Rony Smolar – Israel-uutisviikko 23.9.2019

Kuten viikko sitten totesin, niin tämänkertainen uutisraporttini käsittelee pääasiassa viime viikolla käytyjä Israelin vaaleja, joiden tuloksia yritän mahdollisimman ymmärrettävästi teille nyt tulkita.

Repivän ja välillä kovin kiivaana käydyn vaalitaiston jälkeen syvä hiljaisuus on vaalien jälkeen laskeutunut Israeliin, kun israelilaiset ovat ryhtyneet pohdiskelemaan, etteivät vaan kolmannet ennenaikaiset vaalit olisi vielä edessäpäin.

Nimittäin, myöskään nyt käydyt vaalit eivät näytä tuoneen ratkaisua maan sisäpoliittiseen pattitilanteeseen, kun pääpuolueiden eikä niiden kyljessä olevien liittolaisten voimasuhteissa syntynyt merkittävää muutosta.

Pääministeri Benjamin Netanjahun johtama oikeistolainen Likud-puolue menetti vaaleissa melkoisesti kannatustaan, mutta kirvelevältä tappiolta pelastivat eri poliittisilla kaupoilla viime hetkellä Likudiin liittyneet tukipuolueet.

Vaikka nämä vaalit toivat Likudin pääkilpailijalle, Sini-valkoiselle puolueelle kahden paikan etumatkan, niin se ei vielä takaa puoluejohtajalle Benny Ganzille hallituksen muodostamistehtävää.

Presidentti Reuven Rivlin kuuli eilen vaalien suurimpien puolueiden edustajia ja tapaa vielä tänään pienempiä, ennen kuin päättää kenellä olisi parhaimmat mahdollisuudet muodostaa maahan toimiva enemmistöhallitus.

Mutta ongelmat ovat monen kirjavia, sillä pääpuolueet tarvitsevat apua pienemmiltä, jotka kuitenkin ovat asettaneet itselleen reunaehtoja. Sen lisäksi jotkut puolueet olivat etukäteen ilmoittaneet keiden puolueiden kanssa eivät istuisi samassa hallituksessa.

Torjuttaviksi joutuivat vaaleissa lisäpaikkoja voittanut neljän arabipuolueen liitto sekä Israelin kaksi uskontopuoluetta.

Kun tähän vielä lisätään muutaman puolueen torjuva asenne Netanjahun pääministeriyttä kohtaan, niin edessä saattaa todellakin olla jo kolmannet vaalit vuoden sisällä.

Vaikka tilanne painaa politiikkaan väsyneitä israelilaisia kovasti, niin ainakin yhdestä asiasta he ovat tyytyväisiä: He ovat sanoneet sanansa ja vaalien voittaja oli rehellisesti toteutunut demokratia.

Arvelut myös israelilaisten vaaliväsymyksestä osoittautuivat vääriksi, sillä äänestysprosentti kohosi 69:ään eli korkeammaksi kuin edellisissä vaaleissa keväällä. Siihen vaikutti israelilaisten todellinen halu saada puolueiden välille selviä eroja.

Mutta myös puolueet kannustivat kovasti äänestämään, jopa niin että aktiivit kävivät vaalipäivän aurinkoisessa säässä hiekkarannoilla hoputtamassa ihmisiä äänestämään. Jopa rantavahtien kuultiin kovaäänisten välityksellä kehottaneen ihmisiä käymään äänestämässä.

Israelin väestöstä kaksi ryhmää aktivoituivat näissä vaaleissa selvimmin, nimittäin maallistuneina, ei-uskonnollisina itsensä pitävät juutalaiset sekä maan arabiväestö.

Maallistuneiden aktiivisuus tähtäsi lähinnä uskontopuolueiden vaikutusvallan torjumiseen israelilaisten arjessa. Israelin itsenäistymisestä lähtien maassa on uskonnon ja maallisen vallan välillä vallinnut muuttumaton status quo-tilanne, mitä uskontopuolueet ovat perättäisissä hallituksissa mukana olleina kuitenkin pyrkineet horjuttamaan.

Hallituksissa vaa´ankielen asemassa olleet uskontopuolueet ovat soluttaneet erilaisia sapattimääräyksiin liittyviä lakeja, joiden on katsottu rajoittavan mm. ihmisten vapaa-ajan viettoa. Myös julkiselle liikenteelle sekä kauppojen aukioloille on pyritty asettamaan sapatin ajaksi kieltoja ja rajoituksia.

Yleensä melko laiskasti äänestäneet Israelin arabit saivat Netanjahun vaalipuheista uutta potkua, kun hän ehti moittia heitä Israelia vastustaviksi antisionisteiksi, jotka myötäilevät palestiinalaisten politiikkaa. Netanjahu oli vaalivilpin estämiseksi lisäksi vaatinut valvontakameroiden sijoittamista vain arabien äänestyspaikoille, mitä yleensäkin pidettiin loukkauksena.

Arabit näkivät Netanjahun puheissa ja asenteissa muutenkin rasismia, mikä ei ollut unohtunut hallituksen vuosi sitten läpiajamasta ja syrjivänä pidetystä kansalaisuuslaista. Sen lisäksi Netanjahun vaalilupaus Jordanjoen laakson alueliitoksesta on saanut arabien jyrkän tuomion.

Arabivähemmistöön kohdistuneet kärkevät mielipiteet osoittautuivat nyt kehnoksi vaalitaktiikaksi, kun parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi kasvanut arabiedustus voi hallitusta koottaessa asemoitua jopa ratkaisevaksi pelintekijäksi. Ja oppositioon jäädessään arabipoliitikosta saattaa hyvinkin tulla Israelin historian ensimmäinen arabitaustainen oppositiojohtaja.

Tätä ei hyvän pelisilmän omaava Netanjahu todennäköisesti osannut ennakoida, vaikka arabipuolue oli vaaleja ennen ilmoittanut torjuvansa hänet. Myöskään israelilaiset eivät ole pitäneet Netanjahun vaalitempuista, joista viimeinen olisi toteutuessaan hyvinkin voinut johtaa vaalien peruuntumiseen ja jopa henkien menetykseen.

Nimittäin pian sen jälkeen, kun Netanjahu oli maan eteläosassa puhujamatkallaan toissa viikolla joutunut ohjatuksi Gazasta ammutun raketti-iskun takia suojaan, hänen kerrottiin vihapäissään soittaneen heti aamuyöllä turvallisuuskabinetin ministereille vaatien heitä hyväksymään välittömän sodanjulistuksen Gazaa hallitsevalle Hamas-järjestölle.

Tästä Netanjahuun kohdistui kärkevää arvostelua, sillä hän ei tuonut asiaa koko hallituksen käsiteltäväksi eikä edes konsultoinut armeijan johtoa eikä muita turvallisuuselimiä. Netanjahun toimintatapa sai laajan tuomion ja lopulta myös oikeusasiamies joutui ojentamaan pääministeriä.

Netanjahu joutunee nyt juomaan pettymyksen karvaan kalkin, sillä hänen jatkomahdollisuutensa pääministerinä ovat merkittävästi heikentyneet, minkä lisäksi hän ei aikaisemmin ole kokenut yhtä voimakasta kritiikkiä kuin nyt.

Kahden edustajanpaikan taka-ajoasemasta pääkilpailijaan Sini-valkoiseen puolueeseen nähden, Netanjahu on nyt sitouttanut lähimmät liittolaispuolueet kannattamaan ainoastaan itseään pääministeriksi, siitä huolimatta, että parlamenttienemmistön saavuttaminen on yhä kuuden paikan päässä.

Mutta myös Sini-valkoisella puolueella on matkaa enemmistön saamiseksi ja siksi todennäköisimpänä vaihtoehtona pidetään kolmen puolueen kansallista yhtenäishallitusta, missä pääministerin paikasta kahden suurimman puolueen kesken vuoroteltaisiin. Samalla sillä torjuttaisiin kolmannet ennenaikaiset ja maan taloudelle kalliiksi tulevat vaalit, joskin ongelmaksi tulee Netanjahu, joka vaatii itselleen pääministeriyttä ensimmäisenä.

Taipuminen yhtenäishallituksen kannalle tarkoittaa nyt sitä, että Netanjahu näkee rajallisuutensa ja siksi hän vallassa pysymiseksi näyttäisi nyt olevan valmis sen jatkossa myös jakamaan.

Se ei kuitenkaan kelpaa muille ehdolla oleville hallituskumppaneille, jotka eivät halua Netanjahua enää pääministeriksi. Siksi vääntöä vielä riittää, kun ei edes hallituksen tunnustelijakaan ole vielä selvillä.

Sen verran hallitustilanne pitää kokeneen Netanjahun näinä päivinä kiireisenä, ettei hän tänä vuonna aio osallistua YK:n yleiskokouksen istuntoon New Yorkissa. Sehän on viime vuosina ollut Netanjahun oiva näyttämö, missä hän on pyrkinyt paljastamaan Iranin ydinsalaisuuksia.

Israelin lehdistö on jo aistinut tuleman ja useissa kirjoituksissa on ennustettu ensi kuussa 70 vuotta täyttävän Netanjahun aikakauden olevan päättymässä, kun hän nyt ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta yhtäjaksoisena jatkuneen valtakautensa aikana on joutunut todellisiin vaikeuksiin.

Hän on vaarassa viedä myös johtamansa puoleen kannatuksen alamäkeen, mistä myös näiden vaalien tulokset kertovat. Ja tuoreessa muistissa on Netanjahun epäonnistuminen keväällä, kun hän yritti muodostaa edellisten vaalien jälkeistä hallitusta.

Netanjahun vaikeuksia lisää myös se, että häntä odottaa muutaman viikon päästä oikeuden kuuleminen, mikä liittyy kolmeen korruptioepäilyyn, minkä lisäksi syytesuojaa ei hänelle ole tulossa.

Haluavatko israelilaiset pääministerin, joka tärkeän luottamustehtävänsä lisäksi joutuu keskittymään odottavaan oikeudenkäyntiinsä ja mahdolliseen vankeuteen, kysyy Israelin lehdistö.

Tilanne on myös Israelin ulkosuhteiden kannalta kiusallinen, sillä esimerkiksi Netanjahulle läheisenä pidetty presidentti Trump ei ole vaalien jälkeen ollut yhteydessä ystäväänsä. Vaalituloksesta hän on vain todennut, että Yhdysvaltain liittosuhde on ainoastaan Israelin valtioon eikä kehenkään henkilöön.

Samalla Trump on antanut ymmärtää, että hänen Lähi-idän rauhansuunnitelmansa julkistaminen jää odottamaan Israelin hallitustilanteen selkiytymistä.

Myös presidentti Putin on ottanut välimatkaa Israelin vaalitulokseen, vaikka viime hetken kansainvälistä näkyvyyttä hakenut Netanjahu vieraili hänen luonaan Sotchissa juuri vaalien alla.

Putin on niukkasanaisesti todennut Israelin olevan myös venäjänkielinen valtio, millä hän viittasi lähes miljoonaan venäjää äidinkielenään puhuvaan maahanmuuttajaan. Ja juuri nuo maahanmuuttajat ja heidän antama kannatus Avigdor Libermanin johtamalle puolueelle on avainasemassa hallitusta muodostettaessa. Nimittäin, tämä puolue on kahden kilpailevan puolueryhmittymän ulkopuolella, mutta vaaleissa voittamallaan paikkamäärällä se voisi ratkaista tarvittavan parlamenttienemmistön.

Ja lopuksi: Muutama viikko sitten kerroin, miten judon äsken käydyissä maailmanmestaruuskilpailuissa ennakkosuosikkina kohti loppuottelua etenemässä ollut Iranin edustaja Saeid Moallei hävisi tahallaan aiemman ottelunsa välttääkseen joutumasta Israelin edustajan, Sagi Mukin vastustajaksi. Lopulta se avasi tien israelilaisen maailmanmestaruuteen.

Kansainvälinen judoliitto tuomitsi välittömästi iranilaisen käytöksen, minkä takana oli Iranin oma judoliitto. Ottelua halunnut iranilainen paljasti joutuneensa maansa viranomaisten sekä oman liittonsa painostamaksi, ja että myös hänen läheisiään oli Iranissa uhattu.

Urheilua ilman politiikkaa kunnioittava iranilainen judoka tunsi itsensä Japanissa järjestetyissä maailmanmestaruuskilpailuissa niin uhatuksi, että hän päätti loikata ja hakeutui turvaan Saksaan, minne hän nyt on asettunut asumaan ja harjoittelemaan.

Viime viikolla asia sai uuden käänteen, kun kansainvälinen judoliitto päätti toistaiseksi kieltää Iranilta osallistumisoikeuden kaikkiin kansainvälisiin judokilpailuihin.

Samalla on käynyt ilmi, että nämä Israelin ja Iranin kaksi kilpakumppania ovat viime viikkoina pitäneet toisiinsa yhteyttä ja pahoitelleet tapahtunutta.

Israelilainen maailmanmestari on jopa kutsunut kilpakumppaninsa Israeliin ottelemaan, sillä miehet ovat lähes tasavahvoja ja kunnioittavat toisiaan urheilijoina.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar