Rony Smolar – Israel-uutisviikko 14.11.2022

Vaalipyykkiä on pesty Israelissa nyt viikon verran lähes hurmiotilassa olevien voittajien vaatiessa poliittisten tavoitteidensa toteuttamista ja tappiolle joutuneiden nuollessa katkerina haavojaan. Tuohon tilanteeseen heränneet israelilaiset äänestäjät ovat vaalituloksen kokonaiskuvan varmistuttua joutuneet viime päivinä itseltään kysymään: Halusimmeko todellakin tällaisen vaalituloksen ja onko demokratiamme vaarassa?

Syyt itsetutkiskeluun johtuvat vaalituloksesta, joka osoitti Israelin siirtyneen poliittisella kartalla huomattavan oikealle, mikä toi näyttämölle kaksi äärioikeiston poliitikkoa, jotka eivät kaihda valtion perusrakenteiden eivätkä yleisesti noudatettujen toimintatapojen haastamista. He ovat vuodessa kannatuksensa tuplanneen kansallismielisen uskontopuolueen tulisieluiset johtajat Itamar Ben-Gvir sekä Bezalel Smotrich, jotka molemmat ovat lakimiehiä, asuvat monilapsisine perheineen Jordanjoen länsirannan siirtokunnissa, minkä lisäksi molemmat tavoittelevat pääasiassa palestiinalaisten asuttaman Länsirannan liittämistä Israeliin.

Äärioikeiston esiinmarssi paljasti myös täydellisen vaalitappion kärsineen Israelin vasemmiston alennustilan, mikä jätti melkoisen poliittisen tyhjiön ja minkä täyttämiseen on veikattu menevän useita vaalikierrosta.

Tulevan hallituksen muodostamistehtävän presidentiltä eilen saanut Benjamin Netanjahu on oppositiosta nyt palannut takaisin poliittiseen valokeilaan saatuaan tehtävälleen parlamentin enemmistön eli 64:n edustajan kannatuksen. Tosin Israelissa on pantu merkille, että tuossa oikeistoedustajien joukossa on vain neljä naista, kun heitä keskustasta ja vasemmistosta on yleensä löytynyt huomattavasti enemmän. Presidentti Isaac Herzogin vieressä seisonut Netanjahu kuitenkin vakuutti olevansa kakkien israelilaisten pääministeri.

Selvänä vaalivoittajana Netanjahu ehti aloittaa hallitustunnustelut etuajassa ja vaikka uskoo kokoavansa hallituksen lähipäivinä, ovat viime päivät nostaneet pintaan koalition monet vaikeudet. Tehtävä ei kokeneelle Netanjahulle ole läpihuutojuttu, kun kunnianhimoiset salkkuvaatimukset näyttävät törmäävän tulevan hallituksen yhteistyökykyyn sekä kansainväliseen luottamukseen. Nimittäin Netanjahu on joutunut sulattelemaan voittonsa takuumiehinä olevien Ben-Gvirin sekä Smotrichin poliittista nälkää. Arabien vastaisista puheistaan ja uhmakkaasta käytöksestään tunnettu Ben-Gvir on jo ehtinyt vaatia itselleen sisäministerin tai sisäisestä turvallisuudesta vastaavan poliisiministerin salkkua ja kunnianhimoinen Smotrich puolustusministerin tai oikeusministerin salkkua, mitkä vaatimukset ovat ulkomailla jo herättäneet epäilyjä tulevan hallituksen suunnasta.

Presidentti Herzog, itsekin entinen poliitikko, on kiristyneen sanailun seurauksena viime päivinä yrittänyt hioa Ben-Gvirin ja Smotrichin aiheuttamia särmiä, sillä maan poliittisen ilmapiirin pelätään pian muistuttavan pääministeri Jitzhak Rabinin murhaa edeltänyttä aikaa 27 vuotta sitten. Juuri tuossa myrkyttyneessä ilmapiirissä Ben-Gvirin sekä Smotrichin radikaalit mielipiteet voimistuivat ja siksi yleistä järjestystä haastaneet miehet joutuivat turvallisuusviranomaisten tarkkailuun.

Presidentti Herzog näkikin nyt aihetta sanoa ääneen mielipiteensä, että koko maailma seuraa huolestuneena kiihkokansallismielisten asettumista Netanjahun tulevaan hallitukseen.

Mutta itsekin tiukan oikeistolaisena tunnettu Netanjahu on tulevien hallituskumppaniensa vuoksi joutumassa vaikeuksiin ei vain heidän tavoittelemien ministerinsalkkujen vuoksi, vaan myös heidän radikaaleista mielipiteistään, joiden pahimmillaan pelätään haittaavan Israelin kansainvälistä mainetta.

Siksi vaalit voittanut Netanjahu on onnittelujen lisäksi joutunut vastaanottamaan Israelin läheisten liittolaisten sekä muiden ystävällismielisten valtioiden johtajien huomautuksia siltä varalta, että keskeiset ministerinsalkut päätyisivät radikaaleina pidettävien käsiin.

Vaikka presidentti Joe Bidenin onnittelupuhelu Netanjahulle viime viikolla kerrottiin olleen ystävällisen kohtelias, niin Biden halusi painottaa sitoutumista yhteisinä nähtyihin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin. ”Yhdessä tulemme tekemään historiaa”, totesi Biden arvoituksellisesti, mikä Israelissa tulkittiin uusien rauhankumppanien mahdollisena löytymisenä arabimaailmasta. Olivathan kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen avulla sovitut edelliset rauhankumppanuudet syntyneet juuri Netanjahun ollessa pääministerinä.

Yhdysvaltojen Israelissa oleva suurlähettiläs vakuutti vielä maansa kunnioittavan vapaissa vaaleissa syntynyttä tulosta ja olevan valmis työskentelemään mitä tahansa suuntausta edustavan hallituksen kanssa mutta valvovan alueella omia etujaan ja periaatteitaan. Siksi hän ilmoitti Yhdysvaltojen vastustavan kaikkia yksipuolisia alueliitoksia.

Merkille pantavaa on, että Jordanian kuningas Abdullah II ei ole onnitellut Netanjahua, mikä johtunee siitä, että Netanjahu oli edellisen pitkän pääministerikautensa aikana laiminlyönyt suhteita naapurimaan hallitsijaan.

Mutta presidentti Isaac Herzog ja kuningas Abdullah tapasivat toisensa viime viikolla käynnistyneen YK:n ilmastokokouksen yhteydessä Egyptin Sharm el-Sheikhissä. Vaikkei maiden välillä lähivuosina uskota avautuvan uusia yhteistyömuotoja, niin niiden uskotaan ainakin vesihuollon, energian saatavuuden sekä Jordanjoen eteläosien elvytysprojektin muodossa jatkuvan.

Eurooppalaisten onnittelijoiden joukossa on ollut myös Ukrainan presidentti Vlodomyr Zelenskyi, joka samalla kutsui Netanjahun vierailulle Kiovaan. Netanjahu joutunee kuitenkin tasapainoilemaan suhteessaan Ukrainaan, sillä pääministerikaudellaan hänelle kehittyi yllättävän hyvin toimineet suhteet presidentti Putinin kanssa, mikä omalta osaltaan on vahvistanut Israelin strategista asemaa Lähi-idässä. Mutta nykytilanteessa tuo suhde ei näyttäydy kovin hyvältä, sillä Israel poikkeaa Venäjä-suhteessaan muista läntisistä maista.

Israelin vaalituloksen mahdollisesti tuomaa poliittista muutosta tarkkailevat myös juutalaiset eri puolilla maapalloa ja vaikka demokratia toteutuikin, niin Israelin ulkopuolella on taipumus vieroksua juutalaisuuden äärimuotoja. Tämä näkyy ja kuuluu erityisesti Yhdysvalloissa, missä eri arvioiden mukaan asuu noin seitsemän miljoonaa, myös liberaaleja suuntauksia edustavaa juutalaista.

Myös Israelin oikeusvaltion periaatteista ja demokratiasta kannetaan huolta, kun Netanjahun tulevat hallituskumppanit ovat valmiita tekemään muutoksia oikeuslaitoksen koskemattomuuteen. Tämä saatetaan nähdä melko pian, kun poliitikkojen painostama oikeuslaitos joutuu löytämään ratkaisun kysymyksen, voiko syytteen saanut ja oikeutta käyvä kansanedustaja muodostaa Israeliin hallituksen. Tämä ehkä ei koske välittömästi vielä Netanjahua, vaikka hänen lähipiirinsä on huippujuristien avulla aikeissa vapauttaa johtajansa korruptiosyytteistä ja samalla keskeyttää hitaasti edenneen oikeudenkäynnin.

Tämä suunnitelma tiedettiin toteutuvan heti, kun kunnianhimoinen Netanjahu selviäisi oppositiosta takaisin pääministeriksi. Siksi neljät lyhyen ajan sisällä käydyt aikaisemmat vaalit nähtiin juuri kansanäänestyksenä Netanjahun palaamiseksi valtaan.

Samanaikaisesti kun Israel pyrkii saamaan omat sisäiset asiansa järjestykseen, maan ulkosuhteet näyttävät hiljalleen kehittyvän suotuiseen suuntaan. Siitä kertoo mm Sharm el-Sheikin ilmastokokouksen yhteydessä käydyt keskustelut ja tapaamiset, kun yhteisenä ongelmana on alueella tapahtuva ilmaston nopea lämpeneminen, jopa kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin.

Siten Israel löysi kokouksen yhteydessä itsensä samassa työryhmässä mm Libanonin ja Irakin kanssa, jotka näkevät juutalaisvaltion vihollisenaan. Israelin ympäristöministeri kuvasi ryhmätyöskentelyn sujuneen maiden kesken kuitenkin asiallisesti.

Mutta kokouksessa valtiomiesten yhteiskuvaan Israelin presidentin viereen asettuneilla Libanonin ja Tunisian pääministereillä kerrottiin olleen tukalat paikat, kun diplomaattisen kohteliaisuuden nimissä presidentti Herzog halusi heille esittäytyä. Presidentti kertoi Israelin lehdistölle jälkeenpäin pääministerien lyhyesti todenneen, etteivät voineet hänen kanssaan puhua. Sen sijaan Herzogin ja pääministeri Sanna Marinin kohtaaminen sujui ongelmitta.

Persianlahden arabivaltiossa Qatarissa pian käynnistyvät jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ovat vetäneet myös Israelin huomion tuon alueen uutisointiin. Päällimmäisenä on jalkapallosta kiinnostuneille israelilaisille tullut mahdollisuus matkustaa paikan päälle seuraamaan otteluja. Tämän vahvisti pian väistyvä pääministeri Yair Lapid, joka kertoi israelilaisille avautuneesta mahdollisuudesta lentää Tel Avivista suoraan Qatariin. Sen lisäksi Israel on saanut luvan avata kilpailujen ajaksi omia jalkapalloturistejaan palvelevan edustuston Qatariin. Suorat lennot sekä tilapäisen edustuston avaaminen syntyivät useita kuukausia kestäneiden neuvottelujen tuloksena, vaikka mailla ei ole diplomaattisuhteita.

Uutisena voi pitää myös sitä, että ensimmäinen israelilaisurheilija on vastikään voinut osallistua kansainväliseen trialthon-kilpailuun Saudi Arabiassa. Israelilaisen urheilijan osallistuminen tähän kolmen lajin eli uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälajiin arabivaltiossa, jonka kanssa Israelilla ei ole minkäänlaisia virallisia suhteita, nähdään myönteisenä merkkinä.

Saudi Arabia ei kuitenkaan aio myöntää viisumeja naapurinsa Qatarin jalkapallokisoihin osallistuville israelilaismatkailijoille, jotka haluaisivat vierailla aavikkokuningaskunnassa.

Mutta suhteiden lasketaan kehittyvän sitä mukaan, kuin Saudi Arabia tuntee Iranin sotilaallisen uhkan turvallisuudelleen kasvavan. Siltä osin Israel ja Saudi Arabia ovat löytäneet toisensa samalta puolelta. Rauhansopimusten lisäksi Arabiemiraatit ja Bahrain ovat epävirallisesti sijoittuneet Israelin tarjoaman paikallisen puolustusvarjon alle, mistä kertovat alueen yltä otetut satelliittikuvat. Nimittäin Arabiemiraattien maaperällä näkyy ainakin kaksi israelilaisvalmisteista Barak-8-ohjuspuolustusjärjestelmää valmiina torjumaan Iranin tai sen liittolaisten iskut.

Ja lopuksi: Israelin ja Turkin suhteet ovat yli kymmenen vuotta kestäneen kylmän kauden jälkeen kovaa vauhtia lämpiämässä ja nyt Turkki tavoittelee niiden 700.00 israelilaisen matkailijan paluuta, joilla oli tapana säännöllisesti lomailla maan alle kahden tunnin lentomatkan päässä sijaitsevissa kohteissa. Matkailun lisäämiseksi Turkki on nyt päättänyt uuden turistikohteen kehittämisestä nojaamalla Raamatusta tuttuun vedenpaisumuskertomukseen:

Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat Nooan rakentaman arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät.

Sitten Jumala pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon, että arkki pysähtyi Araratin vuoristoon.

Vaikka tuo Turkin korkein vuoristo sijaitsee maan itäosissa lähellä Armenian ja Iranin rajoja, aiotaan siitä nyt kehittää merkittävää matkailukohdetta. Ongelmaksi voi kuitenkin tulla se, ettei tuota eristyksissä sijaitsevaa aluetta tunneta kovinkaan rauhallisena, varsinkin kun israelilaismatkailijat ovat Turkin kaupungeissa olleet vaarassa joutua terrorin kohteiksi.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR