Rony Smolar – Israel-uutisviikko 16.12.2024

Israel-uutisviikko pääasiassa keskittyi naapurissa Syyriassa tapahtuneeseen vallankumoukseen sekä pohdiskeluun sen vaikutuksista Lähi-idän yleistilanteeseen. Mutta huomiotta eivät jääneet lupaavasti edistyneet Gazan tulitaukoneuvottelut, joista keskeisiä olivat sopiminen vankienvaihdosta, minkä lisäksi pääministeri Benjamin Netanjahua vastaan alkanut korruptio-oikeudenkäynti kiinnosti suuresti israelilaisia.

Assadien dynastian puoli vuosisataa kestäneen hirmuhallinnon kaatumista Syyriassa tuskin kukaan on jäänyt murehtimaan paitsi ne kaksi liittolaista, joilla oli siellä strategisia etuja, ts. Iran ja Venäjä. Otteensa liittolaisestaan nyt menettänyt Iran ja sen johtaja ajatollah Ali Khamenei syytti Assadin vallan kaatamisesta katkerasti Israelin ja Yhdysvaltojen salaliittoa, mistä maat joutuisivat vielä kalliisti maksamaan.

Vaikka Turkin tiedetään tukevan kapinaliikettä, ei liittolaisiaan viime aikoina menettäneellä Iranilla kuitenkaan ollut varaa arvostella rajanaapuriaan Turkkia. Syyrian päätukijana tunnettu ja nyt arvovaltatappion kärsinyt Venäjä taas on menettämässä Lähi-idässä ainoan liittolaisensa ja näillä näkymin myös siellä olevat sotilastukikohtansa, minkä lisäksi sen harmiksi viime päivinä on uutisoitu Ukrainan auttaneen Syyrian kapinallisia toimittamalla niille lennokkeja.

Mutta Syyrian hallinnon nopea romahtaminen yllätti monet valtiot Lähi-idässä, myös Israelin, jonka sotilastiedustelun uskottiin olleen ajan tasalla, mitä naapurissa tapahtuu. Presidentti Bashar Assadin hallinnon nopea luhistuminen tuli kuitenkin yllätyksenä, vaikka Israel oli jo Syyrian sisällissodan alusta eli vuodesta 2011 lähtien löytänyt perivihollisensa puolustuksesta aukkoja. Se näkyi mm siinä, että Israel saattoi Venäjän toimittamasta ilmapuolustusjärjestelmästä huolimatta toistuvasti tehdä ennen vallankumousta ilmaiskuja eri puolille Syyriaa, minne sen liittolainen Iran oli yrittänyt perustaa tukikohtia ja käyttänyt sitä Hizbollahille Libanoniin kuljetettujen aseiden välikulkumaana.

Todennäköistä on, että Syyrian vallankumous muuttaa jatkossa Lähi-idän voimasuhteita, sillä Assadin hallinnon kukistuminen heikentää alueen valta-asemaa tavoittelevan Iranin pyrkimyksiä, kun Israel on onnistunut lamaannuttamaan sen tärkeimmät liittolaiset Hamasin ja Hizbollahin.

Koska Syyriaan muodostettava uusi hallinto on vielä tuntematon ja sen liittosuhteet arvaamattomia, on tilanne siellä Israelin tarkassa seurannassa. Terroristijärjestöjen Hamasin ja Hizbollahin jälkeen Israel ei todellakaan halua rajoilleen uutta uhkaa eikä islamistista valtiota. Tiedossa kyllä on, että vallan kaapanneet kapinalliset koostuvat kirjavasta joukosta aatteellisia ja aseellisia islamislaistaistelijoita. Keskeisin kapinallisryhmittymä on uskonnollistaustainen islamistinen Hayat Tahrir al-Sham, joka tunnetaan kirjainlyhenteenä HTS, mutta nähdään maltillisempana, kuin rintamassa olevat terroristiset islamistiset liikkeet.

Oli tuleva uusi hallinto taustaltaan mikä tahansa, Israel on päättänyt, ettei Syyriasta vuosikymmeniksi aiheutuisi turvallisuusuhkaa. Niin laajalti Israel on kapinallisten voiton jälkeen kiirehtinyt tuhoamaan Syyrian sotakalustoa tukikohtiinsa ja varikkoihinsa. Uutiskuvissa on näkynyt satoja tuhottuja hävittäjäkoneita ja helikoptereita, merivoimien aluksia sekä ohjustukikohtia. Sen lisäksi Israel on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa tuhonnut maan kemiallisten aseiden laitoksia ja varastoja, sillä Israelin ja Yhdysvaltojen välillä vallitsee yhteisymmärrys Syyrian sotilaallisen uhan hävittämisestä varsinkin, kun maan tulevan hallinnon pelätään ennen pitkää joutuvan ulkopuolisten houkutusten kohteeksi ja siten päätyvän vihamielisiin liittosuhteisiin.

Neuvostoliiton ja Venäjän avokätisestä aseavusta vuosikymmeniä nauttineella Syyrialla lasketaan menevän asevoimiensa jälleenrakentamiseen vuosikymmeniä, sillä Israel on oman ilmoituksensa mukaan runsaassa viikossa tuhonnut satoja sotilaskohteita, mikä Israelin arvion mukaan tarkoittaa, että Syyria on menettänyt ainakin 80% asevoimistaan sekä aseistuksestaan. Saman tien on myös maan armeijan moraali kadonnut, kun sotilaiden on kerrottu karanneen tai piiloutuneen ja jopa polttaneen uniformunsa.

Koska kapinallisten lopullinen tavoite on epäselvä, Israel on tulevia naapuruussuhteita ennakoiden lähettänyt ilman vastarintaa edenneen panssariosaston Golanin ylänköalueella sijaitsevalle Syyrian puoleiselle Hermonin vuorelle ja siellä maiden väliselle puskurivyöhykkeelle eli ”ei kenenkään maalle”, siltä varalta, että vihamieliset kapinallisjoukot saattaisivat pyrkiä sinne. Samalla Israel julisti nk. Jom Kippur-sodan jälkeen vuonna 1974 syntyneen joukkojen loitontamissopimuksen peruutetuksi. Alue, jonka läheisyydessä toimivat YK:n Undof-rauhanturvaajajoukot, on strategisesti tärkeä, sillä sieltä näkyy kauaksi Israelin puolelle.

Kapinallisten johto näyttää olevan vallankumouksen jälkeen taistelunimeä kantavan pitkäpartaisen Al-Julanin käsissä. Oikealta nimeltään hän on Ahmad Husain al-Sharaa ja on 42-vuotias, jolla on terroristinen tausta ja jonka pidättämisestä Yhdysvallat vuosikymmen sitten lupasi 10 miljoonan dollarin palkkion. Viime päivinä on kuitenkin uutisoitu Yhdysvaltojen tukeneen häntä hyökkäyksessä kohti Syyrian pääkaupunkia Damaskosta ja että hänen johtamilla joukoilla olisi jonkinlainen yhteisymmärrys Yhdysvaltojen kanssa.

Al-Julani astui julkisuuteen pian sen jälkeen, kun kapinallisjoukot viikko sitten olivat vallanneet Aleppon, Haman ja Homsin kaupungit Syyriassa. Asetuttuaan kameroiden eteen Al-Julani vakuutti HTS:n olevan vaihtoehto Syyrian tulevalle hallinnolle. Saavuttuaan joukkoineen pääkaupunkiin Damaskokseen Al-Julani piti Ummaijadin suurmoskeijassa syyrialaisille osoitetun maltillisen puheen, jossa lupasi kapinallisten takaavan maan vähemmistöjen, kuten druusien, kurdien, arabikristittyjen ja jopa pienen juutalaisyhteisön turvallisuuden. Lopuksi hän lisäsi, ettei maailmalla ole vallankumouksesta mitään pelättävää.

Myös kapinallisten tilapäiseksi pääministeriksi nimittämä Mohammed al-Bashir vetosi ulkomailla oleviin syyrialaisiin, jotta nämä palaisivat jälleenrakentamaan kotimaataan.

Edellyttäen, ettei Syyria enää vuosiksi muodostaisi uhkaa Israelille, tilanne juutalaisvaltion rajoilla voisi näyttäytyä jopa poikkeuksellisena, jos osapuolet lähiaikoina pääsevät sopimukseen Gazasta ja aseleposopimus Libanonin vastaisella rajalla pitää. Ainakin Syyrian tapahtumien varjossa viime päivien uutiset ovat herättäneet toiveikkuutta, kun niissä on kerrottu mm Israelin ja Hamasin merkittävästä lähentymisestä Gazan neuvotteluissa, jopa niin, että vankienvaihto voisi satunnaisista yhteenotoista huolimatta pian käynnistyä. Sen lisäksi tilanne on sotanäyttämönä koko syksyn olleella Libanonin eteläosassa rauhoittunut siinä määrin, että Israel on siellä syntyneen aseleposopimuksen mukaisesti viime päivinä vetänyt sieltä ensimmäiset joukkonsa ja tilalle ovat asettuneet Libanonin asevoimien omat joukot. Myös YK:n Unifil-joukot jatkavat siellä rauhanturvatehtäväänsä.

Tuntien Lähi-idän tapahtumadynamiikan, kaiken edellä kuvaamani myönteisyyden peikkona on kuitenkin kapinallisten tukena toimivan Turkin mahdollinen ote Syyrian tulevasta hallinnosta. Se herättää kysymyksiä Israelissa, jonka suhteet Turkkiin ovat presidentti Erdoganin valtakaudella jyrkästi vaihdelleet ja ovat tällä hetkellä jäätävän kylmät. Maiden välillä vallitsee kuitenkin diplomaattisuhteet, mutta virallinen yhteydenpito sekä kauppa ja aiemmin kukoistanut israelilaisten Turkin-matkailu on täysin pysähtynyt.

Israel kantaa huolta myös Turkin suhteista Iraniin, sillä liittoutuessaan maat voisivat yhdessä muodostaa Israelia uhkaavan suurvaltasuhteen Lähi-idässä. Pidäkkeenä siinä nähdään kuitenkin Turkin jäsenyys Natossa sekä maan riippuvuus amerikkalaisesta aseistuksesta. Toivon mukaan myös Donald Trumpin arvaamattomuus presidenttinä odotuttaa tulevia siirtoja Lähi-idässä.

Niistä ajankohtaisimmaksi näyttää tulevan Iranin ydinasepolitiikka ja siltä ydinaseen kieltäminen, kun Iranin tiedetään rikastamoissaan kiihdyttäneen uraanin rikastamista lähes ydinaseeseen vaadittavalle tasolle. Kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkastajilta salassa ja osittain huiputtamalla tapahtuneen rikastamisen on todettu edenneen 60%:n aseluokan tasolle, mistä asiantuntijoiden mukaan on lyhyt matka atomipommiin.

Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että kansainvälisten talouspakotteiden painostama Iran viimeksi vuonna 2015 allekirjoitti ydinasevaltojen kanssa uuden sopimuksen, minkä mukaan maa ei hankkisi ydinasetta.

Alueellista hegemoniaa tavoittelevan Iranin hallussa oleva ydinase on Israelille elämän ja kuoleman kysymys, sillä maa on julkisesti julistanut juutalaisvaltion tuhoamista. Viimeksi se näkyi niissä kahdessa massiivisessa ohjushyökkäyksessä, minkä Iran kuluneen vuoden aikana Israeliin kohdisti. Siksi Israel ei ole luottanut rajoitussopimukseen ja vuonna 2018 paljastui nk. ”iranilainen valhe”, kun Israelin onnistui kaapata Iranista rekkakuormallisen salaisia asiakirjoja, joista paljastui maan pitkälle edennyt salainen ydinaseohjelma.

Israel on lähes kaksi vuosikymmentä valmistellut iskua Iranin ydinohjelman hävittämiseksi. Pommin kehitysvaiheessa Israel on ehtinyt murhata joukon iranilaisia tiedemiehiä sekä sabotoida ydinlaitosten tietokoneita tartuttamalla niihin tiedostoja tuhoavia viruksia.

Tämä noudattaa Israelin johdonmukaista politiikkaa, kun se ei salli atomi- eikä muunlaista joukkotuhoasetta millekään valtiolle Lähi-idässä. Tästä löytyy esimerkki vuodelta 1981, jolloin Israelin ilmavoimat tuhosi ydinlaitoksen Saddam Husseinin aikaisessa Irakissa. Samasta syystä Israel on viime viikolla tuhonnut ”köyhän miehen joukkotuhoaseiksi” kutsuttuja Syyrian kemiallisia aseita.

Iranin ydinase on viime päivinä noussut julkiseksi puheenaiheeksi Israelissa, kun lehtien mielipidesivuilla on pohdiskeltu, olisiko nyt oikea aika iskeä ja tuhota Iranin ydinlaitokset. Aiheeseen tarttui myös pääministeri Netanjahu sekä muutamat turvallisuusasiantuntijat, jotka katsoivat liittolaisensa Syyrian menettämisen sekä Hamasin ja Hizbollahin kärsimien tappioiden heikentäneen Irania siinä määrin, että iskun ajankohta voisi nyt olla oikea.

Israelin mediassa onkin viime päivinä kerrottu Iranin ydinlaitoksia vastaan tehtävän ilma- ja ohjushyökkäyksen valmisteluista, jotka perustuvat olettamukseen, että liittolaisensa menettäneenä sekä nurkkaan ajettuna Iran saattaisi kiihdyttää ydinasevalmistustaan. Israel laskee Assadin hallinnon kaatumisen myötä myös ilmavoimiensa hyökkäysreitin lähes kahdentuhannen kilometrin päässä sijaitsevaan Iraniin lyhentyneen ja helpottuneen, kun Syyrian ilmatorjunta ja tutkavalvonta on nyt tuhottu.

Mutta hyökkäysvalmisteluja enemmän israelilaisia kiinnostaa näinä päivinä lahjonnasta, petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä syytteen saaneen Netanjahun esiintyminen Tel Avivin piirituomioistuimessa. Hän on kiistänyt syytteet ja väittänyt yhdessä tukijoidensa kanssa, että syytteet ovat luonteeltaan poliittisia. Netanjahu on ensimmäinen Israelin istuva pääministeri, joka on joutunut oikeuteen.

Kahdeksan vuotta valmisteltu oikeudenkäynti alkoi alun perin runsas neljä vuotta sitten mutta Netanjahun venkoilun takia jatko lykkääntyi toistuvasti. Nyt se korkeimman oikeuden päätöksellä käynnistyi viime tiistaina, vaikka Israel on sotatilassa ja pääministeriä tarvitaan kriittisessä päätöksenteossa.

Korkeimman oikeuden tuomarit määräsivät Netanjahun vastustuksesta huolimatta istunnot kuitenkin pidettäviksi kuuden tunnin pituisina kolmena päivänä viikossa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR