Rony Smolar – Israel-uutisviikko 20.5.2019

Suomella ja Israelilla on muutakin yhteistä, kuin valtioiden sini-valkoiset liput, pieni kielialue sekä tarkkailua vaativa lähiympäristö.

Jatkoksi tähän voidaan nyt lisätä kummassakin maassa äskettäin pidettyjen vaalien jälkitilanne, eli hallituksen muodostamiseen paraikaa liittyvät vaikeudet.

Kohta kuusi viikkoa sitten pidetyt parlamentin Knessetin vaalit olivat tiukat mutta Benjamin Netanjahun uskottiin lähes yhdessä rintamassa olleiden liittolaistensa, ts. oikeisto- ja uskontopuolueiden kanssa, muodostavan helposti maahan enemmistöhallituksen.

Se on kuitenkin osoittautunut vaikeammaksi kuin oli luultu, sillä kuudella hallitusneuvotteluissa mukana olevalla puolueella on hyvin kunnianhimoiset vaatimukset niin salkkujaosta kuin maan talouspolitiikan kohdentamisesta. Sen lisäksi ongelmaksi on tullut pakollisen asevelvollisuuden ulottaminen koskemaan myös ortodoksijuutalaisia nuoria.

Siinä Netanjahun kaksi poliittista liittolaispuoluetta on ajautunut pahaan välirikkoon, mikä on viemässä häneltä enemmistön 120-paikkaisessa Knessetissä. Näillä näkymin Netanjahu joutunee tyytymään vain 60:n, vaan ei 65:n edustajan tuen varassa olevaan hallitukseen. Enemmistön puuttuessa se kuitenkin rajoittaisi suuresti pääministerin liikkumavaraa ja Israelissa muutenkin tuttu politikointi saisi helposti kiristyksen maun, mikä vuorostaan uhkaisi hallituksen koossapysymistä.

Tässä vaikeassa tilanteessa Netanjahu joutui viime viikolla kääntymään maan presidentin puoleen saadakseen lain mukaisen kahden viikon lisäajan hallituksen muodostamiseen. Takaraja on nyt toukokuun 28. minkä jälkeen presidentti voi antaa hallituksen muodostamistehtävän jollekin toiselle tai pahimmassa tapauksessa julistaa maahan uudet vaalit.

Mutta Lähi-idän alati vaarallisessa tilanteessa Israelilla ei ole varaa pitkittyneeseen hallituskriisiin. Sen lisäksi korruptiosyytteiltä syytesuojaa yrittävälle Netanjahulle takaisku tietäisi poliittisen uran päättymistä.

Netanjahu osoittikin harvinaista turhautumista, kun hän televisioidussa puheessa viikko sitten totesi neuvottelukumppanien ajanpeluun sekä mahdottomien vaatimusten vaarantavan hallituksen muodostamista. Sitäkö te todella haluatte, hän tiukkasi kumppaneiltaan. Ja totuus on, ettei Netanjahulla ole vielä yhdenkään hallitukseen pyrkivän kumppanipuolueen kanssa sopimusta.

Lähes umpikujassa oleva Netanjahu on nyt ehdottanut ministerinsalkkujen määrän kasvattamista lain sallimasta 18:sta jopa 26:een. Muutos vaatii kuitenkin pikaista käsittelyä kolmessa parlamentin istunnossa.

Sen lisäksi oikeistorintamasta poislähdöllä uhkaileva pieni mutta avainasemassa oleva viiden edustajan puolue saattaa parlamentin äänestyksissä ulkopuolelta tukea hallitusta. Mutta myös se on epävarmaa eikä sodan varjon alla alati elävä ja poliittisesti eripurainen Israel olisi vihollisilleen enää sotilaallisesti kova pähkinä.

Nykytilanteessa puolueiden odotetaan tiivistävän rivinsä ja unohtamaan poliittiset erimielisyydet, kun monet merkit viittaavat sodan syttymismahdollisuuksiin tänä kesänä Lähi-idässä.

Suurin uhka tulee Iranista ja sen liittolaisilta, minkä myös Yhdysvallat on todennut ja siksi se on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan Lähi-idässä. Alkusoittona tulevalle on Persianlahdella ja Saudi Arabiassa runsas viikko sitten tapahtuneet iskut kauppalaivoja sekä öljyputkia vastaan, ja vaikka Iran ei itse iskuja olisikaan tehnyt, niin sen tukemien liittolaisten uskotaan olleen niiden takana.

Saudi-Arabian kuningas Salman on iskujen vuoksi kutsunut Persialahden maiden johtajat hätäkokoukseen tämän kuun lopulle.

Saudi Arabian lehdistössä on jo ehditty vaatia Iranin rankaisemista, mihin Yhdysvalloilla olisi valmiutta. Mutta aseellisella läsnäolollaan, jopa uhkailullaan, amerikkalaisten uskotaan vielä tällä hetkellä yrittävän vaikuttaa Iranin johtoon uusien ydinsopimusneuvottelujen aloittamiseksi. Sitä presidentti Trump on viime aikoina vaatinut, mutta Iran ei toistaiseksi ole osoittanut neuvotteluhalukkuutta.

Odottelu voi olla kohtalokasta, sillä suurten tankkerien sekä sota-alusten tila on käymässä ahtaaksi Persianlahdella ja erityisesti sinne johtavassa Hormusin salmessa, missä pieninkin onnettomuus tai törmäily voisi käynnistää laajemman selkkauksen alueella.

Amerikkalaisista sota-aluksista osa jää Persianlahdelle suorittamaan partiointitehtäviä ja osa ankkuroi Saudi Arabian ja alueen muiden liittolaismaiden satamiin.

Iranin vallankumousarmeijan komentaja Qassem Suleimani totesi uhmakkaasti, että amerikkalaisaluksista ei ole uhkaa, vaan ne toimivat Iranin armeijalle hyvinä iskun kohteina.

Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että Suomi yhdessä Hollannin ja Saksan kanssa on nyt päättänyt turvallisuussyistä toistaiseksi keskeyttää sotilaskoulutustoimintansa Irakin pohjoisosissa.

Aiemmin Yhdysvallat ilmoitti vetävänsä diplomaattejaan Irakista. Syyksi se ilmoitti Iranin muodostaman uhan, mikä Iranin ja Yhdysvaltojen vastakkainasetteluna heijastuu myös naapuriin Irakiin.

Myös Israelissa tiedostetaan tilanteen vakavuus, sillä sodan syttyessä Iranin ja Yhdysvaltojen välillä Iran kostaisi laukaisemalla ohjuksia Israeliin.

Vaikka Israelin oma valmiustilanne on hyvä, niin armeijan apulaiskomentaja on jännityksen kasvaessa kutsuttu Brysselissä tällä viikolla pidettävään NATO-maiden sotilaskomentajien kokoontumiseen. Lähi-idästä ovat lisäksi mukana Yhdysvaltojen liittolaismaiden Egyptin ja Jordanian sotilasedustajat.

Lähi-idän yleistilanne näkyy ja tuntuu aina myös Israelissa, mutta siihen on totuttu eikä se vaikuttanut juuri päättyneisiin Eurovision laulukilpailuihin. Jännityksestä ei näkynyt merkkiäkään, kun viisufanit olivat viikon ajan jatkaneet juhlintaansa, mitä paikalliset asukkaat kuvailivat jopa maailmaloppua muistuttavaksi villiksi juhlaksi.

Mutta politiikka ei täysin pysynyt onnistuneista viisukisoista poissa, sillä muutamat Israelin vastaiset mielenilmaisut, niin viisupaikalla kuin sen ulkopuolella, saivat jonkin verran mediahuomiota.

Mutta kisojen boikotointiin tähdänneestä laajemmasta eurooppalaisesta kampanjasta ei näkynyt merkkejä, kun kaikki 41 maata lähetti edustajansa kilpailuihin.

Samalla viisut toimi esimerkkinä Lähi-idän kriisialueelle, kun arviolta 200 miljoonan televisioyleisön houkutellut suosittu kansainvälinen musiikki- ja kulttuuritapahtuma kykeni laulun voimin tuomaan eri kansat yhteen.

Kuitenkaan hengähdystaukoa viisut eivät tuoneet Lähi-idässä sitkeänä kytevään kriisiin, sillä presidentti Trumpin hallinnolta odotettavissa oleva ratkaisumalli israelilais-palestiinalaiseen konfliktiin aiheuttaa epävarmuutta ja hermostuneisuutta.

Amerikkalaiset ovat etukäteen kuvanneet ehdotustaan vuosisadan rauhansuunnitelmaksi, mikä on herättänyt pohdintoja koko alueella. Eilisiltana tulleen tiedon mukaan ehdotus avautuu ensin kuukauden kuluttua Bahrainissa pidettävässä talouskokouksessa.

Israelissa amerikkalaisehdotuksen poliittisen osan uskotaan sisältävän joitakin palestiinalaisille vaadittavia alueellisia tai hallinnollisia myönnytyksiä, mutta suurin pelko on palestiinalaisten puolella, missä toivo omasta valtiosta näyttää hiipuvan.

Tilannetta ei paranna se, että palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on kiukuspäissään katkaissut hallintonsa yhteydet Yhdysvaltoihin ja on etukäteen kieltäytynyt vastaanottamasta suunnitelmaa.

Palestiinalaishallinnon epätoivo näyttää nyt myös tarttuneen naapuriin Jordaniaan, missä kuningaskunnan väestöstä valtaosa on palestiinalaisia.

Nimittäin, Jordaniassa liikkuu amerikkalaisehdotuksesta sitkeitä huhuja, joiden mukaan laajemman rauhanratkaisun toteuttamiseksi Lähi-idässä hajalla ja pakolaisleireissä asuvat palestiinalaiset asutettaisiin Jordaniaan, missä he yhdessä Jordanian kanssa muodostaisivat liittovaltion.

Huhut ovat viime aikoina saaneet pienen kuningaskunnan hallitsijan kuningas Abdullahin hermostumaan, jopa kyseenalaistamaan maansa liittosuhdetta Yhdysvaltojen kanssa. Hän jopa epäilee laajempaa salaliittoa Jordanian muuttamisesta palestiinalaisvaltioksi.

Avokätisistä arabimaista suuresti riippuvainen Jordania on joutumassa pahaan välikäteen, sillä maan muutenkin huono taloustilanne kärsii myös suuresta syyrialaispakolaisten määrästä. Ja vaikka kuningas nauttii kansan suosiota, niin yleinen tyytymättömyys johtuu korruptoituneesta valtionhallinnosta. Tilanteesta kertoo se, että hallitusta on vuoden sisällä kolme kertaa uusittu, minkä lisäksi viime aikaista ilmapiiriä kuningaskunnassa on kuvattu hyvin hermostuneeksi.

Mutta kuningas tarvitsee myös jatkossa niin Yhdysvaltojen kuin Persianlahden rikkaiden öljyntuottajamaiden tukea, ja siksi asettuminen poikkiteloin voisi olla kohtalokasta.

Jordanian kerrotaan viime kädessä luottavan Euroopan sekä Jordanjoen länsirannalla vaikuttavan palestiinalaishallinnon tukeen, millä amerikkalaissuunnitelma torjuttaisiin.

Tilanne on Jordanian kannalta vakava, sillä maa on yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa vaarassa ajautua eristyksiin, kun ystävät ovat käymässä vähiin. Nimittäin, arabirintamassa on tapahtumassa uusia liittosuhteita eikä jakolinja välttämättä enää kulje palestiinalaisten tukemisen ja Israelin vastustamisen välillä. Lisäksi tosiasioiden tunnustaminen olisi juuri nyt käsillä.

Yhdysvaltojen leikattua viime vuonna tukensa palestiinalaisille, niin nyt myös avokätisenä auttajana tunnetun EU:n tarjoama apu tulee uuteen tarkasteluun. Kohteena on lähinnä unionin verovaroin kustantaman oppikirjamateriaalin sisältö.

Tämän on vahvistanut EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Frederica Mogherini, joka alustavien tutkimusten perusteella katsoo oppikirjojen sisältävän radikaalin vihamielistä, jopa väkivaltaan kannustavaa tekstiä. Sen lisäksi, että kirjoissa jätetään viittaamatta juutalaisten läsnäoloon brittivallan aikaisessa Palestiinassa, niin kirjoissa torjutaan rauhantavoittelu Israelin kanssa ja vaaditaan jopa juutalaisvaltion tuhoamista.

Kirjoissa näkyy myös vihamielinen suhtautuminen ”vääräuskoisiin” eli ei-muslimeihin, joilla ei nähdä olevan mitään yhteyttä Jerusalemin pyhään kaupunkiin.

Palestiinalaishallinnon koulukirjat ovat olleet jo jonkin aikaa tarkkailun alaisina ja viime lokakuussa EU jäädytti 15 miljoonan euron tuen maksamisen. Kansalaisjärjestö Impactin mukaan palestiinalaishallinnon epäillään jo vuosia väärinkäyttäneen EU:n maksamia tukia.

Myös Suomi on maaohjelmansa puitteissa suoraan ja epäsuorasti tukenut palestiinalaisten oppikirjahankkeita, mutta eduskunnassa tehtyjen kysymysten seurauksena ulkoministeriö on joutunut tekemään selvittelyjä.

EU:n avustus palestiinalaishallinnolle on viime vuosina ollut 360 miljoonaa euroa. Sen lisäksi EU:n vuotuinen tuki palestiinalaispakolaisten apujärjestölle UNRWA:lle on ollut 150 miljoonaa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko

Rony Smolar