Rony Smolar – Israel-uutisviikko 10.10.2022

Uutisviikko hiljeni viime tiistai-iltana vuorokaudeksi israelilaisten valmistauduttua suureen sovituspäivään eli Jom Kippuriin, jolloin paastoavat rukoilijat täyttivät synagogat, julkinen ja yksityinen liikenne pysähtyivät, radio ja televisio hiljenivät ja koko väestö näytti hetkeksi syventyneen mietiskelyyn.

Tuon vuorokauden aikana on myös ollut tapana muistella 49 vuotta sitten käytyä nk. Jom Kippurin sotaa ja erityisesti niitä tuhansia sotilaita, jotka kaatuivat Egyptin ja Syyrian hyökättyä juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä valmistautumattoman Israelin kimppuun. Vihollisen pohjoisessa ja etelässä samanaikaisesti tapahtuneen nopean etenemisen seurauksena Israelin kohtalon on kuvattu tuolloin olleen jopa vaakalaudalla.

Vasta, kun maahan oli määrätty liikekannallepano ja armeijan reservit olivat synagogista ja kodeistaan pikaisesti koottu joukko-osastoihinsa, Israel kykeni vastaiskuillaan torjumaan viholliset ja kahdenkymmenen päivän jälkeen ne lopulta lyömään.

Nyt vuorokauden kestänyt uutispimennys repesi Israelissa heti Jom Kippur-pyhän päätyttyä viime keskiviikkoiltana, kun otsikoihin ilmaantui uutinen, että pitkäaikainen pääministeri ja nykyinen oppositiojohtaja Benjamin Netanjahu oli synagogasta huonovointisena kiidätetty Jerusalemissa sairaalan teho-osastolle. Siellä suoritettujen kokeiden sekä yön yli tarkkailussa olon jälkeen 72-vuotias Netanjahu kotiutettiin, missä hän aamulla lehdistölle antamassaan tiedotteessa vakuutti olevansa työkunnossa.

Mutta uutisviikon alkajaisiksi ehdittiin juuri Jom Kippurin alkamista ennen kertoa Israelin ja pohjoisen naapurimaan Libanonin päässeen amerikkalaisen välittäjän avulla sopimukseen maiden välillä pitkään kiistellyn kohteena olleesta merirajan vetämisestä Välimeressä. Lehdistössä tieto otettiin myönteisesti vastaan ja ensimmäisten tietojen mukaan pääministeri Yair Lapidin kerrottiin siunanneen välittäjän aikaansaaman sopimusluonnoksen.

Sopimusta ehdittiin pitää merkittävänä, sillä maat ovat Israelin itsenäistymisestä lähtien olleet teknisesti sotatilassa, joten rajasta sopiminen näytti naapurien suhteissa merkittävältä edistysaskeleelta. Rajanveto oli maapallolla vallitsevan energiakriisin seurauksena tullut ajankohtaiseksi, kun Israelin ja Libanonin rannikkojen tuntumasta oli vuosikymmen sitten löytynyt kaksi suurta maakaasuesiintymää, joiden jakamista ja hyödyntämistä nyt tavoiteltiin.

Uutisointi syntyvästä sopimuksesta oli aluksi sekava, kun lehdistö halusi sen julkiseksi juuri ennen pyhän alkamista. Alkajaisiksi kerrottiin pääministeri Lapidin innostuneena jopa kertoneen, että Libanonin sisäpolitiikassa ylisuurta vaikutusvaltaa käyttävä Iranin aseistama radikaali-islamilainen Hizbollah-järjestö oli taipunut aiemmin vastustaneensa sopimusluonnoksen taakse. Samalla järjestö oli Lapidin mukaan myös tunnustanut Israelin sopimuksen osapuoleksi, mitä se aikaisemmin oli voimaperäisesti vastustanut.

Näin israelilaisille muodostui Lapidin välittämänä kuva, että Israel oli neuvotteluissa päässyt hyvään lopputulokseen ilman suurempia merialueella tapahtuneita myönnytyksiä. Kädenvääntöä oli pitkään käyty siitä, että Israel katsoi kiistan kohteena olevien kaasukenttien sijaitsevan Välimeressä sen talousalueella ja että vain toisesta pieni osa saatettiin todeta kuuluvan Libanonille.

Lapid laski ottavansa syntyvän sopimuksen vaaliaseekseen, kunnes hän sai vastaansa oppositiojohtajan Netanjahun sekä joukon asiantuntijoita, joiden mukaan neuvottelutulos ei niinkään ollut Israelille hyvä ja että Lapid oli ollut liian sinisilmäinen.

Pian suurten uutisotsikkojen jälkeen neuvottelutulos ammuttiin alas ja arvostelun kohteeksi joutunut Lapid sekä hänen energiaministerinsä joutuivat puolustuskannalle, kun neuvotellusta sopimusluonnoksesta löytyi paljon arvosteltavaa.

Ensimmäiseksi kyseenalaistettiin Lapidin ja hänen toimitusministeristönä vaaleihin saakka istuvan hallituksen oikeutta tehdä minkäänlaisia aluesopimuksia, puhumattakaan alueluovutuksia vieraan valtion kanssa kuulematta ensin parlamenttia. Lapid sai kuitenkin tukea puolustusministeriltään, armeijan entiseltä komentajalta, tämän vakuuttaessa, että maan turvallisuusedut on sopimuksessa otettu huomioon.

Mutta pyhäpäivän jälkeen myös Israelin lehdistö löysi sopimusluonnoksesta useita epäkohtia, joita politiikassa kokemattomana pidetty pääministeri Lapid olisi pitänyt havaita ennen kuin asia tuotiin julkisuuteen. Ensinnäkin, Lapid piti sopimusta Israelille taloudellisesti kannattavana siitä huolimatta, että suurin osa toisesta kiistan kohteena olevasta kaasukentästä oltiin siirtämässä Libanonille. Toiseksi, rajanveto merellä näytti hyvin keinotekoiselta ja vaikeasti hahmotettavissa, sillä rannikon läheinen osa oli tarkoitus merkitä poijuilla ja sitä valvoisi YK:n Libanoniin sijoitetut rauhanturvajoukot.

Realismia kuitenkin on se, että ohjuksin ja lennokein aseistautuneet Hizbollahin joukot eivät tähänkään asti ole kunnioittaneet rauhanturvaajia, joiden tehtävänä on ollut juuri Hizbollahin taistelijoiden poissa pitäminen Israelin pohjoisrajalta. Siinä tehtävässä rauhanturvaajat ovat täysin epäonnistuneet.

Myös Lapidin väitettä sopimuksen tarjoamasta taloudellisesta hyödystä ei täysin nieletä, kun luovutetun kaasukentän tuloista vain joitakin osia tuloutettaisiin erillissopimuksella Israelille.

Netanjahulla löytyi tähän kysymys: Miksi Israelin tulisi tyytyä joihin ranskalaisen porausyhtiön maksamiin murusiin, kun tuo koko kaasukenttä kuuluu Israelin talousvyöhykkeeseen? Ehkä Netanjahun kysymys oli paikallaan, sillä hän halusi paljastaa Lapidin kiireen saada vaaleihin mennessä tuo sopimus aikaiseksi. Lapidin näkemyksille antoi taustatukea presidentti Joe Bidenin hallinto, joka kiirehti onnittelemaan Israelia syntymässä olleesta sopimuksesta. Bidenin tiedetään suosivan Lapidia ja vierastavan Netanjahua, jolle oli syntynyt hyvin läheiset suhteet Bidenille hävinneen Donald Trumpin kanssa.

Merirajan vedossa aiemmin välittäjänä toiminut amerikkalaisdiplomaatti totesi kuitenkin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella Libanonin saavan kaiken, minkä sen neuvottelijat olivat vaatineet.

Libanonissa sopimukseen liittyvät Israelin toiveet maiden keskinäisten suhteiden normalisoitumisesta torjuttiin oitis, kun presidentti Michael Aoun totesi, ”ettei meillä tule olemaan mitään suoria yhteyksiä Israelin kanssa”. Tämä otettiin Israelissa pettyneenä vastaan, sillä tulevan sopimuksen oletettiin olevan maiden kahdenvälinen asiakirja.

Sopimuksen kohtalo roikkui vielä viime viikon lopulla ilmassa, sillä Israelin hallituksen turvallisuuskabinetti pääsi sitä vasta silloin käsittelemään. Sen lisäksi Libanon oli viivytellyt vastauksensa antamista, mikä tulkittiin Libanonin oikutteluksi. Se tiedettiin, etteivät osapuolet Libanonin vastustuksesta allekirjoittaisi sopimusta yhteisen pöydän ääressä, vaan amerikkalaisvälittäjän haluttiin kuljettavan sopimuspaperin eri huoneissa istuville osapuolille. Myös allekirjoituksen paikka oli sopimatta, mutta todennäköisesti sen uskottiin tapahtuvan Unifil-rauhanturvajoukkojen Libanonin puolella sijaitsevassa päämajassa, Naqurassa.

Arvailut sopimuksen syntymisestä elivät vielä kohti viikonloppua, mikä toteutuessaan olisi ollut melkoinen poliittinen saavutus kansansuosiota tavoittelevalle Yair Lapidille juuri kolmisen viikkoa ennen parlamenttivaaleja.

Mutta aivan sapatin kynnyksellä toiveikkuus katosi, kun Libanonin vastaus amerikkalaiseen välitysehdotukseen tavoitti Israelin turvallisuuskabinetin ministerit. Pian äänenpainot muuttuivat ja Israel syytti Libanonia sovittelutekstiin tehdyistä muutoksista ja siksi Israel torjui tekstin kokonaisuudessaan. Samalla pääministeri Lapid julisti Israelin aloittavan lähipäivinä poraukset talousalueellaan sijaitsevalla kaasukentällä ja puolustaisi sitä kaikilta eri suunnita tapahtuvilta hyökkäyksiltä. ”Emme aio luopua taloudellisista eduistamme emmekä turvallisuudestamme”, julisti vakavailmeinen Lapid.

Samalla Israel kohotti pohjoisten joukkojensa valmiutta, sillä odotettavissa oli Hizbollahin aloittamat iskut rajan yli Israeliin sekä kaasukentälle.

Kiistelyn yhä jatkuessa Israel ilmoitti viime viikolla uudesta maakaasulöydöstä merialueensa sisäpuolelta Välimerellä.

Tässä kiistatilanteessa suurissa talousvaikeuksissa oleva Libanon on jäämässä tappiolle, minkä uskotaan vain lisäävän maan sisäistä jännitettä sekä väestön taloudellista ahdinkoa. Se on viime aikoina näkynyt mm pankkiryöstöinä, kun ihmiset ovat aseistettuina halunneet nostaa varoja omilta tileiltään. Libanonin keskuspankki on kuitenkin ajautunut romahduksen partaalle ja rajoittanut käteisnostoja pankkitileiltä.

Israelin radio kertoi loppuviikolla presidentti Joe Bidenin nyt puuttuneen asioiden kulkuun painostamalla Libanonin johtoa hyväksymään muutoksitta alkuperäisen sovintoehdotuksen.

Vallitsevassa tilanteessa oppositiojohtaja Netanjahu on ottanut kaiken ilon irti neuvottelujen kariutumisesta toteamalla, että pääministeri Lapid oli lopulta joutunut ottamaan sopimusluonnokseen tiukemman lähestymisen ja kuuntelemaan hänen kokenutta mielipidettään: ”Israelin maa ei ole jaettavissa”, jyrisi Netanjahu, mikä saattaa lisätä hänen johtamansa oikeistolaisen oppositioryhmittymän suosiota tulevissa vaaleissa. Viimeisimmässä mielipidemittauksessa tämä näkyikin heti, kun Netanjahun ryhmittymälle ennustettiin yhden paikan enemmistöä parlamentissa Knessetissä.

Vaikka Netanjahun johtama oma Likud-puolue säilyttänee paikkansa parlamentin suurimpana puolueena ovat keskustavasemmiston kaksi puoluetta lisänneet kannatustaan. Erityisesti puolustusministeri Benny Gantz nauttii äänestäjien laajaa kannatusta ja näyttää olevan Lapidia kovempi haastaja Netanjahulle. Mutta kuten neljässä viimeisimmissä vaaleissa, lopputulos ratkeaa aivan kalkkiviivoilla.

Kovin syvää ei Israelissa ole tarvinnut kaivaa eikä porata, kun arkeologisia aarteita näyttää ilmaantuvan päivänvaloon siellä täällä. Tuorein löytyi Pohjois-Israelissa, Baniaksen luonnonsuojelualueella, missä kaivausten yhteydessä paljastui 44:n kultakolikon aarrekätkö. Tutkimuksissa kolikot on ajoitettu 600-luvulle, jolloin Ummayadin aikainen muslimikalifaatti hallitsi nykyisellä Israelin alueella.

Kaivaukset toivat esiin myös muinaisen vedenkuljetusjärjestelmän sekä ahjon, missä valmistettiin mm lasitettuja astioita, työkaluja sekä aseita.

Israelin arkeologian laitos kertoo tuovansa löytyneet kultakolikot piakkoin näytteille sekä avaavan valvotun kaivauspaikan kiinnostuneen yleisön nähtäväksi.

Ja lopuksi: Miljoonat muuttolinnut Euroopan pohjoisosista ovat viime täyttäneet täyttäneet Israelin ilmatilan matkalla etelän lämpöön. Kuusi viikkoa kestävä jokavuotinen muuttoreitti kulkee Israelin kautta kohti lämpimämpiä alueita Afrikan itäosiin sekä Arabian niemimaalle.

Asiantuntijat ovat havainneet parvissa lentävän 27 eri lintulajia, joita lintuharrastajat ulkomaita myöten ovat saapuneet seuraamaan ja kuvaamaan.

Israelissa linnut pysähtyvät keräämään ravintoa pitkälle matkalleen lähinnä veden ääreen sekä viljapelloille mutta myös kalankasvatusaltaille maan pohjois- ja keskiosiin. Kuvattavaa on runsaasti ja myös israelilaiset ovat nyt pyhäkautena kerääntyneet ihastelemaan tätä luonnon suurta näytelmää.

Hyvät kuuntelijat, toivotan teille hyvää lehtimajajuhlan aikaa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR