Rony Smolar – Israel-uutisviikko 14.6.2021

Eilen se sitten tapahtui! Nimittäin Israel sai vihdoin enemmistöhallituksen ja kahteentoista vuoteen ensimmäisen, jonka johdossa ei ole Benjamin Netanjahu. Hallituksen syntyminen oli loppuun saakka epävarmaa ja vielä hetki ennen parlamentin eilistä välihuutojen täyttämää luottamusäänestystä pelättävissä oli, että joku hallituskumppaneista luovuttaisi tai että jokin aiheutettu provokaatio tulisi väliin. Mutta demokratia toteutui sittenkin, kun yli neljän tunnin puheiden jälkeen parlamentti Knesset siunasi uuden hallituksen äänin 60-59, yhden edustajan pidättyessä.

Israelilaiset sekä kansainvälinen yhteisö joutuu nyt totuttautumaan, että Israelin pääministeri on Naftali Bennett. Hän vastaanotti jo eilisiltana onnitteluja maapallon eri johtajilta.

Mutta tätä edelsi jännitystäyteinen viikko, kun kahdeksasta aatteiltaan hyvin erilaisesta puolueesta koostuvaksi aiottu hallitus joutui Netanjahun ja kumppanien hyökkäilyjen, uhkailujen sekä houkuttelujen kohteiksi. Vaihtuvana pääministerinä ensimmäisenä nyt aloittanut, vain seitsemän kansanedustajan pienpuolueen Yaminan johtaja Bennett vetosi viime viikolla Netanjahuun, jotta tämä lopettaisi vaaralliseksi käyneen poliittisen kiihotuskampanjansa ja vapauttaisi maan otteestaan. Bennett jopa syytti tappion kärsineen Netanjahun käyttävän poltetun maan taktiikkaa.

Vasta perjantaina, kun hallituspuolueet olivat lopulta laittaneet nimensä sopimukseen, Netanjahun kerrottiin pienelle piirille myöntäneen tappionsa, vaikka hänen leiristään välillä kuului presidentti Donald Trumpin kaltaisia väitteitä vaalien kaappaamisesta.

Ennen kuin Bennett esitteli eilen muutoshallituksensa sekä ohjelmansa parlamentille, hän yritti rauhoitella Netanjahua muistuttamalla, ettei hallituksen vaihtuminen demokratiassa ole mikään katastrofi ja ettei kenelläkään ole yksinoikeutta valtaan. Bennett vielä täsmensi, että demokraattisesti vaihtuva valta on oikea ja terveellinen tapa hallita, mitä pidettiin näpäytyksenä 15:n vuoden aikana kahdesti pääministerinä vallassa olleelle Netanjahulle. Sattumalta juuri tällä viikolla tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Netanjahu muodosti ensimmäisen hallituksensa.

Israelilaiset näkevät oikeutenaan saada maahan vihdoin toimivan hallituksen, vaikka myös tämä uusi nojaa 120-paikkaisen parlamentin niukkaakin niukempaan tukeen, minkä seurauksena se joutuu jatkossa pitämään rivinsä hyvin tiiviinä. Laajan puoluekirjon hallitukselle ei ole ennustettu pitkää ikää, sillä sen runkona on Netanjahun kanssa riitaantuneita oikeistopoliitikkoja. Sen lisäksi muilla hallituskumppaneilla on vaikeata nähdä keskuudessaan islamistisen arabipuolueen, mutta ilman sitä hallitusta ei olisi syntynyt. Tämän ne olivat Netanjahun valtakauden päättämiseksi kuitenkin valmiita nielemään. Ehtona arabipuolueen mukaantulolle oli valtion budjettivarojen merkittävä lisääminen arabi- ja beduiinialueille.

Sekavassa poliittisessa ilmapiirissä hieman yllättäen myös Netanjahuun sitoutuneet ortodoksiset uskontopuolueet kävivät hyökkäykseen syntymässä ollutta hallitusta vastaan. Erityisesti pääministeriksi istuutuvan uskovaisen ja kipa-päähinettä käyttävän Bennettin kimppuun käytiin rajuin sanakääntein. Uskontopuolueiden johtavat rabbit lainasivat jopa Vanhasta Testamentista löytyviä kirouksia, joita hyvin kansallismielisenä tunnettu Bennett kohtaisi, kun oli liittoutunut keskusta-vasemmistolaisten puolueiden kanssa. Israelin lehdistö kuvasi uskontopuolueiden ilmaisemaa kiukkua ennenkuulumattomana mediasirkuksena. Toisaalta uskontopuolueita voi ehkä ymmärtää, kun he Netanjahun pitkäaikaisina hallituskumppaneina ovat oppositioon jättäytyvinä nyt menettämässä valtiolta saamiaan rahavirtoja.

Onkin veikattu, että hallituksen pysyessä koossa jokin kolmesta uskontopuolueesta saattaisi ennen pitkää kolkuttaa hallituksen ovia. Uusi hallitus ehti jo syyttää uskontopuolueita itseään, sillä ne eivät hallitustunnustelujen kuluessa olleet suostuneet tulemaan mukaan muodostettavaan hallitukseen, vaan jättäytyivät Netanjahun panttivangeiksi.

Paluutaan uhkuva Netanjahu on toistaiseksi asettumassa oppositiojohtajaksi siitä huolimatta, että hänelle on Likud-puolueessa ilmaantunut vastaehdokkaita, jotka moittivat häntä puolueen etujen uhraamisesta omien etujensa kustannuksella. Nimittäin muutama viikko sitten, kun hallituksen muodostaminen oli kuumimmillaan, kävi ilmi, että Likudin johtama hallitus olisi voinut syntyä, jos sen johdossa olisi ollut joku muu kuin Netanjahu. Tämä ei tuolloin sopinut Netanjahulle, minkä seurauksena hän nyt on saanut kilpailijoita, jotka ovat valmiita astumaan esiin. Netanjahu joutuu myös keskittymään käynnissä olevaan korruptio-oikeudenkäyntiinsä, mikä vie häneltä sekä aikaa että mainetta.

Israelissa lehdistö on viime päivinä kiinnittänyt huomiota siihen, ettei muuttoautoja ole vielä näkynyt viimeisiä päiviä virka-asunnossaan viettävän Netanjahun kodin ulkopuolella. Hän ei myöskään pitänyt julkisuudessa puhetta, missä hän olisi myöntänyt tappionsa eikä hän ole käynyt hallinnon vaihtumiseen liittyvää vuoropuhelua uuden pääministerin kanssa. Myös tämä muistuttaa vaalitappion kärsineen Donald Trumpin käyttäytymistä. Vielä hetkeä ennen hallituksen saamaa luottamusta, Netanjahun kerrottiin julistaneet, että vain hän on kykenevä puolustamaan Israelia eri suunnilta tulevilta vihollisilta.

Samalla kun Israelin media viime viikolla lähtölaskennan lailla seurasi Netanjahun aikakauden umpeutumista, maassa kuultiin yhä äänekkäämpiä vaatimuksia maan poliittisen järjestelmän pikaiseksi uudistamiseksi. Israelilaiset kun ovat viime vuosina joutuneet kokemaan toistuvia vaaleja sekä hauraita ja lyhytikäisiä hallituksia, joissa vaa´ankielen asemassa olleet pienpuolueet ovat saaneet suhteettoman suuren vallan.

Muista demokratioista poiketen israelilaiset eivät tahdo tunnistaa puoluekartalta selvää aatteellista jakoa vasemmiston, keskustan ja oikeiston välillä, kun lukuisilla puolueilla on ollut taipumus sekoittua toisiinsa eikä niiden väliltä juurikaan löydy eroja.

Lehdissä on toistettu Israelin tarvitsevan muutosta ja sitä on todistettu sillä, että itsenäistymisestä 1948 lähtien maassa on ollut kaikkiaan 35 hallitusta, joiden keskimääräinen elinikä on kaksi vuotta. Myös hallitusten koot ovat salkkujaoissa tahtoneet kasvaa ja nykyisessä hallituksessa on 28 ministeriä ja kuusi apulaisministeriä. Toki määrä on pienempi kuin Netanjahun viimeisessä hallituksessa.

Hallituksella tulee olemaan kädet täynnä työtä, mistä tärkein on valtion budjetin läpivieminen parlamentissa sekä maan talouden saattaminen takaisin jaloilleen. Sen lisäksi koko yhteiskunnan eheyttäminen pitkän ja riitaisan hallituskriisin jäljiltä vaatii ponnisteluja. Hallituksen kunnianhimoinen ohjelma mitattanee sadan ensimmäisen päivän aikana, jolloin myös luottamus poliittisiin päättäjiin toivotaan palautuvan.

Mutta uudella hallituksella on käsissään myös aina ajankohtaisia turvallisuusasioita, kuten tulitauon ylläpitäminen Gazan rajalla sekä palestiinalaisongelmaan liittyvät uudet lähestymiskulmat. Nuo kaksi liittyvät toisiinsa, mutta kriittisin on Hamasin kanssa yhteisymmärryksessä syntynyt hauras tulitauko, mikä viime kuussa päätti puolitoista viikkoa kestäneet kiivaat yhteenotot. Varsinaista tulitaukosopimusta ei tuolloin syntynyt ja tilannetta rajalla on kuvattu jännittyneeksi ja siksi Israel pitää siellä edelleen reservijoukkojaan.

Välittäjänä toimivan Egyptin oli toivottu aikaansaavan osapuolten välille tulitaukosopimuksen, mutta maa on nyt keskittynyt Gazan taistelujen jälkeiseen jälleenrakentamiseen, mistä se taloudellisesti hyötyy ja minkä samalla toivotaan pitävänsä Hamasin rauhallisena. Egypti on viime viikot pitänyt puoleltaan Gazan vastaisen rajanylityspaikan avoinna raivaus- ja rakennuskalustolleen, minkä lisäksi sitä kautta on myös kuljetettu Gazaan sementtiä.

Israelilla ei ole mitään sitä vastaan, että Egypti auttaa raivaus- ja jälleenrakennustöissä, mutta on huolestunut sementin päätymisestä Hamasin tuhottujen bunkkerien ja tunnelien jälleenrakentamiseen. Avoimen rajan kautta pelätään nyt myös sotilastarvikkeiden pääsyn Gazaan. Aiemmin ainoa rajanylityspaikka Gazaan oli tarkoin vartioidun Israelin puolella.

Toiseen suuntaan eli Jordanjoen Länsirannalla hallintoa pitävän palestiinalaisten pääliikkeeseen eli Fatahiin päin Israel on aikeissa tehdä aloitteita suhteiden lähentämiseksi. Tämän vahvisti eronneen hallituksen ulkoministeri Gabi Ashkenasi. Israelin lailla Fatah pitää islamistista Hamasia uhkanaan eivätkä viimeisimmät sovintoyritykset ole lähentäneet kilpailevia järjestöjä. Israelin uuden hallituksen uskotaan presidentti Joe Bidenin taloudellisin kannustein ottavan aktiivisemman asenteen suhteessaan palestiinalaisiin ja erityisesti presidentti Mahmud Abbasiin. Tosin viime aikoina on Länsirannalla ollut rauhatonta, jopa tulitaisteluja, kun Hamasin paikalliset kannattajat ovat kuumentaneet tilannetta ja yrittäneet estää Israelin lähentymisaikeita.

Palestiinalaishallinnon toimet eivät kuitenkaan toistaiseksi tue lähentymistä, sillä mm EU:n rahoittamissa palestiinalaisissa koulukirjoissa esiintyy edelleen vihanlietsontaa sekä juutalaisvastaisuutta, minkä lisäksi hallinto edelleen palkitsee israelilaisten vastaisista tihutöistä sekä terrorismista. Viikko sitten presidentti Abbas luovutti 35.000 euroa vastaavan palkkion kahden israelilaisen surman ja kahden haavoittamisen aiheuttaneen terroristin omaisille. Terroristi sai surmansa tulitaistelussa turvallisuusjoukkojen kanssa.

Presidentti Bidenin hallinto on suhtautunut kriittisesti näihin korvauksiin ja palkitsemisiin, ja mm Israel on pidättänyt näitä maksuja palestiinalaishallinnolle tilittämistään vero- ja tullimaksuista.

Ja lopuksi: Vajaan kuukauden kuluttua tehtävänsä jättävä ja humaanisuudestaan tunnettu presidentti Reuven Rivlin vetosi viime viikolla kruununprinssi Charlesiin 2-vuotiaan vakavasti sairaan juutalaislapsen lennättämiseksi Israeliin saamaan hoitoa. Englannin Manchesterissä asuvan mutta Israelin kansalaisuuden omaavan ortodoksisen perheen tytär kärsii vakavasta aivovauriosta ja hänen tilansa on niin kriittinen, että Lontoossa Korkein oikeus katsoi, ettei tyttöä voinut lääketieteellisesti enää pelastaa ja antoi toukokuun lopulla luvan hoitavan sairaalan irrottaa hänet elämää ylläpitävistä laitteista.

Vanhemmat kuitenkin vastustivat oikeuden päätöstä, minkä he katsoivat olevan juutalaisen lain vastaista. Siksi he halusivat tyttärensä siirrettäväksi israelilaiseen sairaalaan. Kun tämä toivomus oli saatettu presidentti Rivlinin tietoon, päätti hän kääntyä prinssi Charlesin puoleen, jotta järjestelyt pikkutytön siirtämiseksi Israeliin toteutuisivat. ”Olisi suuri tragedia, ellei vanhempien uskonnon mukaiseen toivomukseen hengen pelastamiseksi suostuttaisi”, kirjoitti presidentti.

Myös Israelin terveysministeri vetosi vanhempien puolesta brittihallitukseen tytön saamiseksi hoitoon Israeliin. Tytön isä olisi valmis tuomaan israelilaisen lääkärin Manchesteriin toteamaan tyttärensä tilan. ”Uskomme, ettei hän kärsi ja haluamme pitää hänet”, totesi epätoivoinen isä.

Kruununprinssin edustaja ei ole tässä yksityisessä asiassa suostunut vastaamaan lehdistön tiedusteluihin.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR