Rony Smolar – Israel-uutisviikko 24.10.2022

Kun viikko sitten käsittelin Israelin ulkopolitiikan monia haasteita, niin pian sen jälkeen ongelmat tulivatkin aivan Israelin kotiovelle. Nimittäin Ukrainan sodassa venäläishaukkoihin lukeutuva entinen presidentti ja nykyisin Venäjän federaation turvallisuusneuvoston kovapuheinen varapuheenjohtaja, Dmitri Medvedev latasi Israelin johdolle melkoisen ukaasin sen jälkeen, kun pääministeri Yair Lapid oli kärkevästi arvostellut Venäjän siviilikohteisiin kohdistamia iskuja Ukrainassa. Myös ukaasin ajoitus nähtiin harmillisena, kun se osui vaaleihin valmistautuvan israelilaishallituksen jalkoihin.

Venäjänsuhteitaan vuosia varjelleen Israelin johdon oli täytynyt varautua Venäjän vastareaktioon jo sen jälkeen, kun Israel oli aikaisemmin kertonut antavansa Ukrainalle tiedustelutietoa Venäjän sodassa käyttämien iranilaisvalmisteisten hyökkäyslennokkien paikantamiseksi.

Israelissa pohditaan paraikaa sitä kipukynnystä, minkä Israelin ja Venäjän suhteet voisivat vielä kestää. Nimittäin Medvedevin viesti oli selkeä, kun hän varoitti Israelia toimittamasta Ukrainalle aseita ja taistelutilanteissa hyväksi koetun ohjuspuolustusjärjestelmän, jotta maiden kahdenväliset suhteet eivät ajautuisi katkeamispisteeseen.

Ohjustorjuntajärjestelmän toimittamista oli omana mielipiteenään eräässä haastattelussa ehdottanut Lapidin hallituksen eräs ministeri, kun Venäjä oli alkuviikolla iskenyt useisiin siviilikohteisiin, eikä asiaa oltu hallituksessa edes käsitelty.

Israelin ei muutenkaan uskota luovuttavan huipputeknologiaa edustavia sotilastarvikkeita Ukrainalle, kun ne taistelutilanteissa saattaisivat joutua vääriin käsiin, kuten venäläisjoukkojen avuksi tulleiden hyökkäyslennokkeja operoiville iranilaisille.

Israel on Ukrainan harmiksi tähän saakka torjunut asetoimitukset ja nykytilanteessa siitä vallitsee Israelissa poliittinen yksimielisyys. Presidentti Vlodymyr Zelenskyin kerrotaan olevan tästä raivoissaan. Lapid on sen sijaan tarjoutunut toimittamaan Ukrainaan ilmahälytysjärjestelmän, mistä Israelissa on hyviä kokemuksia.

Sotilastarvikkeiden sijaan Israel on viime viikkoina lisännyt humanitaarista apuaan, ja mm ottanut hoitoon vaikeasti loukkaantuneita ukrainalaissiviilejä. Sen lisäksi Israel on tilapäisesti asuttanut tuhansia ukrainalaispakolaisia.

Israelissa on nyt kovasti pohdiskeltu venäjäsuhteiden kohtaloa, joskin Israelin strategisen laitoksen asiantuntijoiden arviossa Venäjän ei näillä näkymin uskota puuttuvan maiden suhteisiin. Yksi syy tähän on Israelin lähes miljoonan venäjänkielisen asukkaan perhesiteet Venäjällä. Tosin Israel joutuu miettimään venäjäsuhdettaan nyt uudessa valossa, kun on paljastunut, että iranilaiset asiantuntijat ovat tulleet venäläisjoukkojen tueksi kohdentamaan maansa toimittamia ja siviilikohteissa paljon tuhoa aiheuttaneita hyökkäyslennokkeja. Viimeaikaisista ihmisoikeusrikkomuksista laajalti tuomittu Iran on Israelin arkkivihollinen ja jos se jatkossa liittoutuu lähes hylkiövaltion asemaan itsensä ajaneen Venäjän kanssa, niin silloin Israel on pakotettu miettimään suhdettaan uudelleen.

Venäjäsuhde on Israelille kuitenkin arka asia, sillä maan juutalaisten maastamuutto on Ukrainan sodan seurauksena tänä vuonna suuresti kasvanut, mikä on edellyttänyt israelilaisten maahanmuuttoedustajien toiminnan jatkumista Venäjällä. Sen lisäksi lentoyhteydet toimivat maiden välillä ja kun Israel ei ole määrännyt Venäjälle pakotteita, niin mm venäläiset lomanviettäjät voivat ilman viisumia edelleen matkustaa Israelin aurinkorannikoille. Venäläisillä on myös paljon Israeliin muuttaneita sukulaisia ja siksi yhteyksiin ei ole kajottu.

Yksi näistä lomailijoista on Kremlin lehdistösihteerin ja Putinin tiedottajana tunnetun Dmitri Peshkovin vaimo Tatjana Navka, joka lehtitietojen mukaan saapui viikko sitten lomalle Israeliin. Matkaa on Israelissa hämmästelty mutta viranomaiset eivät kuitenkaan ole paljastaneet tiedettiinkö siitä etukäteen. Rouva Navkan kerrotaan asuvan eräässä luksushotellissa rantabulevardin varrella Tel Avivissa.

Ja edelleen Venäjään liittyen; Kuukauden pyhäkausi sekä lähestyvät vaalit ehtivät viedä huomion siltä tosiseikalta, ettei Israelin ilmavoimat ollut yli kuukauteen tehnyt lähes rutiiniksi tulleita iskujaan Syyriaan. Tätä ihmeteltiin Israelin lehdistössä eikä tähän tahtonut löytyä muuta selitystä kuin, että Syyrian puolelta ei tiedustelulähteiden mukaan ollut löytynyt Israelin turvallisuutta vaarantanutta toimintaa.

Tätä selitystä kyllä epäiltiin, sillä Israel on yli vuosikymmenen ajan ollut hyvin varuillaan Iranin ja sen liittolaisten liikkeistä Syyrian maaperällä ja iskenyt niitä vastaan satoja kertoja. Viimeinen isku oli tapahtunut yli kuukausi sitten ja ehdittiinkin jo epäillä katkon liittyneen sotaa käyvään Venäjään, jonka liittolainen Syyria on ja jonka presidentin asemaa Venäjä tukee. Oliko ehkä sittenkin niin, että Israel oli Venäjän takia välttänyt horjuttamasta presidentti Bashar al-Assadin asemaa?

Tähän ei Israelin lehdistö saanut vastausta kuin vasta viime perjantai-iltana, jolloin Israel iski ilmavoimillaan pääkaupungin Damaskoksen ympäristöön sekä maan eteläosaan ilman Venäjän väliintuloa. Kohteiksi valikoituivat Iranin aselähetykset sekä asevarastot.

Mutta Israelin ulkopolitiikka koki sormeaan heristelleen Medvedevin lisäksi myös toisen kolauksen, kun Australia yllättäen ilmoitti peruvansa aiemman päätöksensä suhtautumisessa Jerusalemin länsiosan asemaan Israelin pääkaupunkina. Siten maan nykyinen keskustavasemmiston hallitus kumosi edeltäjänsä konservatiivisen hallituksen päätöksen vuodelta 2018 tunnustaa yhdistynyt Jerusalem Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi. Tuo päätös noudatti tuolloin presidentti Donald Trumpin esimerkkiä Jerusalemin aseman tunnustamisessa.

Australian ulkoministerin ilmoitus otettiin Israelissa hämmästyneenä vastaan, sillä päätöksestä ei ollut lainkaan ennakkotietoa eivätkä maat olleet asiasta ennakkoon keskustelleet. Jopa Australian ulkoministeriön Lähi-idän asioiden osastopäällikkö oli juuri kuukausi sitten vieraillut Israelissa eikä Jerusalemin asema tullut keskusteluissa esille.

Israelin vastaus Australian päätökselle tuli nopeasti: Australian Tel Avivissa oleva suurlähettiläs kutsuttiin välittömästi Jerusalemiin ulkoministeriön puhutteluun ja yllättävän muutospäätöksen oikopäätä tuominnut pääministeri Lapid toivoi Australian hallituksen hoitavan muun päätöksentekonsa paremmin kuin diplomatiansa. ”Koska me emme määrittele muiden valtioiden pääkaupunkeja, niin muidenkaan ei tulisi tehdä sitä meille”, sanoi Lapid napakasti. Samalla hän vakuutti jakamattoman Jerusalemin säilyvän Israelin ikuisena pääkaupunkina.

Australiasta kantautui pian ristiriitaista tietoa hallituksen siellä tekemästä päätöksestä, ja viime keväänä parlamenttivaalit voittaneelta työväenpuoluetta edustavalta pääministeri Anthony Albaneselta odotetaan asiasta lähiaikoina selvitystä.

Selvää oli, että palestiinalaishallinto ylisti Australian politiikan muutosta. ”Tervehdimme ilolla Australian päätöstä tukea kansainvälisesti sovittua kahden valtion ratkaisua”, sanoi palestiinalaishallinnon sisäministeri Hussein al-Sheikh.

Israelissa arvellaan Australian vasemmistohallituksen seuraavaksi tunnustavan Palestiinan valtion, minkä maan työväenpuolue oli joitakin vuosia sitten luvannut hallitusvastuuseen tullessaan tehdä.

YK:n 193:sta jäsenvaltiosta kaksikolmasosaa on tunnustanut Palestiinan valtion. Suomi ei kuulu joukkoon.

Israelissa ollaan viime viikolla Lehtimajajuhlaan päättyneen lomakauden jälkeen hiljalleen palaamassa takaisin karuun arkeen, kun elintarvikkeiden korotettujen hintojen ilmoitettiin astuvan marraskuun alusta voimaan. Ajankohta on istuvan hallituksen kannalta huonoin mahdollinen, sillä israelilaiset käyvät samana päivänä neljän vuoden sisällä jo viidennen kerran vaaliuurnille. Siitä muistuttavat radioon ja televisioon sekä kaduille ja päivälehtiin nyt ilmestyneet puolueiden vaalimainokset ja -iskut, kun 13 puoluetta ottaa toisistaan mittaa tässä demokratian kilvassa.

Ilmoitus hintojen noususta ei ainakaan vielä ole nostattanut tunteita, sillä inflaatio on Israelissa 5% eli matalampi kuin monessa muussa teollisuusmaassa, minkä lisäksi viimeisimmät työvoimatilastot kertovat lähes 64% yli 15-vuotiaista työllistyneen, mikä on yli 7% enemmän kuin vuosi sitten.  Mutta taantuman merkit ovat ilmassa, kuten muualla, ja vaalien jälkeen koottavalla hallituksella tulee olemaan työntäyteiset ajat niin talouden kuin turvallisuuden hoitamisessa.

Myös sosiaaliset ongelmat ovat kasvamassa, sillä Israelissa on useita alueita, joissa suuri osa asukkaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Esimerkkinä tästä on pääkaupunki Jerusalem, missä lähes puolet sen noin miljoonasta asukkaasta elää tilastojen mukaan köyhyydessä. Kaupungin pääasiassa kahdella alueella, ortodoksijuutalaisten ja arabien asuttamissa osissa, asukkaat joutuvat turvautumaan avustusjärjestöjen antamaan apuun, kuten ruokakasseihin tai ruokakuponkeihin.

Tämä lohduton tieto johtuu siitä, että ortodoksijuutalaisissa suurperheissä on harvoja töissä käyviä. Arjen täyttää Tooran ja muiden pyhien tekstien opiskelu, minkä seurauksena suurperheet elävät kaupungin sosiaalitoimen ja muun avun varassa.

Arabipuolella ongelma johtuu hepreaa taitamattomista miehistä, jotka työllistyvät yleensä pienipalkkaisiin töihin tai jäävät työttömiksi, kun taas arabinaiset eivät kulttuurisyistä hakeudu töihin kodin ulkopuolelle.

Myös kaupungin monet nuoret juutalaisperheet, joissa molemmat puolisot ovat ansiotöissä, ovat joutuneet köyhyysrajalle, mikä johtuu kaupungin korkeista asumiskuluista sekä kaupungissa maksettavista suhteellisen alhaisista palkoista. Kaupunki on uudistetulla asuntopolitiikalla nyt pyrkinyt houkuttelemaan alueelleen korkean teknologian yrityksiä ja niihin akateemisten alojen työvoimaa, jolla palkat ovat tunnetusti korkeita. Samalla sillä torjuttaisiin nuorten poismuuttoa kaupungista.

Israelin suuresti panostama tehostunut koulutusohjelma korkeakoulututkintoineen on alkanut tuottaa tulosta, mikä näkyy mm taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n viimeisimmässä raportissa. Sen mukaan Israel on maapallon viidenneksi koulutetuin maa, missä väestöstä puolella on ammatti- tai korkeakoulututkinto. Kärjessä ovat Kanada, Japani, Luxemburg ja Etelä-Korea. Myös Suomi kuuluu kymmenen kärkimaan joukkoon.

Ja lopuksi: Viinitarhat ja aavikko kuulostaa lähes mahdottomalta yhdistelmältä ja siksi meille Israelin kävijöille on vaikeata hahmottaa, että maan kuivassa eteläosassa Negevin autiomaassa toimii menestyviä viinitiloja. Kyllä, tämä on totta, sillä israelilaiset viininviljelijät ovat päinvastoin, kuin esimerkiksi kuivuudesta ja muista ilmaston ääri-ilmiöistä kärsivät italialaiset, kyenneet hyödyntämään alueen kuivaa ilmastoa.

Viinikasvien kasvattaminen aloitettiin Negevissä kokeilumielessä 1990-luvulla, kun amerikkalainen Zvi Remak muutti Israeliin viinitiloistaan tunnetusta Kaliforniasta. Onnistunut kokeilu yhdessä kierrätetyn veden kanssa on vähitellen muuttanut tämän kuivan ilmaston viinintuotannon matkailijoita houkuttelevaksi yritysalaksi, jota ulkomailta myöten käydään ihmettelemässä.

Negevissä rypälesato myös valmistuu hieman aikaisemmin kuin muualla Israelissa, missä sijaitsevat tuotemerkeiltään maan tunnetuimmat viinitilat.

Viinin valmistaminen ei kuitenkaan ole uutta kuivassa ja kuumassa Negevissä, vaan siellä tiedetään valmistetun viiniä jo muinaisina aikoina eli kaksi vuosituhatta sitten.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR