Rony Smolar – Israel-uutisviikko 17.10.2022

Vaikka yltyneet terrori-iskut Jordanjoen länsirannalla sekä Jerusalemissa ovat häirinneet israelilaisten paraikaa viettämää lomakautta, niin alkuviikon varsinaiseksi uutistapahtumaksi nousi yksimielisyyden saavuttaminen Israelin ja Libanonin välisen merirajan vetäminen sekä siihen liittyneessä kiistassa Välimeressä löytynyt maakaasuesiintymä.

Sovinnon löytyminen oli dramaattinen, sillä edellisellä viikolla näkyneet merkit amerikkalaisvälittäjän aikaansaaman sopimuksen kariutumisesta enteilivät sovinnon lopullista hautaamista. Samalla aseellinen uhka hiipi Israelin pohjoisrajalle. Mutta käänne tapahtui presidentti Joe Bidenin väliintulolla, kun Yhdysvallat suostui sopimuksen takuumieheksi. Myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron käytti vaikutusvaltaansa taivuttamalla Libanonin sopimuksen kannalle.

Näin sekä Bidenilla että Macronilla oli hyvä syy onnitella Israelin ja Libanonin hallituksia historialliseksi kuvatusta yhteisymmärryksestä, minkä kirjallinen sopiminen jäi vielä odottamaan maiden virallista hyväksyntää. Myös EU:n ulkoasioiden korkea edustaja Josep Borrell onnitteli osapuolia historiallisesta sopimuksesta, mitä hän koko Lähi-idän kannalta piti merkittävänä saavutuksena.

Israelissa toimitusministeristönä istuvan hallituksen hyväksymä sopimus siirtyi parlamentin hyväksyttäväksi ja mielenkiintoista on nähdä hyväksyykö nykyinen parlamentti sen ennen ensi kuun alussa pidettäviä vaaleja, joissa mielipidemittausten mukaan oppositiojohtajan Benjamin Netanjahun puolueryhmittymä on niskan päällä.

Pääministeri Yair Lapid tarvitsee kipeästi tuota sopimusta tukemaan menestymistään vaaleissa, joiden ei kuitenkaan uskota rauhoittavan Israelin vuosia jatkunutta poliittista jännitysnäytelmää.

Toisaalta Netanjahu on löytänyt sopimuksesta hyvän vaaliaseen Lapidia vastaan moittimalla tämän sinisilmäisyyttä sekä liiallisten myönnytysten antamista Libanonille. Lapid on kuitenkin vakuuttanut Israelin kaikkien vaatimusten tulleen huomioonotetuiksi tuolla 800 neliökilometrin kokoisella maakaasukentällä ja että samalla kun sopimus tuo lisää turvallisuutta Israelin pohjoisrajalle, niin se tuo myös miljardeja valtion rahakirstuun.

Myös Libanonin puolella presidentti Michel Aoun vakuutti sopimuksen loppujen lopuksi noudattaneen maan vaatimuksia. Libanonin virkaa tekevä pääministeri Najib Mikati jopa näki sopimuksen niin myönteisenä, että se voisi jatkossa jopa estää sodan syttymisen Lähi-idässä.

Mutta selväksi kuitenkin kävi, ettei sopimuksen syntyminen edellyttänyt Libanonilta juutalaisvaltion tunnustamista, vaan ainoastaan sopimista maiden välisestä merirajasta. Maat ovat Israelin itsenäistymisestä lähtien teknisesti edelleen sotatilassa ja siksi Libanon kieltäytyy allekirjoittamasta sopimusta Israelin kanssa saman pöydän ääressä. Eikä rauhansopimusta edellyttävä maarajan tunnustaminenkaan liittynyt näihin sopimusneuvotteluihin, mikä sai raja-alueella häiriköivän ja uhkaavasti käyttäytyvän iranilaismielisen terroristijoukon Hizbollahin lopulta asettumaan sopimuksen taakse.

Maakaasukiistassa tikitti myös aikaraja, sillä suurissa talousvaikeuksissa oleva Libanon tarvitsee kipeästi kaasuenergiaa ja siitä saatavia tuloja, minkä lisäksi päätöksenteossa keskeisessä asemassa olevan presidentti Aounin virkakausi päättyy lokakuun lopulla eikä uutta presidenttiä ole maahan vielä valittu.

Vaikka Israel on perinteisesti säilyttänyt maansa puolustamisen itsellään, niin Yhdysvaltojen on kerrottu sopimuksen mukaisesti takaavan rauhan nyt sovitulla merirajalla. Viimeksi muutama viikko sitten uhmakkaana tiedetty Hizballah lennätti hyökkäyslennokkeja kohti kaasukentällä ollutta Israelin porauslauttaa, mutta Israel ampui ne alas. Tällaisten välikohtausten toivotaan sopimuksen myötä jatkossa loppuvan.

Mutta sovintoon tarvittiin Israelilta myös taktista pelisilmää, kun se neuvottelujen kestäessä antoi piiloviestinä Libanonin ymmärtää, että Israel olisi luotettava sopimusosapuoli. Siitä Israel esitti julkisuudessa tuoreen esimerkin sovittelussa, missä se juuri oli suostunut luopumaan rannikkonsa läheisyydestä Gazan ulkopuolelta löytyneestä uusimmasta maakaasuesiintymästä naapurinsa Egyptin hyväksi.

Tämä kävi ilmi, kun Israelissa kerrottiin Egyptin johdolla käydyistä salaisista neuvotteluista, jotka koskivat Gazan rannikon läheisyydestä vuonna 2000 löytynyttä maakaasuesiintymää, jota lisäenergiaa tarvitseva Egypti halusi hyödyntää nopeasti kasvavan väestönsä hyväksi.

Vuosia käydyissä neuvotteluissa Israel oli turvallisuussyistä ollut vastustavalla kannalla, kunnes neuvottelijoiden kerrottiin nyt päässeen sovintoratkaisuun. Sen mukaan Egyptin kansallinen kaasuyhtiö voi yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa jakaa kaasukentästä saatavan hyödyn.

Monimutkaisista järjestelyistä kaasukentällä päästiin sopimukseen sen jälkeen, kun Israel vilpittömästi halusi varjella hyviä suhteitaan rauhankumppaninsa, Lähi-idän merkittävimmän arabimaan kanssa. Israelin mukanaolo sopimuksessa liittyi lähinnä maan turvallisuusetujen valvontaan, sillä kaasukenttä sijaitsee Israelin rajojen tuntumassa eikä sinne haluttu muita toimijoita.

Sen lisäksi, että pääministeri Lapidilla on ollut kiire saada Libanonin kanssa syntynyt sopimus hyväksytyksi ennen vaaleja, häneltä odotetaan myös toimia, millä taltuttaa yhä yltyneet palestiinalaisten väkivaltaisuudet. Tilanne on viime päivinä pahentunut aseellisten ja polttopulloja heittelevien palestiinalaisryhmien rynnäköidessä Jerusalemin itäosien arabitaajamissa, jotka hallinnollisesti kuuluvat Israeliin ja joissa turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitäminen kuuluu israelilaisille poliisijoukoille.

Taajamissa on öisin käyty rajuja yhteenottoja, missä molemmin puolin on käytetty tuliaseita, joista on seurannut uhreja. Israel pitää Länsirannalta Jerusalemiin levinneitä katutaisteluja poikkeuksellisen vakavina ja on nyt määrännyt poliisin ja rajajoukkojen reservejä valmiustilaan. Myös hallitus on tuon tuosta kokoontunut hätäistuntoon.

Turvallisuuskysymykset ovat aina liittyneet Israelissa käytävään vaalikampanjaan, joista päällimmäisenä on Iranin ydinaseuhka. Mutta vaikean koronakauden jälkeen maassa lisääntyneet väkivaltarikokset sekä erityisesti arabivähemmistössä ilmenneet rikollisten sekä klaanien ampuma-asein tapahtuneet välienselvittelyt edellyttävät viranomaisilta jatkossa enemmän toimia. Esimerkiksi tänä vuonna 83 ihmistä on surmattu maan arabivähemmistöön kuuluvien keskinäisissä yhteenotoissa.

Vallitsevassa turvallisuustilanteessa puolueet eivät vaalitaistoissan ole lainkaan käsitelleet maan taloustilannetta tai yhteiskunnallisia asioita, mikä johtunee viime vuosien vaalikierteestä sekä siitä seuranneista lyhyen aikaa istuneista pätkähallituksista. Lähes ainoana vaaliaiheena on puhuttanut viime vuosina säilynyt kysymys Benjamin Netanjahun paluusta, joko puolesta tai vastaan. Pohdinnat hänen sopivuudestaan pääministerin paikalle puhuttaa myös politiikan ulkopuolella, sillä hän käy paraikaa pitkäkestoiseksi arveltua oikeutta, missä hän on syytettynä korruptiosta sekä asemansa väärinkäytöstä. Siksi asiaan liittyy sekä moraalinen puoli että kysymys pääministerin asemassa olevan henkilön ajankäytöstä.

Mutta eivät edes ruoan, asumisen tai energian kohonneet hinnat, puhumattakaan perheiden pärjäämisestä ole saaneet nykyiset päättäjät vastuuseen tai herättämään poliittisissa kilpailijoissaan omantunnon pohdiskeluja. Tilanne on vain lukkiutunut kysymykseen Netanjahun kohtalosta. Tämä on kuitenkin ristiriidassa tuoreimman äänestäjäbarometrin kanssa, sillä kolmannes vastaajista toteaa juuri puolueiden talousohjelman ratkaisevan heidän äänestyskäyttäytymisensä. Siinä he ohittavat jopa Israelin turvallisuuskysymykset sekä pohdinnat liittyen maan ulkopolitiikkaan.

Se onkin ajankohtaista, sillä geopolitiikan vaikutukset sekä maailmantalouden kasvavat ongelmat koskevat myös israelilaisia, vaikkei näistä aina muistuteta.

Israelin strategisissa ulkosuhteissa tapahtui muutama viikko sitten merkittävä muutos, kun Israel päätti viivyttelyn jälkeen tuomita Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Samalla Israel oli niiden 143:n valtion joukossa, jotka YK:n yleiskokouksessa viime viikolla tuomitsivat Venäjän Ukrainassa lavastamat alueliitokset laittomiksi. Tällä politiikan muutoksellaan Israel ilmaisi, ettei se enää olisi riippuvainen lähes hylkiövaltioksi muuttuneen Putinin johtaman Venäjän vaikutusvallasta Lähi-idässä. Pakotteita ei Israel ole kuitenkaan vielä Venäjälle määrännyt.

Muuttuneessa tilanteessa Israelin kerrotaan tarjoavan Ukrainan armeijalle tiedustelupalvelujaan Venäjän käyttämien iranilaisvalmisteisten hyökkäyslennokkien paikantamiseksi. Ukrainan pyytämää ilmatorjuntajärjestelmää Israel ei kuitenkaan ole suostunut toimittamaan.

Mutta Israel on ulkosuhteissaan joutunut ahtaalle erityisesti Kiinan kanssa, kun se maailmanlaajuisesti haastaa Israelin läheisintä liittolaista Yhdysvaltoja myös Lähi-idässä. Israelissa se näkyy kiinalaisyritysten tunkeutumisena strategisesti arkaluontoisina pidettäville aloille, kuten satamatoimintoihin sekä infrastruktuuriin. Suurinvestointeina ne otettiin aikoinaan ilolla vastaan eikä maailmanmahdiksi pyrkivän Kiinan vaikutusvallan merkitystä vielä silloin mietitty, kuten sitä ei tehty myöskään muualla. Israel on nyt kuitenkin joutunut Yhdysvaltain ”puhutteluun”, kun pelättävissä on, että Kiina voisi käyttää omistuksiaan politiikkansa jatkeena, mikä kriisitilanteissa synnyttäisi suuren riskin ennestään jännitteisessä Lähi-idässä.

Yhdysvaltojen aloitteesta se on Israelin kanssa nyt muodostanut yhteisen foorumin koordinoimaan korkean teknologian kauppaa kolmansien maiden kanssa. Tämä nähdään selvänä osoituksena, että Yhdysvallat haluaa valvoa erityisesti turvallisuuttaan vaarantavaa Israelin teknologiavientiä Kiinaan.

Israel on joutunut liittolaisensa ja Kiinan strategisten suhteiden ristituleen, mikä ei ole uutta, sillä 1990-luvun puolivälissä Israel joutui Yhdysvaltojen painostamana perumaan Kiinalle myymänsä arvokkaan tutkakonekaupan. Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvallat on huolestuneena seurannut Kiinan yrityslonkeroiden leviämistä Israeliin, missä maan korkeaan teknologisen osaamiseen sekä amerikkalaiseen talousapuun nojaava aseteollisuus nähdään Kiinan kiinnostuksen kohteena.

Vaikka Israelin tiedusteluviranomaiset ovat tunnetusti ajan tasalla ja juutalaisvaltiolla on valvottavanaan erityissuhde Yhdysvaltojen kanssa, niin nyky-Kiinalla on historiallisista syistä ollut pieni sija juutalaisten sydämissä. Nimittäin Kiinan Kaifengissä asui ensimmäisen vuosituhannen taitteessa pieni juutalaisyhteisö, joka oli perua Euroopan ja Aasian yhdistäneen Silkkitienä tunnetun kauppareitin jälkeläisistä. Yhteisö katosi välillä, kunnes se Euroopasta paenneiden juutalaisten sekä Irakista lähteneiden juutalaiskauppiaiden ansiosta 1800-luvulla palasi yleiseen tietoisuuteen. Myöhemmin Shanghaista tuli tuhansien Saksan natsihallintoa paenneiden juutalaisten turvasatama.

Israel tunnusti Kiinan kansantasavallan ensimmäisenä maana Lähi-idässä vuonna 1950. Kiina ei kuitenkaan tunnustanut Israelia kuin vasta vuonna 1992, jolloin maiden välillä solmittiin diplomaattisuhteet.

Ja lopuksi: Tuhannet kristityt pyhiinvaeltajat 70:stä maasta, myös Suomesta, juhlistivat viime viikolla Lehtimajajuhlaa muodostamalla musiikin tahdittaman värikkään ja laulavan kulkueen Jerusalemin kaduilla. Koronan takia välillä keskeytynyt perinne toteutui nyt 43. kerran ja paluu näkyi nyt osanottajien iloisilta kasvoilta, myös tuttujen suomalaisten kasvoilta.

Israelin sekä omia kansallisia lippuja sekä iskulauseita kantaneiden marssijoiden viesti oli, että Jerusalem on Israelin ikuisesti jakamaton pääkaupunki.

Kulkuetta johti Jerusalemin pormestari Moshe Lion yhdessä ICEJ:n eli Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen Suurlähetystön puheenjohtajan Jürgen Bühlerin kanssa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR