Rony Smolar – Israel-uutisviikko 12.6.2023

Hieman rauhallisemman alun saaneella uutisviikolla israelilaisten huomio oli maan alle 20-vuotiaiden miesten jalkapallojoukkueessa, joka osallistui Argentiinassa pelattuun maailmanmestaruusturnaukseen. Se selvästi yhdisti israelilaiset niin, että pitkään jatkuneet erimielisyydet ja poliittiset jännitteet katosivat hetkeksi. Nimittäin juutalaisista ja arabeista koostuva Israelin joukkue hämmästytti jalkapalloyhteisöä niin kotimaassa kuin ulkomailla etenemällä turnauksen puolivälieriin voitettuaan jalkapallon mahtimaana tunnetun Brasilian.

Loppuottelusta haaveilleet israelilaiset asettuivatkin viime torstaina televisioiden ääreen, kun ottelu ottelulta peliään parantaneen joukkueen odotettiin tekevän israelilaista urheiluhistoriaa. Vastassa oli toinen menestynyt jalkapallomaa Uruguay. Ottelu keräsi innostuneita katsojia juutalaisyhteisöistä myös muualta Etelä-Amerikasta ja La Platassa pelattua ottelua seurasi paikan päällä yli 20.000 äänekästä katsojaa. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun Israel hävisi ottelun 1-0.

Toisaalta Israel ei ollut milloinkaan aikaisemmin edennyt kansainvälisissä jalkapalloturnauksissa näin pitkälle. Eilisiltana pelattu pronssiottelu Etelä-Koreaa vastaan täytti lopulta israelilaisten toiveet, kun Israel 3-1 voitolla sijoittui mestaruuskisoissa kolmanneksi.

Maailmanmestaruuden voitti Uruguay, joka loppuottelussa voitti Italian.

Alkuviikolla tuntui siltä, että tarvittiin juuri tuo jalkapalloturnaus palauttamaan sekasortoiseksi muuttuneen Israelin takaisin raiteilleen, sen jälkeen, kun hallituksen esittämät tuntuvat lakimuutokset maan oikeusjärjestelmään olivat käynnistyneet laajalle levinneitä vastalauseita, jopa yleistä kurittomuutta. Myös pääministeri Benjamin Netanjahulta sekä uudistusta kuumaisesti ajaneelta oikeusministeri Jariv Levinilta kuului nyt yllättäen maltillisia ja rakentavia ulostuloja, joista voitiin jopa päätellä, että lakimuutos mahdollisesti jäädytettäisiin ja että asiassa vedettäisiin henkeä.

Vastoin kuin hänen tinkimättömän oikeusministerinsä, Netanjahun ja muutamien ministereiden on tiedetty halunneen puuttua valtion muihin polttaviin ongelmiin, kuten maan heikentyneeseen taloustilanteeseen, elinkustannusten nousuun sekä maan ulkosuhteisiin, erityisesti liittolaiseen Yhdysvaltoihin, joka huolestuneena on seurannut Israelin demokratian tilaa.

Hallitus joutuu myös kamppailemaan suosiostaan, sillä eri puolilla maata edelleen jatkuvat joukkokokoukset ovat lisänneet paineita niin, että Netanjahun kuuden puolueen hallituskoalition parlamentissa nauttima enemmistö on viimeisimmässä mielipidekyselyssä supistunut 64:stä paikasta 51:een, opposition saadessa 56:n sijasta nyt 69 paikkaa.

Vastanneista myös opposition Benny Gantzia piti pääministeriksi parhaimpana 45% kun taas Netanjahun tuki oli 38%:ssa.

Mutta poliittisen ilmapiirin lievästä rauhoittumisesta voi kertoa se, että israelilaiset ovat välillä voineet kiinnittää huomionsa myös muihin yhteiskunnassa näkyviin epäkohtiin. Nimittäin mielenosoitusmarsseissa liikkuneet ihmiset ovat viime aikoina panneet merkille reitin varrella esiintyviin katujen nimistöön.

Esimerkiksi mielenosoitusten keskeinen katu Tel Avivissa on nimeltään Kaplan, mistä marssijat jatkavat Rotschildiä pitkin Ibn Gevirolille ja edelleen Weizmannille. Näiden lisäksi lähes jokaisessa kaupungissa löytyy katu nimeltä Herzel, Tschernehovsky, Jabotinsky, Smilansky sekä useita muita, mitkä viittaavat sionistisen liikkeen johtomiehiin. Mutta katuja on nimetty myös meidän aikanamme vaikuttaneiden Israelin johtajien mukaan, kuten Begin, Rabin, Shazar sekä Ben Gurion, jona myös maan kansainvälinen lentokenttä Tel Avivin läheisyydessä tunnetaan.

Ihmetystä onkin herättänyt se, että Israelissa kadut on pääasiassa nimetty miespuolisten merkkihenkilöiden mukaan.

Israelissa sukupuolten tasa-arvoa ajava järjestö on nyt paneutunut tähän havaitsemaansa epäkohtaan ja tutkimuksissaan löytänyt, että kaikissa lähes 200:ssa tutkinnan kohteena olleessa kaupungissa ja taajamassa vain kymmenesosa kaduista on nimetty naishenkilön mukaan. Jerusalemissa ja muissa ortodoksijuutalaisten asuttamissa kaupungeissa naisten osuus on vieläkin pienempi, sillä kadut on siellä useimmiten nimetty Vanhan Testamentin profeettojen tai rabbien sekä historiasta tunnettujen Toora-oppineiden mukaan.

Tasa-arvojärjestö on nyt päättänyt jatkossa vaatia tähän muutosta, koska sen mukaan Israelin katujen nimet avautuvat jokaiselle maan historian oppikirjana.

Sävyisämmän ilmapiirin vallitessa Israelissa lehdistöllä on myös riittänyt aikaa ja palstatilaa kuvaamaan toisiaan vihollisina pitämän kahden väestöryhmän yhteiselosta. Kyseessä on israelilaisten juutalaisten ja Israelissa asuvien palestiinalaisen vapaasta valinnasta asua ”Rauhan keitaaksi” nimetyssä yhteistoiminnallisessa kylässä Tel Avivin ja Jerusalemin puolivälissä.

Rauhalliseksi kuvatun noin sadan perheen yhteiselo toteutuu kylässä siten, että molempien ryhmien lapset viettävät paljon aikaa yhdessä ja käyvät yhteistä peruskoulua, missä opetus tapahtuu rinnakkain hepreaksi ja arabiaksi. Aikuisia varten toimii erillinen ”Rauhan opisto”, missä syvällisesti ja eri näkökulmista paneudutaan juutalaisten ja palestiinalaisten arkisen rinnakkaiselon edellytyksiin Israelissa.

Molemmat lehtijutussa haastatellut israelilaismies ja palestiinalaisnainen kertoivat yhdessäolon avanneen heidän silmänsä. Palestiinalaisnainen kertoo vasta yhteisössä tuntevan olonsa turvalliseksi ja voineensa vapaasti kertoa itsestään palestiinalaisena Israelissa. ”Nyt löysin itselleni tilan, mikä muutti elämäni, vakuuttaa Noor-niminen palestiinalaisnainen.

Roi-niminen israelilaismies kertoo vuorostaan, että aikuistuttuaan hän alkoi pohtia juutalaisten ja palestiinalaisten ongelmallista suhdetta, minkä tuloksena hän päätti tehdä asian eteen jotain.  Hän kertoo elämän kylässä avanneen hänen silmänsä, minkä seurauksena hän työskentelee nyt innolla israelilais-palestiinalaisen rinnakkaiselon edistämiseksi.

”Rauhan keidas” ei kuitenkaan ole kaikkien mieleen ja siksi se on toistuvasti joutunut ilkivallan kohteeksi. Projektia alusta asti tukenut ruotsalaisen kreivin Folke Bernadotten nimeä kantava säätiö on kuitenkin sitoutunut korvaamaan syntyneet vahingot.

Viime viikolla myös Suomi mainittiin Israelin lehtien sivuilla, kun viihdeuutisissa kerrottiin kuukausi sitten käydyissä Eurovision laulukilpailussa menestyneistä Suomen ja Israelin esiintyjistä, siis toiseksi tulleesta Käärijästä ja kolmanneksi sijoittuneesta Liel Kirelistä.

Laajalevikkeinen Yediot-julkaisu oli tehnyt pitkän ja laajan haastattelun Jere Pöyhösen alias Käärijän kanssa, missä ruodittiin hänen uraansa, cha-cha-cha-lauluaan ja esiintymistään, jopa hänen hiusmuotiaan. Lehti oli tosi innostunut Käärijästä ja totesi voiton kuuluneen suomalaiskappaleelle eikä Ruotsille. Perusteluna lehti piti Käärijän esittämän kappaleen saamaa kansainvälistä suosiota sekä sijoittumista soittolistojen kärkipäähän.

Käärijältä tiedusteltiin myös hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, mikä vastauksena löytyi lehden otsikosta: Käärijä tulossa syksyllä esiintymään!

Otsikko löytyi Käärijän empivästä vastauksesta lehden kysymykseen esiintyisikö hän Israelin viisuesiintyjän Liel Kirelin kanssa syksyisin Tel Avivissa järjestettävässä kymmeniä tuhansia vetävässä puistokonsertissa.

Käärijä innostui ajatuksesta sanomalla ”tietysti tulen”, mutta lisäsi kuitenkin katsovansa ensin keikkakalenteriaan, sillä edessä on melkoinen esiintymissuma.

Koska cha-cha-chata on jo viikkoja ollut Israelin soitetuimpien listalla, seuraavaksi voidaan toivoa paikalle itse suomalaisesiintyjää.

Kun suurimmaksi osaksi rauhaisana alkaneeseen uutisviikkoon kuului vielä Israelin ja Egyptin viime viikolla sopima kolmen israelilaissotilaan surmaan päättynyt selkkaus, niin viikkoon tuli lähes olosuhteiden pakosta liittyä myös jännitystä ja väkivaltaa.

Lievimmässä muodossa se uutisissa näkyi libanonilaisten siviilien ja israelilaisten sotilaiden yhteenottona pohjoisessa Libanonin rajalla. Siellä siviilit heittelivät kiviä rajaa partioivia sotilaita kohti samalla, kun he yrittivät tunkeutua raja-aidan läpi Israelin puolelle.

Sotilaiden oli tilanteen rauhoittamiseksi käytettävä kyynelkaasua voidakseen korjata raja-aitaa. Myös YK:n rauhanturvaajien nähtiin rauhoittamassa tilannetta.

Mutta aiemmin uutisraporteissani esillä ollut väkivaltainen rikollisuus Israelin arabi- ja beduiinitaajamissa on viime aikoina ottanut huolestuttavasti lisäkierroksia ja muuttunut kärkiuutiseksi.

Nimittäin keskinäisissä välienselvittelyissä on tänä vuonna ja tähän aamuun mennessä murhattu jo sata Israelin arabia. Se on kolme kertaa enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan.

Israelissa on nyt ihmetelty mikä on syynä tuohon lisääntyneeseen ja samalla raaistaneeseen väkivaltaan, kun rikolliset virkavaltaa kaihtamatta käyttävät tuliaseita jopa keskellä kirkasta päivää tai puukottavat ihmisiä puistoissa ja kahviloissa. Vaaravyöhykkeeseen ovat joutuneet viattomat ulkonaliikkujat, naiset sekä lapset. Mm viime torstaina tapahtui mafiatyylinen verilöylyksi kuvattu isku, jossa viisi ihmistä murhattiin ja useat, joukossa jopa 3-vuotias lapsi haavoittui. Poikkeuksellisen verisestä viikosta kertoo se, että se vaati 13 ihmisen hengen.

Miksi poliisi on voimaton, miksi hallitukselta ei löydy vastausta ja miksi muuten asioihin nopeasti tarttuva Netanjahu näyttää tilanteessa voimattomalta? Lyhyt selitys on uusi hallitus ja erityisesti turvallisuusasioissa kokematon poliisiministeri Itamar Ben-Gvir, jota syyttävä sormi osoittaa. Hänen on annettu toimia itsevaltaisesti, mistä on seurannut, että tehokasta aikaa on hukattu hänen ja poliisijohdon välien setvimiseen. Siksi Netanjahua on vaadittu puuttumaan asioihin.

Kuten tiedämme, niin hallituksen huomio on koko vuoden ollut maan poliittisissa rauhattomuuksissa ja vähemmän aikaa on riittänyt rikollisuuden torjuntaan. Poliisivoimia on kuitenkin vahvistettu ja poliisiasemia on arabitaajamissa lisätty, mutta poliisin johtaminen on osoittautunut tehottomaksi. Virkavalta ei ole päässyt käsiksi edes laittomiin aseisiin, joita salakuljetuksen välityksellä kulkeutuu mm Egyptin ja Jordanian rajojen kautta. Myös armeijan asevarastoista on onnistuttu varastamaan aseita ja ammuksia.

Samalla kun poliisiministeriä on vaadittu eroamaan, poliisille on ehdotettu virka-apua ainoastaan poikkeustapauksissa käytettävästä maan sisäisen tiedustelun turvallisuusyksiköstä. Siitä uskotaan olevan hyötyä ei niinkään väkivallan torjumiseksi, vaan tekijöiden löytämiseksi ja kiinniottamiseksi. Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että on esitetty myös kysymys, pitäisikö arabitaajamiin komentaa armeijan sotilaita.

Jotain tulisi ehdottomasti tehdä, sillä lähes jokaisen illan uutislähetyksessä näytetään kaduilla olevien turvakameroiden tallenteita, missä kohteiksi joutuneita ihmisiä puukotetaan tai lähietäisyydeltä ammutaan. Israelin televisiouutisia itsekin seuraavana tuo näky on kuin villistä lännestä eikä lainkaan kuulu oikeusvaltioon.

Vasta nyt viikonvaihteessa havahduttiin pelkoon, että arabirikollisten välienselvittely voisi todellakin vaarantaa Israelin yhteiskuntarauhaa. Kyynisimmät ovat lehtien palstoilla ihmetelleet sitä, että Israelin tehokkaiksi koetut tiedustelupalvelut kyllä tietävät mitä etäällä olevissa vihollismaissa tapahtuu mutta eivät tiedä miten torjua omassa maassa tapahtuvat rikollisten puuhat.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR