Rony Smolar – Israel-uutisviikko 2.10.2023

Pääministeri Benjamin Netanjahun toissaviikkoisen Yhdysvaltainmatkan jälkimainingit ovat sen verran puhuttaneet niin tavallisia israelilaisia kuin myös maan poliitikkoja, että esille on välillä noussut Netanjahun oma poliittinen tulevaisuus ja jopa maan tuleva suunta.

Tämä on seurausta Netanjahun matkallaan käymistä keskusteluista sekä monista korkean tason tapaamisista, mitkä lähinnä keskittyivät palestiinalaiskysymyksen ratkaisuun, viime aikoina esille tulleeseen suhteiden normalisointiin Saudi-Arabian kanssa sekä Lähi-idän laajempiin turvallisuuskysymyksiin, joihin myös Yhdysvallat halutaan mukaan.

Israelilaisten mielenosoituksia seuranneen matkan kohokohtana oli Netanjahun YK:n yleiskokouksessa pitämän puheen lisäksi tapaaminen presidentti Joe Bidenin kanssa, mikä tärkeän asiasisältönsä lisäksi samalla lämmitti maiden viilenneitä suhteita. Vaikka Netanjahu kotiin palattuaan piti Bidenin sekä muiden valtionjohtajien tapaamisiaan diplomaattisena voittonaan sekä osoituksena hänen valtiomiestaidostaan, nousi lähes kaikissa keskusteluissa esille pitkään viipynyt palestiinalaiskysymyksen visainen ratkaisu.

Netanjahulle painotettiin, ettei Israel voisi Lähi-idässä kokea rauhantilaa ilman palestiinalaisten kanssa solmittavaa kahden valtion ratkaisua. Tätä painotti myös YK:ssa puhunut palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas toteamalla, ettei Lähi-itä milloinkaan kokisi rauhantilaa ilman itsenäistä palestiinalaisvaltiota.

Tuohon Netanjahu ei käymissään kahdenvälisissä tapaamisissa ilmaissut mielipidettään, mitä hän väisteli myös amerikkalaisten uutiskanavien haastatteluissa. Mutta ainakin Netanjahun matkalla mukana olleet avustajat arvioivat Palestiinan valtion olevan neuvottelupöydässä viimeistään silloin, kun Israel neuvottelisi suhteiden normalisoinnista Saudi-Arabian kanssa.

Lähi-idän arabilehdistössä on kuitenkin jo ehditty arvailla, ettei Saudi-Arabiassa todellista valtaa käyttävä 38-vuotias kruununprinssi Muhammed bin Salman jäisi odottamaan palestiinalaisratkaisun syntymistä, vaan etenisi suhteissaan Israelin kanssa. Tämän arvailun takana on kruununprinssin kunnianhimoinen tavoite keventää kuningaskunnan yksipuolista riippuvuutta öljyntuotannosta ja muuttaa maa modernin teknologian osaajaksi, johon mm Israelilla olisi paljon annettavana.

Lähikuukaudet tulevat osoittamaan ovatko juutalaisvaltio ja islaminuskon keskeisin valtio suhteissaan todellakin matkalla kohti historiallista läpimurtoa. Tuota matkaa on kuvattu vaikeaksi mutta Lähi-idän kannalta mullistavaksi, sillä sen vaikutukset näkyisivät myös muualla. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken ennusti kuitenkin diplomaattisen viileään sävyyn, että sopimus vaatii osapuolilta merkittäviä myönnytyksiä sekä selvää yhteistä näkemystä Lähi-idän tulevaisuudesta.

Kotiin palattuaan Netanjahu kuvasi matkaansa onnistuneeksi ja vakuutti tuomisina olevan hyviä asioita Israelille. Uutisissa tuo viikon matka näyttäytyikin kotimaassaan ryvettyneen Netanjahun kymmenen kuukautta kestäneen pääministerikauden tähän asti myönteisimpänä jaksona.

Mutta monta asiaa jäi vastausta vaille eikä niistä vähäpätöisin ole äärioikeistoon nojaavan Netanjahun hallituksen tulevaisuus, kun radikaaleimmat ministerit ehtivät jo uhata jättää hallituspaikkansa, jos palestiinalaisille tehtäisiin myönnytyksiä. Silloin se tietäisi hallituksen kaatumista, jolloin sen voisi pelastaa vain tukeutuminen keskustavasemmistoon, mutta se taas olisi melkoinen arvovaltatappio muutenkin luottamuksensa kanssa kamppailevalle Netanjahulle. Sen on arveltu jopa käynnistävän lähtölaskennan hänen poliittiselle uralleen.

Koska Israelin ja Saudi-Arabian suhteiden normalisointi on paljolti presidentti Bidenin ja hänen hallintonsa käsialaa nähdään Netanjahulle osoitettu luottamus avaimena diplomaattiselle läpimurrolle. Sisäpoliittisten vaikeuksien kanssa kamppaileva Netanjahu joutuu kuitenkin ylittämään lukuisia esteitä lunastaakseen itseensä kohdistuneet odotukset.

Bidenin hallinnon lisäksi myös juutalaisella maailmalla on odotuksia pysyvän rauhantilan saavuttamisesta sekä demokraattisen hallinnon säilymisestä Israelissa. Mm Saksan vaikutusvaltaisen juutalaisyhteisön johtaja yllätti muutama päivä sitten mielipiteellään, kun hän eräässä lehtihaastattelussa ehdotti Israeliin uusia vaaleja ratkaisemaan maan sisäistä eripuraa sekä varmistamaan demokratian säilymisen. Samansuuntaisia mielipiteitä on kuulunut myös Amerikan juutalaisyhteisöltä.

Netanjahu ei ole halunnut vastata näihin, mutta monet hallituksen ministerit ovat näpäyttäneet toteamalla, ettei Israelin sisäisiin asioihin tule puuttua.

Netanjahu tarvitsee lähikuukausina kuitenkin tukea vähän joka suunnalta edetäkseen suhteissa Saudi-Arabian kanssa. Matkan yhteydessä kävi selväksi, että hän tarvitsee erityisesti Bidenia ja hänen hallintoaan mutta sekin kytkeytyy palestiinalaiskysymykseen, mikä Netanjahulle ja Israelin oikeistolle on erityisen kova pähkinä, kun amerikkalaishallinto haluaa palestiinalaisten säilyvän tulevien neuvottelujen keskiössä.

Kolme vuosikymmentä on juuri kulunut nk. Oslon puitesopimuksesta, minkä palestiinalaisten verisen kansannousun eli intifadan seurauksena piti toimia tiennäyttäjänä kohti pysyvää rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä.

Tavoitteena oli tuolloin perustaa palestiinalaisille oma valtio Israelin rinnalle eikä Israelin sijaan, mitä arabipropaganda oli vuosikymmeniä tavoitellut. Ajatus kuitenkin kilpistyi osapuolten näkemyseroihin sekä uuteen veriseen kansannousuun, mistä ei ole ollut paluuta neuvottelupöytään.

Skeptiset poliittiset kommentaattorit Israelissa ovat nyt kuitenkin alkaneet pohdiskella, missä tilassa nuo suhteet olisivat tästä kolmenkymmen vuoden päästä. Tiedossa on, että niin israelilaiset kuin palestiinalaiset ovat asenteissaan radikalisoituneet, minkä lisäksi palestiinalaiset ovat hallintonsa suhteen hyvin jakautuneita.

Mutta myös israelilaiset nähdään lyhytnäköisinä, jotka lähes koko vuoden jatkuneissa mielenosoituksissa ovat puolustaneet demokratiaansa mutta unohtaneet palestiinalaiset, jotka ovat tuoneet turvattomuutta Israelin kaduille.

Pohdinnoissa tämä oli ehkä radikaalein päättely, mutta samalla sillä haluttiin herätellä israelilaisia näkemään arjessaan laajemman kuvan kuin nykyisen Netanjahun hallituksen aikaansaaman kansallisen eripuran.

Netanjahun asema ei ole kadehdittava, sillä panokset ovat korkeat: Presidentti Bidenin tapaaminen kasasi Netanjahun ylle suuren määrän samansuuntaisia odotuksia, jotka yhdessä tähtäävät Lähi-idän irrottamiseen jännityksen ja väkivaltaisuuksien tilasta.

Kykeneekö ja löytyykö Netanjahulta halua ratkaista Israelin demokratiaa nakertavan poliittisen eripuran ja samalla parantaa palestiinalaisten oloja ja oikeuksia on hyvin vaikea yhtälö ratkaistavaksi. Siihen Yhdysvallat tarjosi viime viikolla Israelille porkkanan suostumalla maiden väliseen viisumivapauteen. Sitä oli odotettu jo vuosikausia, sillä Yhdysvallat on pysyvästi ollut israelilaisten matkailijoiden suosikkikohde, minkä lisäksi maahanmuutto oli lisännyt sukulaismatkailua. Tulevat talvikuukaudet tulevatkin kasvattamaan israelilaisten matkustusintoa Pohjois-Amerikan kohteisiin, minne Israelin oman kansallisen lentoyhtiön lisäksi monet amerikkalaisyhtiöt lentävät. Lehtitietojen mukaan nämä reitit ovat lentoyhtiöille erityisen kannattavia.

Mutta ennen kuin Israel ja Saudi-Arabia istuutuisivat yhteiseen neuvottelupöytään, tarvitsevat ne siihen Yhdysvaltain kannustuksen lisäksi myös pitäviä turvatakuita. Nimittäin kummankin osapuolen on epävakaassa Lähi-idässä kuultu niitä jo vaatineen, mikä lähinnä johtuu omasta turvallisuudestaan huolestuneen Saudi-Arabian vaatimuksesta voida tarvittaessa hankkia turvakseen atomiaseen, mikäli Iran sellaisen hankkisi. Kun se ei ilman Israelin vastalauseita onnistuisi, loppupäätelmäksi on tullut, että kumpikin osapuoli, siis Israel ja Saudi-Arabia vaativat Yhdysvalloilta tiukkoja turvatakuita.

Israel on tunnetusti arka omasta turvallisuudestaan mutta maapallon suurimpana öljyntuottajana Saudi-Arabia haluaa epävakaalla alueella kuitenkin ankkuroida oman turvallisuutensa liittolaiseensa Yhdysvaltoihin, kun omaa ydinasettaan tavoittelevan Iranin ja sen liittolaisten nähdään uhkana Lähi-idässä.

Taustalla on myös pelko siitä, että alueen valtioista myös Egypti ja Turkki saattaisivat jatkossa tavoitella omaa ydinasettaan.

Israelin ja Saudia-Arabian suhteiden lämpenemisestä on viime aikoina saatu jo ensikokemuksia. Mm Saudien valtuuskunta jäi YK:n yleiskokouksessa istuntosaliin seuraamaan pääministeri Netanjahun puhetta, mihin Israelin torjuvat arabi- ja muslimimaat eivät aiemmin ole suostuneet. Sen lisäksi Netanjahun puhe näytettiin Saudi-Arabian televisiossa.

Myös ensimmäinen israelilaisministeri vieraili viime viikolla Saudi-Arabiassa, missä pääkaupungissa Riadissa avattiin matkailua käsittelevä YK:n alainen kansainvälinen konferenssi. Ministeri kertoi paikan päältä suorassa videoyhteydessä israelilaisille saaneensa isänniltään ystävällisen vastaanoton ja joutuneensa siellä monen muslimimaan huomion kohteeksi.

Turistiministerin vierailun uskotaan edesauttavan Netanjahun ja MBS:nä tunnetun kruununprinssin bin Salmanin tulevaa tapaamista, mikä ei olisi miesten välillä ensimmäinen, sillä joitakin vuosia sitten he olivat tavanneet salaa.

Paraikaa vietettävän Lehtimajajuhlaviikon sekä syksyn pyhäkauden perinteisen ruoan lisäksi israelilaisilla on paljon muutakin sulatettavaa, jos Netanjahu aikoo edetä hallituksen oikeuslaitosuudistuksessa sekä paljon toiveita synnyttäneen saudisuhteiden polulla.

Lomakausi on ainakin hillinnyt koko vuoden jatkuneita hallituksen vastaisia mielenilmaisuja, kun sadat tuhannet israelilaiset ovat matkustaneet viettämään lomaansa muualle.

Mutta Netanjahun odotetaan piakkoin avaavan pelin ja paljastavan korttinsa, sillä saudisuhteiden syntymiselle on eri yhteyksissä annettu vain puoli vuotta aikaa. Netanjahu tuskin haluaa myöhästyä tästä aikataulusta, sillä hän tarvitsee saudisopimuksen poliittisen uransa kruunuksi.

Mutta aikataulu sitoo myös Bidenia, sillä vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa hän on asettumassa jatkokaudelle presidenttiehdokkaaksi. Voittaakseen todennäköisen vastustajansa ja edeltäjänsä Donald Trumpin, tarvitsee hän joitakin kansainvälisiä näyttöjä, kuten Israelin ja Saudi-Arabian välille syntyvää historiallista suhdetta osoittamaan Yhdysvaltojen paluuta Lähi-itään sen jälkeen, kun Kiina oli hiljaista diplomatiaa hyväksikäyttäen onnistunut tunkeutumaan alueelle. Se näkyi siinä, että Kiina oli aiemmin tänä vuonna myötävaikuttanut kilpailijoiden Iranin ja Saudi-Arabian suhteiden palauttamiseen. Mm siitä pääteltiin Yhdysvaltojen jättäneen Lähi-idän Kiinan ja jopa Venäjän vaikutuspiiriin.

Ja lopuksi tähän lähes yhteen asiaan keskittyneeseen mutta hyvin ajankohtaiseen aiheeseeni:

Valtaosa israelilaisista toivoo saudisuhteissa normalisointia, mutta ilmoille on vastikään noussut kysymys: Muodostaisiko Netanjahu omien poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi esteen tälle historialliselle tapahtumaketjulle ja vaarantaisiko hän samasta syystä lopullisesti Israelin poliittisen vakauden?

Israelilainen iltapäivälehti Maariv päättelee pitkään pääministerinä istuneen Netanjahun voivan olla jopa haitaksi alkavalle kehitykselle.

Syynä pidetään hänen kansaa jakanutta liittoutumistaan maan radikaalioikeiston sekä ääriuskovaisten kanssa, hänen pyristelynsä irti korruptiosyytteistään sekä hänen lähipiirinsä saavuttamaa vaikutusvaltaa Israelin politiikassa.

Toisaalta, jos Netanjahu sittenkin kykenisi johtamaan Israelin uuteen Lähi-itään, osoittaisi se hänen ylivoimaisuuttaan Israelin politiikassa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR