Rony Smolar – Israel-uutisviikko 15.7.2024

Tämänhetkistä tilannetta Israelissa ja sen rajoilla voi hyvällä syyllä kuvata odottavaksi, sillä niin lähellä se on sodan ja rauhoittumisen partaalla. Toiveikkuutta ylläpitää se, että välittäjien kautta käytävät neuvottelut Gazaan odotetusta tulitauosta sekä vankien vapauttamisesta jatkuvat edelleen, mutta samanaikaisesti myös taistelut ovat siellä käynnissä, jopa ottaneet lisäkierroksia, kun Hamas on osittain kyennyt kokoamaan joukkonsa uudelleen ja ampumaan raketteja Israeliin.

Yleistilannetta pahentavat myös Libanonin rajalla käytävät ja alati laajenevat yhteenotot Iranin tukemien Hizbollahin joukkojen kanssa. Hizbollah on kiihdyttänyt raketti- ja ohjusiskujaan sekä lennättänyt tiedustelulennokkejaan pohjois-Israelin sotilastukikohtien yllä. Uutisoinnissa tämä näyttäytyy ikään kuin Hizbollah pitäisi Israelin ilmatorjuntaa pilkkanaan, minkä käsityksen myös raja-alueelta evakkoon joutuneet katkerat israelilaisasukkaat ovat saaneet.

Kaikessa tässä näkyy Iranin kädenjälki, mikä rajoittaa Israelin vastaiskut vain Hizbollahin kohteisiin Libanonin eteläosissa eikä suoraan Irania vastaan. Israel on hyvinkin tietoinen tästä Iranin strategisesta uhkapelistä, mikä pahimmillaan voisi vetää Iranin sotaan, mikä siten olisi vaarassa laajeta koko Lähi-itää kattavaksi eskalaatioksi. Mm Syyria on viime aikoina liittynyt Israelin vastaisiin iskuihin, viimeksi lauantaina, kun sieltä lähetettiin aseistettuja lennokkeja kohti Punaisenmeren rantakaupunkia Eilatia. Israel vastasi pommittamalla kohteita pääkaupungin Damaskoksen läheisyydessä.

Mutta Israel joutuu pohtimaan kahdella rintamalla käymäänsä sotaa uudestaan sen jälkeen, kun Netanjahu on loppukuusta palannut Washingtonin-matkaltaan. Erityisesti kauan odotetun tapaamisen presidentti Bidenin kanssa uskotaan tuottavan uusia askelmerkkejä kohti tilanteen rauhoittamista, mitä Valkoinen talo on jo pitkään tavoitellut. Netanjahu ottaa myös tietoisen riskin poistuessaan maasta sodan yhä jatkuessa, mistä häntä on arvosteltu ja siksi tuomisina tulisi olla israelilaisia rauhoittavia uutisia. Hän jättää myös taakseen hyvin riitaisan hallituksen sekä tyytymättömän kansan, joka haikailee Netanjahun jälkeistä aikaa.

Matka on Netanjahulle itselleen tärkeä, sillä hän on lähes neljä vuotta odottanut kutsua Yhdysvaltoihin, mikä aiemmin oli ollut kuuden-kahdeksan kuukauden välistä rutiinia. Mutta presidentti Biden on ollut tyytymätön Israelin kaikkien aikojen oikeistolaisimpaan hallitukseen ja sen muutamiin laitaoikeiston ministereihin, jotka näyttävät saaneen Netanjahusta poliittisen niskalenkin uhkaamalla hallituksen kaatamisella.

Netanjahun ongelmana eivät ole vain kapinoivat ministerit, vaan myös suosittu ja tehtävänsä hyvin hoitanut puolustusministeri ja Netanjahun puoluetoveri Joav Gallant, jolla hallituksessa on ollut parhaimmat keskusteluyhteydet Bidenin hallinnon kanssa. Mutta Gallant on saanut kokea Netanjahun kiukuttelua, koska yhdessä asevoimien komentajan Herzi Halevyn kanssa hän entisenä kenraalina on ammattimaisesti johtanut vaikeata sotaa, mikä ei aina ole ollut Netanjahun mieleen. Siksi Netanjahun on jopa kerrottu olevan aikeissa vaihtaa puolustusministerinsä.

Netanjahun on kerrottu toistuvasti puuttuvan myös Israelin neuvotteluvaltuuskunnan työhön kajoamalla jo sovittuihin yksityiskohtiin. Viimeisintä neuvottelukierrosta ennen Netanjahu julkisti hallitusta ja sotakabinettia kuulematta neljän kohdan ehtonsa, mitä jopa omat neuvottelijat pitivät esteiden asettamisena lopullisen neuvottelutuloksen tielle. Ylin turvallisuusjohto oli jo ehtinyt viestittää Israelin voivan elää niillä myönnytyksillä, joista jo oli sovittu.

Mutta omaa johtajuuttaan ja ylivoimaisuuttaan korostavan Netanjahun loputon politikointi on saanut israelilaiset turhautumaan. Sen seurauksena Israeliin on vaadittu ennenaikaisia vaaleja sekä puolueetonta tutkintaa sotaan johtaneesta tilanteesta vastuussa olevien tuomitsemiseksi.

Hamasin käsissä olevien panttivankien vapauttamista odottavat israelilaiset ovat myös tuskastuneet tulitaukoneuvottelujen sujumiseen, kun osapuolet ovat ratkaisun häämöttäessä vuoron perään ampuneet toivonpilkahdukset alas. Alkuviikolla yksi kynnys näytti kuitenkin ylitetyn, kun Hamas ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan Israelin kanssa vankienvaihtosopimuksesta ilman lupausta pysyvästä aselevosta Gazassa. Se loisi edellytykset tulitauon syntymiselle ja ”porkkanana” se olisi voimassa niin kauan kuin kolmessa vaiheessa etenevät neuvottelut, kestoltaan yhteensä 132 vuorokautta, jatkuisivat.

Hamasin keskeisintä vaatimusta eli pysyvää aselepoa se ei kuitenkaan takaisi, sillä Israel on vannonut tuhoavansa Hamasin sotilaallisen ja hallinnollisen valmiuden. Lisäksi pääministeri Netanjahu on vaatinut, että syntyvä sopimus tarvittaessa mahdollistaisi Israelin paluun sodalle asettamiensa sotilaallisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuoron perään Egyptissä ja Qatarissa käydyt viimeisimmät neuvottelukierrokset osoittivat alkuviikolla presidentti Bidenin hallinnon osapuoliin käyttämän painostuksen sittenkin olevan johtamassa tulitaukoon ja siten vankienvaihtoon. Mutta sopimatta on vielä Gazaan aiottu sodanjälkeinen hallinto sekä erityisesti Gazan ja Egyptin välisen rajan tilkitseminen asesalakuljetukselta. Rajan myötäisesti on kuitenkin aikomus asentaa värähtelyihin herkästi reagoivia laitteita paljastamaan maanalaista kaivuutyötä.

Viimeisimmän amerikkalaistiedon mukaan Israel ja Hamas olisivat yhtä mieltä siitä, ettei kumpikaan vastaisi Gazan hallinnasta vaan, että tehtävään asetetaan Yhdysvaltain johtama kansainvälinen turvajoukko, johon on suunniteltu osallistuvan mm maltillisten arabimaiden sekä Jordanjoen länsirannan palestiinalaisaluetta hallinnoivan Fatah-liikkeen poliisijoukkoja.

Kymmenettä sotakuukauttaan kokevien israelilaisten keskuudessa on yleistynyt hepreankielinen sanonta, että ”se mitä aiemmin oli ollut ei enää jatkossa tule toistumaan”. Niin traumaattisesti siellä nykyoloihin suhtaudutaan. Siksi Israelissa on eri tasoilla yritetty itsetutkiskelun kautta löytää selityksiä ja tulkintoja kaikelle viime kuukausina tapahtuneelle. Yleisesti myönnetään, että liiallinen tukeutuminen kaikenkattavaan sotilaalliseen voimaan oli vuosikymmenien saatossa kasannut tehtyjä virheitä ja synnyttänyt harhakuvia yhteiskunnan eri tasoilla, mistä jatkossa jouduttaisiin kalliisti maksamaan.

Ensimmäisenä oman tutkintansa suoritti Israelin asevoimat toimintaansa viime lokakuun 7. päivänä. Sen kohteena oli Hamasin tuhoisan hyökkäyksen vertauskuvaksi muuttunut Be´erin kibbutsi Gazan rajalla. Jo uutiskuvat olivat kertoneet tuhoista ja kauheuksista tässä lähes 400 asukkaan yhteisössä, missä yli sata kylmäverisesti surmattiin, joukossa myös lapsia, 30 vietiin Gazan vankeuteen ja 150 asuinrakennusta tuhottiin.

Viime torstaina julkistetuissa tutkimustuloksissa armeija myönsi epäonnistuneensa Be´erin siviilien suojelemisessa, kun se ei ollut onnistunut luomaan selkeää ja asianmukaista tilannekuvaa kehittymässä olleesta tapahtumasta siitä huolimatta, että paikallinen pelastuspartio oli jakanut sille tietonsa. Sen lisäksi ensimmäisten tuntien aikana käydyistä taisteluista puuttui komento eikä eri joukkojen välillä ollut koordinaatiota, minkä seurauksena vajavaisesti kootut armeijan joukot joutuivat kibbutsin porttien ulkopuolella odottelemaan. Samanaikaisesti Hamas, asukkaiden vastarinnasta huolimatta, jatkoi useita tunteja kestänyttä iskuaan.

Tutkimustulokset näyttävät suunnan tuleville puolueettomille tutkimuksille, joiden lähikuukausina odotetaan avautuvan israelilaisille.

Toinen lomailevia israelilaisia ravistellut uutinen viime viikolla oli hallituksen päätös sittenkin määrätä ortodoksijuutalaiset miehet asepalvelukseen. Päätös syntyi sen jälkeen, kun Korkein oikeus oli hallituksen pitkän venkoilun sekä ortodokseille vapautuksen antaneen tilapäisen lain toissa viikolla umpeuduttua tehnyt asiassa ratkaisun.

Päätöksen tultua julkiseksi puolustusministeri Gallant ilmoitti armeijan aloittavan ensi kuussa 63.000 ortodoksimiestä käsittävän ikäluokan kutsunnat siten, että aluksi kutsuttavia on 3.000 niiden 1.800 lisäksi, mihin ortodoksiyhteisö on vuosittain suostunut. Vaikka määrät ovat pieniä, tuo se jonkin verran helpotusta sodassa eri tehtävissä pitkään olleille reservin sotilaisille. Tällä on myös suuri yhteiskunnallinen merkitys, sillä yleinen mielipide on vuosikymmeniä vaatinut myös ortodokseja osallistumaan kotimaansa puolustamiseen.

Tähän asti he ovat saaneet lykätä asepalveluksen suorittamista opiskellessaan omissa uskonnollisissa laitoksissaan, mutta sen jälkeen yleensä nuorena tapahtunut perheen perustaminen on lykännyt tai peruuttanut asevelvollisuuden suorittamisen.

Armeijalle tämä aiheuttaa nyt erityisjärjestelyjä, sillä ortodoksien noudattamat elämäntavat on otettava huomioon. Se ei kuitenkaan vakuuta joitakin ylimpiä rabbeja, joista osa on raivoisasti asettunut vastustamaan kutsuntapäätöstä kuuluttamalla Korkeimman oikeuden nyt julistaneen sodan maan ortodoksiyhteisöä vastaan. ”Suostumme käymään vain Kaikkivaltiaan sotaa”, kuului rabbien julistukset. Muutamat johtavat rabbit uhkasivat jopa viedä seuraajansa Israelista muualle.

Kutsunta-asia saattaa johtaa vielä hallituskriisiin sekä ennenaikaisiin vaaleihin, sillä Netanjahu on riippuvainen kolmen ortodoksipuolueen antamasta poliittisesta tuesta parlamentissa.

Kolmas israelilaisia suuresti koskettanut uutinen oli lauantaina iltapäivänä hiljalleen levinnyt tieto, minkä mukaan Israel olisi pommi-iskussa Gazaan onnistunut surmaamaan vuosia tähtäimessä olleen Hamasin aseellisen siiven komentajan Mohammad Deifin, jonka Israel uskoo olleen viime lokakuun 7. päivän hyökkäyksen sekä useiden muiden terrori-iskujen takana. Lauantaina pommikoneen pudottama raskas pommikuorma oli tuhoisa, sillä Gazan siviilien keskuudessa tavallisesti piileskelleen Deifin mukana kuoli Khan Yuonisin kaupungissa yli 70 palestiinalaista, joukossa Hamasin apulaiskomentaja sekä joukko taistelijoita. Hamas ei ole vahvistanut Deifin kuolemaa, mutta hänen tiedetään olleen iskun kohteena.

Israelissa on lauantaista lähtien odotettu vahvistusta Deifin kuolemaan, sillä hänen poistamisensa Gazan sotanäyttämöltä olisi Israelille osittainen sotavoitto. Israel etsii myös päävihollistaan, Hamasin paikallisjohtajaa Yahiya Sinwaria, jonka sodan alkamisesta lähtien on uskottu piileskelevän syvällä Gazan tunneliverkostossa.

Lauantai-iltana israelilaisille televisiossa puhunut pääministeri Netanjahu oli Deifin kohtaloa arvioidessaan varovainen ja antoi ymmärtää, ettei hallituksella vielä ollut varmaa tietoa ja että Israelin tiedustelu seuraa tarkoin Hamasin viestiliikennettä.

Hamas välitti kuitenkin eilisaamuna tiedon, minkä mukaan Deif on elossa ja voi hyvin. Tätä ei Israelissa kuitenkaan pidetä luotettavana tietona, sillä pommi-isku todettiin niin tuhoisaksi, ettei kuolleita ole kymmenien metrien säteellä voitu tunnistaa. Israelin tiedustelulla väitettiin olleen varma tieto, että Deif oli ollut iskupaikalla maan pinnalla eikä maan alla tunnelissa ja siksi menehtynyt.

Mutta Hamas saattaa siitä huolimatta ylläpitää myyttiä Deifin selviytymisestä ja Israelin epäonnistumisesta. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun 59-vuotias Mohammad Deif olisi selvinnyt Israelin murhayrityksestä. Nimittäin niitä on vuosikymmenien aikana ollut useita.

Mutta miten tämä vaikuttaa muutenkin huonosti edistyneisiin Gazan tulitauko- ja vankienvaihtoneuvotteluihin, on vielä arvailujen varassa. Hamas on kuitenkin jo ilmoittanut vetäytyvänsä toistaiseksi neuvotteluista.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR