Rony Smolar – Israel-uutisviikko 21.6.2021

Israelissa ei viime viikolla vain hallitus vaihtunut, vaan myös arki muuttui. Nimittäin viime tiistaina poistui koronapandemian mukana määrätty maskipakko, mikä osoittaa tautitilanteen taittuneen maassa lähes kokonaan. Yhdessä käsillä olevien poliittisten muutosten kanssa israelilaiset joutuvat nyt totuttautumaan uuteen todellisuuteen.

Vallanvaihto Benjamin Netanjahulta uudelle pääministerille Naftali Bennettille sujui nopeasti ja lähes ongelmitta, kun Netanjahu suostui istumaan seuraajansa kanssa vain puoli tuntia, minkä jälkeen hän julisti tekevän kaikkensa uuden hallituksen pikaiseksi kaatamiseksi. Kuten odotettu, Netanjahu ei viivytellyt hyökkäilyjään, joihin hän sai tulitukea liittolaisiltaan ortodoksisilta uskontopuolueilta. Yhdessä he julistivat Bennettin hallituksen olevan vaaraksi Israelille eikä se kokemattomana kestäisi paineita.

Niitä koeteltiin hyvin pian, kun kansallismieliset äärioikeiston tukemina päättivät toteuttaa lippukulkueensa Jerusalemin pääasiassa muslimien asuttaman Vanhan kaupungin kautta juutalaisten pyhälle Itkumuurille. Marssin tiedettiin suuresti ärsyttävän kaupungin arabiasukkaita sekä Jordanjoen länsirannan ja Gazan palestiinalaisia ja vihollista Hamasia Gazassa, mutta vuotuisena Jerusalem-päivänä järjestettävä marssi jouduttiin levottomuuksien takia toukokuussa perumaan.

Uusien levottomuuksien ollessa tiedossa sekä Hamasin rakettiuhasta huolimatta Bennettin uusi hallitus päätti, eri turvallisuuselimiä kuultuaan, sallia marssin. Viesti oli selvä: uhkailut eivät estäisi israelilaisia noudattamasta arkeaan eikä perinteitään.

Hamasin raketti-iskujen varalta rakettipuolustusjärjestelmä oli viritetty valmiustilaan ja myös Gazan rajalla olevat joukot olivat valmiita toimimaan. Hamas ei lopulta raketteja ampunut, sillä Israel oli ilmoittanut olevansa valmiina vastaamaan viime kuun iskujen lailla. Lisäksi uusi hallitus oli ottanut iskulauseekseen, että ”se mitä aikaisemmin on ollut ei tule jatkossa olemaan”. Tällä Bennettin hallitus halusi viestittää, ettei se aio sietää Gazan rajalla tapahtuvia tihutöitä, kuten rajan yli lennätettäviä polttopulloja, raketeista puhumattakaan, mitä Netanjahun hallitus oli vuosia sietänyt. Lippumarssi sai Hamasin kuitenkin lennättämään polttopulloja kuljettavia ilmapalloja Israelin puoleisille pelloille ja metsikköihin sytyttäen ne tuleen. Laajat alueet mustuivat palojen seurauksena ja ilman täyttyi mustasta ja raskaasta savusta, ja alueen asukkaat joutuivat viettämään aikaa sisätiloissa.

Israel vastasi, kuten oli uhannut, ts. tulitti Hamasin kohteita, minkä seurauksena tilanne Gazan rajalla, kiitos Egyptin ja Yhdysvaltojen väliintulon rauhoittui.

Tilanne on nyt hyvin herkkä, sillä Gazassa korjataan paraikaa edellisten yhteenottojen tuhoja samanaikaisesti, kun Egyptissä neuvotellaan pysyvästä tulitauosta. Jotain pysyvämpää ratkaisua on ilmeisesti suunnitteilla myös muualla, sillä Hamasin johtaja Ismail Haniyeh kävi juuri neuvotteluja Israelin rauhankumppanin Marokon suojeluksessa, kun hän tapasi muiden radikaalien palestiinalaisjärjestöjen johtoa.

Gazan rauhoittaminen on paljolti kiinni myös kahden palestiinalaishallinnon keskinäisistä väleistä. Niitä hiertää erityisesti Hamasin suosion viimeaikainen kasvu Jordanjoen länsirannalla, jota hallitsee Ramallahin kaupungissa istuva valtapuolue Fatah. Kiistan keskiössä on nyt öljyvaltio Qatarin säännöllisin väliajoin Gazan väestölle antamat käteisavustukset, joiden aika on nyt käsillä. Toukokuisten yhteenottojen jälkeen Israel on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa vaatinut kymmenien miljoonien dollarien avustusten tapahtuvan vain Ramallahin hallinnon kautta eikä suoraan Hamasille, joka käyttää niitä varusteluunsa.

Kiista rahansiirron valvonnasta on pysäyttänyt nyt tulitaukoneuvottelut Egyptissä, missä on tuskailtu naapurin Gazan aiheuttamia murheita. Israelin lehdistössä oli viime viikolla kirjoituksia siitä, pitäisikö Egypti ottaa haltuunsa tuon ongelmallisen alueen, jota se vuosikymmeniä piti sotilashallintonsa alaisuudessa aina kuuden päivän sotaan 1967 saakka.

Mutta Gazan pitkään jatkunut jännittynyt tilanne näyttää kärjistyvän sen mukaan miten ahtaalla aluetta hallinnoiva Hamas itsensä tuntee. Sotilaallisesti alakynnessä oleva järjestö on ottanut Israelin vihollisekseen ja uskoo toiminnallaan näin ratkaisevan palestiinalaisten kohtalon. Israelissa asia on ratkaisemattomana ollut useiden pääministerien pöydällä, eikä näköpiirissä ole ulospääsyä, ei edes itsenäisen palestiinalaisvaltion muodossa, kun valtio olisi kahtiajakautunut Israelin välissä.

Gazan ongelma on nyt myös Israelin uuden johtajan Naftali Bennettin käsissä ja siksi Lähi-idän arabimaita kiinnostaa tietää, kuka tämä Netanjahun pitkän valtakauden kaatanut poliitikko oikein on. Sitä ovat tiedustelleet myös eri puolilta maapalloa lähestyneet onnittelijat. Bennettiä onkin näkyvästi esitelty eri maiden lehdistöissä, mutta Israelissa ja rajanaapureissa hänet tunnetaan kansallismielisenä oikeistolaisena ja Netanjahun entisenä liittolaisena, joka vielä puoltoista vuotta sitten toimi Netanjahun hallituksessa puolustusministerinä. Sen jälkeen hän riitaantui Netanjahun kanssa ja päätti haastaa hänet vaaleissa.

49-vuotias Bennett on amerikkalaisista vanhemmista Israelissa syntynyt moderni ortodoksijuutalainen, lakimies ja teknomiljonääri ja on nyt Israelin järjestyksessä 13. pääministeri. Israelin uusimmat rauhankumppanit, Arabiemiraatit, Bahrain ja Marokko ovat jo onnitelleet pääministeri Bennettiä ja toivoneet yhteistyön jatkuvan suotuisasti. Samanaikaisesti on kerrottu Israelin ja rauhankumppanien kokoontuvan alkusyksyllä Yhdysvaltojen johdolla yhteiseen tapaamiseen juhlistamaan rauhansopimusten ensimmäistä vuosipäivää. Se on samalla tulkittu presidentti Bidenin haluksi jatkaa edeltäjänsä käynnistämää rauhanpolitiikkaa Lähi-idässä.

Bidenin tiedetään myös pyrkivän palauttamaan Israelin ja palestiinalaiset takaisin neuvottelupöytään ja siltä varalta palestiinalaisten on kerrottu kokoavan uutta neuvotteluryhmää. Palestiinalaisten puolelta on kuultu toivomuksena, että Israelia edustaisivat poliittiseen keskustaan lukeutuvat ulkoministeri Jair Lapid sekä puolustusministeri Benny Gantz mieluummin kuin pääministeri Bennett. Oikeistolaisena nähty uusi pääministeri ei siis näillä näkymin vielä näytä palestiinalaisjohdolle kelpaavan.

Bennettin hallitus on aloittanut varovasti välttäen Netanjahun johtaman opposition virittämiä sudenkuoppia, joita näyttää ilmaantuvan lähes joka päivä. Niin paljon tuo vallanvaihto näyttää vaivaavan erityisesti Netanjahua itseään, joka toistaiseksi ei ole suostunut muuttamaan pääministerin virka-asunnosta, vaan tapaa siellä yhä ulkomaisia, tosin epävirallisia vieraita.  Poismuuttoa ei aluksi kiirehditty, sillä Bennett ilmoitti, ettei muuta sinne asumaan vaan käyttää asuntoa ainoastaan maahan saapuvien vieraiden vastaanottamiseen. Turhautuneena Netanjahun temppuiluun Bennett ilmoitti muuttopäiväksi heinäkuun 10, minkä Netanjahu hyväksyi.

Oikealta aina äärivasempaan kattava kirjava uusi hallitus on ministeritasolla vähitellen saanut vallansiirtonsa valmiiksi ja eilen oli hallituksen ensimmäinen istunto. Tosin liikehdintää on jonkin verran ollut parlamentissa, missä noudatetaan nk. norjalaista lakia, minkä mukaan ministeriksi valittu kansanedustaja voi jättää paikkansa puolueen äänilistalla seuraavana olevalle. Juuri tästä sai paljon huomiota pääministeripuolueen Yaminan edustaja 32-vuotias Shirley Pinto viime viikolla, kun hän kuurona vannoi edustajanvalansa parlamentin edessä. Tämä oli ensimmäinen kerta Israelin historiassa ja se sai pääministeri Bennettin puoluetoveristaan liikuttuneena huudahtamaan: Olen hyvin ylpeä sinusta! Poikkeavaa on myös se, että hallituksessa on yksi pyörätuolissa istuva ministeri, Tulevaisuus-puoluetta edustava energiaministeri Karine Elharrar.

Tässä kahdeksaa hyvin erilaista puoluetta edustavassa hallituksessa on kaikkiaan 28 ministeriä, jotka taustoiltaan ovat myös itse hyvin erilaisia. Hallituksessa on mm arabi, joka edustaa juutalaista puoletta, minkä lisäksi hallituksen tukena on kolmen edustajan islamistinen arabipuolue, jonka johdossa on kahdessa israelilaisessa yliopistossa opiskellut hammaslääkäri ja valtiotieteilijä. Valtion rahakirstua vartioi Neuvostoliitosta nuorena maahan muuttanut kokenut poliitikko, liikenneministerinä istuu aikoinaan television uutisankkurina työskennellyt, joka nykyisin on työväenpuolueen johtaja, ja terveysministerin salkkua kantaa sukupuolivähemmistöön kuuluva pienen vasemmistopuolueen johtaja.

Ainakaan tähän mennessä ei hallituksessa ole ilmennyt sisäisiä ristiriitoja, sillä mukaan lähteneet puolueet tiedostivat erilaisuutensa. Vain Netanjahun vallan kaataminen oli niitä yhdistänyt tekijä. Mutta siinä missä hallituksen työskentely on hyvässä vauhdissa, niin se joutuu tarkkailemaa selustaansa niin oppositioon päin kuin myös kansainvälisesti. Bennettin hallituksen uskotaankin viimeistään syksyllä osoittavan Israelin diplomatian suunnan.

Siihen vaikuttaa suuresti uudesti neuvoteltavan Iranin ydinsopimuksen kohtalo ja erityisesti Yhdysvaltojen suhtautuminen siihen. Israelissa otettiin tyytyväisyydellä vastaan tieto, minkä mukaan presidenttien Bidenin ja Putinin viime viikon tapaamisessa vallitsi yhteisymmärrys siitä, ettei Iranille sallita ydinasetta.

Mutta huomion ollessa Iranissa takapakkina tuli tieto, minkä mukaan naapurimaa Irak suunnittelee kahdeksan ydinvoimalan tilaamista venäläiseltä Rosatomilta tyydyttämään maan kasvavaa energiantarvetta. Israel suhtautui tietoon kriittisesti, sillä Irak oli Saddam Huseinin valtakaudella rakennuttanut ranskalaisvalmisteisen ydinreaktorin, missä maan uumoiltiin valmistavan ydinpommia. Tiedustelutietoihinsa nojautunut Israel tuhosi lopulta ilmavoimillaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitetun laitoksen tasan 40 vuotta sitten.

Mutta YK:sta kuuluu Israelin kannalta vaihteeksi jotain myönteistä, kun maa juuri valittiin maailmanjärjestön arvostettuun talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOC:in jäseneksi. Israelia tuki yllättäen kaksi-kolmasosaa maailmanjärjestön jäsenmaista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Israel sai nauttia tällaista kannatusta.

Toinen hyvä tieto oli rauhankumppanin Arabiemiraattien tuore valinta ensi vuoden alussa alkavalle kaksivuotiskaudelle vaihtuvaksi jäsenmaaksi Turvallisuusneuvostoon.

Ja lopuksi: Vapaaehtoisessa pelastusjärjestössä työskentelevä eräs Jerusalemin arabiasukas oli toissa perjantaina valmistautumassa pyhänpäivän rukoustilaisuuteen, kun hän sai puhelimeensa hätäkutsun kohteeseen, mikä sijaitsi aivan naapurissa. Hän päätti keskeyttää pyhävalmistelunsa ja oli pian hälytyskohteessa, missä hän löysi sydänpysähdyksen saaneen juutalaismiehen tuupertuneena lattialla ja epätoivoiset lähiomaiset hänen ympärillään.

Arabinaapuri ja ensiapumies aloitti välittömästi painelu-puhalluselvytyksen, mihin avuksi tuli myös toinen hätäkutsun saanut.  Monen minuutin kiihkeän työskentelyn jälkeen he tunsivat tuupertuneen pulssin hiljalleen palautuvan ja samalla ambulanssi oli paikalla ja lopulta mies pelastui.

Heti sunnuntaiaamuna kohtauksen saaneen poika kävi isänsä pelastaneen arabinaapurin luona kiittämässä tätä. ”Oli koskettavaa tuntea, että olin onnistunut pelastamaan yhden ihmishengen ja kokonaisen perheen”, totesi myös julkista kiitosta saanut ensiapumies nöyrästi.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR