin supistanut hyvän tahdon eleenä aiemmin laajentamaansa Gazan kalastusaluetta.

YK:n monikansallisten Unifil-rauhanturvajoukkojen läsnäolosta huolimatta Libanonin raja-alueella vallitsee akuutti jännitys, kun iskuvalmiina olevat Iranin tukemat Hizbollahin joukot ovat kaivautuneet asemiin aivan rajan tuntumaan.

Sieltä he vain muutamien kymmenien metrien etäisyydeltä tarkkailevat israelilaisia kyliä ja niiden asukkaita, jopa oppineet tuntemaan joitakin nimeltä. Viime talvena Israel löysi useita rajan alittaneita Hizbollahin hyökkäystunneleita, joita armeijan erikoisjoukot ovat talven ja kevään aikana tuhonneet.

Viime viikolla oli suurimman, hyvin varustellun ja 70 metriä Israelin puolelle ulottuneen tunnelin vuoro. Samalla Israelin armeijan pioneeriyksiköille selvisi, mitä kaikkea kymmenien metrien syvyinen ja kilometrin pituinen tunneli kätki sisäänsä. Israelin armeija arveli tunnelin kaivamiseen kuluneen useita vuosia ja maksaneen miljoonia. Sinne oli valettu betoniportaita ja – tasanteita, vedetty sähkö- ja vesijohdot, ilmastointikanavat, sieltä löytyi lisäksi viestintäjärjestelmä, suuret muona- ja asevarastot sekä hyvin varustetut oleskelu- ja yöpymistilat.

Tunneli oli suunniteltu soluttautumiseen Israeliin sekä israelilaissiviilien sieppaamiseen. Kuvista päätellen tunneli muistutti Pohjois-Korean rajan alta etelänaapuriin kaivamaa hyökkäystunnelia, johon minäkin kerran pääsin tutustumaan.

Israel on tehnyt löytämistään tunneleista valituksen YK:lle ja sen paikallisille rauhanturvajoukoille, joiden tehtävänä on raja-alueen valvonta sekä Hizbollahin joukkojen poispitäminen alueelta.

Israel on painottanut, ettei tunneleita ole voinut louhia ilman ääni- ja näköhavaintoja.

Mutta kaikesta viime aikojen negatiivisuudesta ja epävarmuudesta huolimatta Israel vetää edelleen puoleensa kansainvälisiä suuryrityksiä ja niiden miljardeihin nousevia sijoituksia. Siksi Israel on viime vuosina muuttunut maapallon teknologiakeskukseksi.

Kaiken taustalla on Israelin korkean teknologian osaaminen sekä keksintöjä ja innovaatiota tuottava yrittäjähenki, mikä ei Israelin rajojen ulkopuolella ole jäänyt huomaamatta.

Esimerkiksi, maapallon johtavat autonvalmistajat ovat perustaneet Israeliin omat tutkimus- ja kehityskeskuksensa ilman kuljettajaa liikkuviin robottiautoihin tarvittavien ratkaisujen löytämiseksi. Viimeisimpinä GM:n, Volvon, VW:n ja Toyotan jälkeen ovat nyt Ford ja Mitsubishi.

Erilaiset Israelissa kehitetyt älytekniikkaa käyttävät ratkaisut kiinnostavat itsekin teknologian suurmaana tunnettua Japania siinä määrin, että maiden välinen yhteistyö ja yli kolmeen miljardiin kasvanut kauppa on kehittynyt sellaista vauhtia, että Israelin kansallinen lentoyhtiö El Al on päättänyt avata suoran, kolmasti viikossa lennettävän yhteyden Tel Avivin ja Tokion välille.

Ja lopuksi; tulevana keskiviikkona Id el-Fitr-juhlapyhään päättyvä muslimien pyhä paastokuukausi Ramadan on sujunut ilman suurempia välikohtauksia Jerusalemissa. Tosin, viime perjantaiaamua, ennen Ramadanin viimeistä ja kohokohtana Temppelivuorella pidettyä perjantaihartautta, Jerusalemin vanhan kaupungin Damaskos-portilla oli puukotusisku, jossa kaksi israelilaista haavoittui.

Tilanne pysyi kuitenkin Israelin turvallisuusjoukkojen hallinnassa ja yli niin 200.000 rukoilijaa saattoi toteuttaa islamin mukaisen hartaushetkensä.

Kuitenkin levottomuuksia syntyi eilen, kun Israelissa vietettiin Jerusalem-päivää, jolloin juutalaisilla on lupa vierailla myös heille pyhällä Temppelivuorella.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar