Rony Smolar – Israel-uutisviikko 19.6.2023

Pääministeri Benjamin Netanjahu sai kuluneella viikolla Lähi-idässä kehittymässä olevien strategisten muutosten lisäksi uuden haasteen, kun hallitus kärsi parlamentissa Knessetissä kirvelevän äänestystappion. Se ei kuitenkaan vielä johda hallituksen kaatumiseen, mutta se oli melkoinen arvovaltatappio Netanjahulle, joka ei ole tottunut tällaiseen takaiskuun varsinkin, kun äänestystulos oli seurausta hänen omassa puolueessaan kytevästä kapinahengestä.

Äänestys koski ehdokkaiden valintaa tuomareiden nimityksistä vastaavaan parlamentaariseen elimeen, mikä olisi pitänyt päätyä hallituskoalition voitoksi. Johtavan hallituspuolueen revetessä pettymys oli kuitenkin suuri, kun viisi sen kansanedustajaa antoi suljetussa lippuäänestyksessä äänensä oppositiolle.

Se sai Netanjahun lähes raivon partaalle ja viiden pettureiksi moititun kansanedustajan etsintä on puolueessa käynnissä samalla, kun kurinpalautusta on jo jaettu. Äänestystulos on kuitenkin tulkittu kapinaksi Netanjahua vastaan mutta myös tyytymättömyytenä oikeusjärjestelmään suunniteltua reformiohjelmaa kohtaan. Nimittäin monet hallitusrintamassa olevat eivät lain viipyessä nyt enää pidä oikeusministerin itsepintaisesta tavasta ajaa muutosta koskevat lait lähes väkisin läpi.

Kuukausia jatkunut pattitilanne ei ole johtanut vain yleiseen kapinahenkeen ja mielenosoituksiin, vaan myös hallituksen ja erityisesti Netanjahun oman puolueen kannatus on tästä kärsinyt. Myös presidentin johtama hallituksen ja opposition välinen sovittelu on nyt vaarassa kaatua.

Tässä tilanteessa mielipidekyselyt osoittavat edelleen opposition suosion kasvua, mikä vastaavasti tulkitaan Netanjahun poikkeuksellisena alamäkenä varsinkin, kun hänen otteensa omasta puolueestaan näyttää lipsuva. Siksi hänen odotetaan tällä viikolla lopullisesti päättävän oikeusreformin kohtalosta.

Tätä kehitystä seurataan myös Lähi-idässä, missä Israelin viholliset näkevät nykymenon heikkoutena. Myös liittolainen Yhdysvallat näyttää tässä tilanteessa etääntyvän Netanjahun politiikasta. Siksi maiden korkean tason vierailuja on viime aikoina leikattu jopa niin, että Israelin puolustusministerin Joav Galantin oli viikolla matkustettava Brysseliin tavatakseen amerikkalaisen virkaveljensä Lloyd Austinin.

Tapaaminen oli Israelin kannalta hyvin tärkeä, sillä Yhdysvaltojen tiedetään neuvottelevan Iranin vastaisten kansainvälisten pakotteiden osittaisesta purkamisesta vastineeksi sitoutumiselle, ettei maa rikastaisi uraania atomiaseeseen tarvitsemalle tasolle ja tekee yhteistyötä kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajien kanssa sekä välttää laajamittaisen sodan syttymistä Lähi-idässä. Yhteisymmärryksen syntyessä Yhdysvallat vapauttaisi pankeissa olevia Iranin varoja ja Iran vapauttaisi vankeina pitämiään amerikkalais-iranilaisia kaksoiskansalaisia. Mutta myös Israelin uskotaan liittyvän tähän kuvioon siten, että Yhdysvallat sitoutuu edistämään Israelin ja Saudia Arabian välille toivottua sovintoa. Israelin huolena säilyisi kuitenkin Iranin pitkänmatkan ohjustuotanto sekä maan ylläpitämä valtionterrorismi.

Vahvistamattomien tietojen mukaan Israelin on kerrottu vastahakoisesti nielevän tuon syntymässä olevan yhteisymmärryksen, mikä muodostaa vain osan kuuden valtion sekä EU:n vuonna 2015 sopimaa Iranin kansainvälistä ydinvalvontasopimusta.

Amerikkalaisten tavoite sopia Iranin ydinohjelman jarrutuksesta nähdään pyrkimyksenä keventää Israelin huolta sekä suunniteltua hyökkäystä, mikäli Iranin sallittaisiin edetä kohti ydinasetta. Bidenin hallinnon edustajien kerrotaan juuri olevan matkalla Israeliin rauhoittamaan Israelin huolia. Toisaalta Yhdysvallat ja Israel ovat vuosia yhdessä julistaneet, etteivät sallisi Iranille ydinasetta.

Israel ei kuitenkaan luota Iraniin ja siksi puolustusministeri Gallant kävi ilmoittamassa Brysselissä Nato-kokoukseen osallistuneelle Austinille hallituksensa toistaman kannan, ettei mikään Iranin kanssa tehtävä sopimus sitoisi sitä, vaan että Israel toimisi omien turvallisuusetujensa mukaisesti. Hyvässä hengessä tapahtuneen tapaamisen päätteeksi ministerit vakuuttivat maidensa sotilaallisen yhteistyön jatkuvan katkeamattomana.

Yleensä Israelin pääministerin on nähty ankkuroivan liittolaismaiden suhteet vierailemalla Valkoisessa talossa, mutta Netanjahun suhteen presidentti Biden on pysytellyt etäisenä. Siksi Yhdysvaltoihin ensi kuussa puhujamatkalle matkustava presidentti Isaac Herzog käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tapaa presidentti Bidenin. Samalla hän joutunee selittämään Netanjahun hallituksen tuoretta päätöstä rakentaa Jordanjoen länsirannan juutalaisiin siirtokuntiin 4000 uutta asuntoa. Bidenin hallinnon kantana on, että juuri siirtokuntien vahvistaminen on esteenä kahden valtion ratkaisulle palestiinalaisten kanssa. Päätöksen uskotaan syventävän närää Netanjahun ja Bidenin hallintojen välillä.

Netanjahun hallituksen politiikalla Israel ei muutenkaan näytä asemoituvan oikein Lähi-idässä tapahtuvien uusien liittosuhteiden mukaan. Se näkyy mm vanhoillisen sunni-islamilaisen Saudi Arabian ja islamin kilpailevaa shia-suuntausta noudattavan Iranin välisten suhteiden normalisoitumisena kuluneen kevään aikana. Ja yllättävää oli se, että maapallolla vaikutusvaltaansa kasvattava Kiina oli toiminut tässä kätilönä.

Se on merkittävä kehityssuunta, sillä Israel oli pitkään toivonut Saudi Arabian seuraavan Yhdysvaltojen kannustamana naapuriensa Bahrainin ja Arabiemiirikuntien esimerkkiä sopimalla välinsä juutalaisvaltion kanssa. Nyt painopiste näyttää siirtyvän Saudi Arabian ja Iranin akselille, kun maat nähdään keskeisinä mahtitekijöinä Lähi-idässä, missä suuntauksena on irrottautuminen Yhdysvaltojen vaikutusvallasta. Tässä suurin kärsijä olisi Israel, jonka liittosuhde Yhdysvaltoin on lähes ankkuroitu maan peruskirjaan.

Mutta Kiina näyttää nyt tulleen nopeasti täyttämään alueella vapautuvaa strategiasta elintilaa jopa niin kunnianhimoisesti, että se tarjoutuu nyt myös Israelin ja palestiinalaisten pitkäaikaisen konfliktin välittäjäksi. Se kävi ilmi viime viikolla, kun korkean ikänsä takia harvakseen matkustava palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas vieraili Pekingissä. Vaikka vierailusta kantautui tietoa Kiinan ehdottamista rauhanneuvotteluista, ei sitä ole vahvistettu missään ja Israelissakin ehdotusta on pidetty kuolleena syntyneenä.

Israel näyttää kuitenkin olevan jäämässä jalkoihin kolmen suurvallan käymässä Lähi-idän valtapelissä, missä Yhdysvalloilla on ainakin vielä eniten vaikutusvaltaa, kun taas Venäjän ote on jäänyt sisällissodan lähes hävittämän Syyrian sotilaalliseen turvaamiseen. Mutta Venäjän sotiessa Ukrainassa Syyrian pohjoisosassa Turkki on lohkaissut itselleen rajaansa myötäilevän turvavyöhykkeen ja myös amerikkalaiset pitävät siellä yhä sotilaitaan Isisi-terrorijoukkojen vastaisessa taistelussaan. Myös Israelilla on omat turvallisuusetunsa valvottavana Syyriassa, minne se lähes estelemättä on voinut kohdistaa ilmaiskujaan.

Venäjän otteen supistuttua Syyriassa sen katse on käytännön syistä kohdistunut nyt Iraniin, mistä se ostaa Ukrainan sotanäyttämöllä käyttämiään aseistettuja lennokkeja. Israel on huolestunut tästä lähentymisestä, sillä sen pelätään vaikuttavan kielteisesti Israelin ja Putinin Venäjän poikkeuksellisina jatkuneisiin suhteisiin. Niitä Israel on suuren venäjänkielisen väestönosansa takia pyrkinyt vaalimaan jopa niin, ettei se muiden läntisten maiden tavoin ole suostunut aseistamaan paraikaa puolustussotaa käyvää Ukrainaa.

Asetelma on Israelille kiusallinen, sillä Ukrainan presidentillä Volodymyr Zelenskyillä tiedetään olevan juutalaiset sukujuuret, minkä lisäksi Israelissa asuu tuhansia Ukrainasta lähtöisin olevia ja nyt sodan seurauksena turvaa hakeneita sotapakolaisia.

Israelin ja Ukrainan suhteet ovat käynnissä olevasta sodasta huolimatta säilyneet hyvinä ja mm presidentti Zelenskyin puolison Olena Zelenskan kerrottiin saapuneen eilen vierailulle Israeliin.

Juuri vierailun alla perjantaina Vladimir Putin päästi kuitenkin suustaan sammakoita, kun hän Pietarissa koolla olleen Venäjän talousfoorumin kokoontumisen yhteydessä totesi, että vaikkei Zelenskyi itse olekaan juutalainen, on hän häpeäksi juutalaisille, myös Putinin juutalaisille ystäville.

Ukrainan Israelissa oleva suurlähettiläs piti Putinin sanomista loukkauksena jopa provokaationa, mihin hän toivoi myös Israelin tarttuvan. Ellei Israel näin toimisi, joutuisi rouva Zelenska peruuttamaan vierailunsa, ehti suurlähettiläs arvioida.

Israelin tuomion viipyessä Venäjä ilmoitti yllättäen avaavansa Tel Avivissa sijaitsevalle suurlähetystölleen toimipisteen Jerusalemissa, mitä Israel pitää tunnustuksena maansa pääkaupungille. Tässä ahtaaksi käyvällä diplomatian pelikentällä Venäjän etujen mukaista on vaalia Israelin suhteitaan, mikä tässä tapauksessa johtuu osittain siitä, että tsaarinaikaiselta Venäjältä on jäänyt Pyhään maahan ja erityisesti Jerusalemiin yhä merkittäviä maa- ja kiinteistöomistuksia.

Sotien ja konfliktien lisääntyminen eri puolilla maapalloa on kasvattanut aseiden ja asejärjestelmien kysyntää, mihin Israelin puolustusteollisuus on omalta osaltaan kyennyt vastaamaan. Nimittäin tuoreen vientitilaston mukaan Israelin viime vuoden aseviennin arvo oli ennätykselliset yli 12 miljardia euroa. Kolmasosa siitä meni Aasiaan, pääosin aseostojaan lisänneeseen Intiaan ja lähes saman verran Euroopan eri maihin. Myös Israelin tuoreet kumppanimaat epävakaalla Persianlahdella, Arabiemiraatit ja Bahrain, avasivat uudet suhteensa hankkimalla kolmen miljardin edestä israelilaista aseistusta. Sen lisäksi asiakkaita löytyi myös Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Mutta merkittävä uutinen aseistuksen rintamalta tuli viime viikolla Saksasta, joka Ukrainassa käytävän sodan seurauksena yrittää nyt takamatkalta parantaa puolustuskykyään, kun runsaan vuoden sisällä on käynyt selväksi, ettei maa ollut varautunut sodan syttymiseen Euroopassa.

Saksan hallituksen nyt julkaistua ensimmäistä kertaa turvallisuuden strategiansa Israel sai vastaanottaa Saksan armeijalta neljän miljardin euron ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmän tilauksen, mistä puolen miljardin etumaksu tapahtui heti. Tilausta seurasi Saksasta välittynyt koskettava viesti, missä todettiin natsi-Saksan juutalaisvainoista nousseen juutalaisten itsenäisen valtion olevan nyt siinä asemassa, että se on valittu turvaamaan Saksan puolustusta.

Israelissa syntynyttä tilausta pidetään historiallisena tapahtumana, mikä tuo Saksan Yhdysvaltojen jälkeen Israelin toiseksi merkittävimmäksi strategiseksi kumppaniksi. Onhan Saksa menneinä vuosina myynyt Israelille mm sukellusveneitä.

Ja lopuksi: Vaikka ortodoksijuutalaisista miehistä yleensä välittyvä kuva kertoo Israelin yhteiskunnasta eristäytyneenä väestönosana, naisten asema on tässä suljetussa yhteisössä jäänyt osittain tuntemattomaksi. Yleistyksenä tiedetään, että yleensä nuorena avioliittoon johtava polku on jo etukäteen viitoitettu, ja että ortodoksit edustavat sosiaaliturvan varassa eläviä suurperheitä. Se on katsottu vievän ortodoksinaiselta itsenäisyyden ja kotiäitinä se sitoo hänet arjen pyörittämiseen.

Ortodoksien ja maallistuneiden israelilaisten välisestä vastakkainasettelusta viime aikana käyty julkinen keskustelu näyttää nyt korjaavan tuota yleistystä, kun on käynyt ilmi, että pakollisesta armeijan palveluksesta vapautetut nuoret uskonnolliset naiset ovat vapaaehtoisen siviilipalveluksen sijasta yhä suuremmassa määrin nyt valinneet armeijan palveluksen, jopa taisteluyksiköissä.

Armeija pyrkiikin suhtautumaan uskonnollisiin naisiin asenteella, mikä ei ole ristiriidassa heidän noudattamien perinteiden ja elämäntapojensa kanssa. Asiassa kuullaan myös armeijassa palvelevia rabbeja. Tällä hetkellä tiedetään yli 3000 uskonnollisen naisen palvelevan vapaaehtoisesti kymmenien tuhansien pakollisesti palvelevien naissotilaiden rinnalla.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR