Rony Smolar – Israel-uutisviikko 1.7.2024

Viime viikko osoitti huonojen ja huolestuttavien uutisten olevan johtamassa Lähi-itää kohti tuntematonta tulevaisuutta, sillä niin paljon repiviä ristiriitoja sekä kielteisyyttä mahtui yhdelle uutisviikolle. Ja viikon lopulla alueen ylle jäi Damokleen miekan lailla roikkumaan Yhdysvaltain tulevan presidentin henkilöllisyys, kun varhain perjantaiaamuna Suomen aikaan käyty ensimmäinen televisioitu vaaliväittely kahden presidenttiehdokkaan välillä paljasti 81-vuotiaan istuvan presidentin Joe Bidenin hauraan olemuksen.

Vaikkei hänen 78-vuotias vastaväittelijänsäkään Donald Trump ole mikään nuorukainen, oli miesten fyysinen ero ilmeinen. Tämä herätti paraikaa sotaa käyvässä Israelissa välittömästi kysymyksiä liittolaisestaan, kun Bidenin ja hänen hallintonsa ase- ja ammustoimitusten katkeamattomiin toimituksiin on toistaiseksi voitu luottaa. Sen lisäksi Israel on tarvittaessa voinut laskea liittolaisensa sotilaalliseen tukeen, kuten Lähi-itää nyt laajamittaiseksi sodaksi uhkaavassa tilanteessa.

Israelissa on jo ehditty kysyä, onko terveytensä menettänyt ja muistinsa kanssa kamppaileva presidentti Biden enää kykenevä seisomaan pian Gazan sodan sytyttyä Iranille osoittamansa uhkavaroituksen takana olla puuttumatta Israelin käymään sotaan.

Viikonvaihteessa, ts. pian Bidenin tilan levittyä maapallolle, Iran nosti panoksiaan uhkaamalla Israelia hävityssodalla, jos se avaisi sotarintaman Hizbollahin liittolaisjoukkojaan vastaa Libanonissa. Siinä tilanteessa kaikki vastakeinot kaikilla rintamilla olisivat esillä, uhosi Iranin edustaja YK:ssa.

Sodan synkät pilvet näyttävät nyt kerääntyvän Lähi-idän ylle, kun Iran selvästikin pyrkii kasvattamaan sotilaallista vaikutusvaltaansa uhkaamalla Israelin olemassaoloa sekä nakertamalla Yhdysvaltain alueellista hegemoniaa.

Iran todennäköisesti laskee Yhdysvaltojen johdossa ilmenneen heikkouden antavan sille nyt mahdollisuuden ilman pelkoa Yhdysvaltojen ja Israelin vastatoimista saattaa oman ydinaseensa valmiiksi, minkä lisäksi se voisi tasoittaa tietä alueelle ennestään pyrkineille liittolaisilleen Kiinalle ja Venäjälle.

Mutta sotilasasiantuntijat muistuttavat Irania, että Israelin vastaiskun pitkä sytytyslanka syttyi palamaan viime huhtikuussa, jolloin Iran itse, eikä liittolastensa välityksellä, laukaisi ilmaiskun kohti Israelia. Se oli nykyajan sodankäynnissä myös poikkeuksellisen suuri, sillä yhden yön aikana Iran lähetti yli 300 ohjusta, rakettia ja lennokkia, joiden tarkoituksena oli aiheuttaa juutalaisvaltiolle mahdollisimman paljon vahinkoa sekä ihmisuhreja.

Israelin ilmapuolustus yhdessä läntisten liittolaistensa kanssa onnistui kuitenkin torjumaan Iranin aikeet, jotka toteutuessaan olisivat muodostaneet Israelille suuremman olemassaolon uhan, kuin Saddam Husseinin ohjusiskut Persianlahden sodan aikana vuonna 1991.

Iranin uhmakkuus tuottaa huolta myös Lähi-idän arabimaissa, jotka nyt pyrkivät saamaan suojakseen Yhdysvaltojen turvatakuut. Sitä ne todennäköisesti tarvitsevat, jos tilanne Lähi-idässä ryöstäytyy sodaksi. Siksi Bidenin hallinto pyrkii pidättelemään Israelia, jottei sota syttyisi Libanonissa, mistä se hyvin todennäköisesti vetäisi mukaansa Hizbollahin aseistaman ja tukeman Iranin.

Kahden sodan rintamaa vältellyt Israel on yli kahdeksan kuukauden ajan rajoittanut Hizbollahin paljon tuhoa Israelin pohjoisosassa aiheuttaneet raketti- ja pommi-iskut tykistönsä ja ilmavoimiensa vastaiskuihin, mutta myös maajoukkoja on hyökkäyksen varalle viime aikoina koottu maan vuoristoiselle pohjoisrajalle.

Paineita maahyökkäykselle on, kun Benjamin Netanjahun hallitusta on Gazan sodan jatkuessa katkerasti arvosteltu maan pohjoisosan laiminlyönnistä. Viime aikoina Netanjahu on itse käynyt tutustumassa pohjoisrajan olosuhteisiin, mutta kun se näytä tuovan helpotusta kotinsa ja omaisuutensa menettäneille asukkaille, on sodan todennäköisyys kasvanut.

Gazan taistelujen intensiivisimmän vaiheen ollessa päättymässä Israel olisi kyllä valmis sotimaan kahdella rintamalla, mutta joutuu kuitenkin ottamaan huomioon amerikkalaisen liittolaisensa mielipiteen. Sen sai Yhdysvalloissa viime viikolla vieraillut puolustusministeri Yoav Gallant kuulla, kun ulkoministeri Antony Blinken kehotti Israelia välttämään tilanteen kärjistämistä Libanonissa.

Viime aikoina Lähi-idän arabilehdistöstä näkyy yleistyvä käsitys, minkä mukaan presidentti Bidenin demokraattipuolueen liberaali vasen laita näyttää saaneen otteen maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, minkä varaan liittolaiset, kuten Israel ja mm Saudi-Arabia ovat voineet laskea. Siksi rauhan ja sodan välissä alati oleva Lähi-itä kaipaa Valkoiseen taloon vahvan johtajan, mikä erityisesti Israelissa on herättänyt kysymyksen siitä, asettuisiko kohti todennäköistä vaalivoittoa kulkeva Donald Trump myös jatkossa Israelin tueksi, kuten hän aiemmin virkakaudellaan oli tehnyt.

Tuolloin hän ilmaisi Yhdysvalloilta pitkään odotetun tunnustuksen, että yhdistynyt Jerusalem on Israelin ikuisesti jakamaton pääkaupunki. Sen lisäksi Trump raivasi Israelille tietä normaaleille suhteille neljän arabimaan, Arabiemiraattien, Bahrainin, Marokon ja Sudanin kanssa. Näitä syntyneitä suhteita alettiin kutsua yhteisen kantaisän mukaisesti Abraham-sopimuksiksi.

Kaiken tämän edellä kertomani keskellä Gazaan ehdotettu mutta Israelin aluksi torjuma tulitauko heräsi viikolla uuteen eloon, kun Netanjahu israelilaisten hämmästykseksi ilmoittikin kannattavansa presidentti Bidenin YK:n Turvallisuusneuvoston aiemmin hyväksymää ehdotusta. Erityisesti Hamasin vankeudessa olevien omaiset, mutta myös Israelin poliittinen johto haukkoi pian uudestaan henkeään, kun Netanjahu oli sodan aikana ensimmäisen kerran suostunut israelilaisen televisiokanavan haastateltavaksi.

Jo se oli iso uutinen, mutta varsinaisen uutispommin Netanjahu pudotti vastatessaan kysymykseen, kannattaisiko hän tulitaukosopimusta sodan päättämiseksi. ”En ole valmis lopettamaan sotaa ja jättämään Hamasin valtaan, mutta se ei ole salaisuus, että olen valmis osittaiseen sopimukseen, mikä palauttaisi osan israelilaisista panttivangeista”.

Tästä räjähti Israelissa nopea ja kiukkuinen vastareaktio, sillä Netanjahun sanat eivät olleet ristiriidassa vain YK:ssa hyväksytyn Bidenin tulitaukoesityksen kanssa, vaan myös Netanjahun tulitauosta neuvotteleville Israelin edustajille antamansa valtuutuksen kanssa. Kun Netanjahun nähtiin antaneen Hamasille ilmaisen lahjan, pääministerin virasto kiirehti antamaan julkilausuman, ettei Israel ole aikeissa lähteä Gazasta ennen kuin kaikki 120 panttivankia on vapautettu.

Jos Gazassa ahtaalle joutuneen Hamasin johdon tilannetta on kuvattu vaikeaksi, myös Netanjahu ja hänen hallituksensa on ajautunut ongelmien kierteeseen. Nimittäin suurta huolta ja huomiota aiheuttava maan turvallisuustilanne on saanut kylkeensä hallituksen elinpäiviä uhkaavan kriisin, mikä osittain liittyy vallitsevaan sotatilaan. Nimittäin Israelin Korkeimman oikeuden viime viikolla tekemä yksimielinen ratkaisu edellyttää hallituksen säätävän lain maan ortodoksijuutalaisten miesten pakollisesta asevelvollisuudesta.

Päätöksen taustalla Israelin historian pisin sota, mitä pääasiassa on käyty reserviläisten voimin. Lähes 700 heistä on kaatunut ja tuhansia haavoittunut. Israelissa, missä asepalvelus on pakollinen, on viime kuukausina peräänkuulutettu kaikkien miespuolisten velvollisuutta kantaa vastuuta maan puolustamisesta.

Ongelma löytyy Israelin valtion syntyhistoriasta, kun maan itsenäisyysjulistuksessa myönnettiin pienelle vanhoillisten ortodoksijuutalaisten muodostamalle vähemmistölle vapautus asepalveluksesta. Nykyisin sitä pidetään epäoikeudenmukaisena, kun ortodoksien osuus kokonaisväestöstä on jo yli 13% eli 1.3 miljoonaa.

Vapautusta on eri hallituskoostumusten kuluessa aina jatkettu, mutta se vanheni jo viime kesänä, kunnes poliittisesta pelisilmästään tunnettu Netanjahu ajoi hallituksensa pelastamiseksi läpi välittömän päätöksen, joka kielsi asevoimia kutsumasta ortodoksijuutalaisia palvelukseen seuraavien kymmenen kuukauden aikana. Tuona aikana hallituksen tuli hyväksyä uusi laki.

Terroristijärjestön Hamasin hyökkäyksestä lokakuussa käynnistyneen sodan seurauksena uutta lakia ei kuitenkaan saatu hyväksyttyä ja siksi asia siirtyi Korkeimpaan oikeuteen.

Oikeuden päätös horjuttaa nyt kahden ultraortodoksipuolueen varassa olevaa Netanjahun hallitusta, koska asepalveluksesta vapauttava sopimus ei enää ole voimassa ja siksi ortodoksimiesten on muiden Israelin kansalaisten lailla palveltava armeijassa.

Ortodoksipuolueet torjuivat suoralta kädeltä oikeuden päätöksen, minkä uskotaan johtavan lisäongelmiin muutenkin erimieliselle hallitukselle. Vaikka päätös on puolueille kova takaisku, ei heidän poislähtöään hallituksesta pidetä kovin selvänä. Nimittäin olemalla hallituksessa ortodoksipuolueet ovat varmistaneet itselleen ja hallitsemille uskonnollisille laitoksilleen vuosittain satojen miljoonien edestä valtion tukia. Sen lisäksi asepalvelusta kaihtavat uskonto-opistojen opiskelijat ovat voineet nauttia valtion maksamaa palkkaa.

Alati kasvavissa ja muusta väestöstä eristäytyneissä ortodoksiyhteisöissä vallitsee vaikutusvaltaisten rabbien johtama osittainen itsehallinto, missä harvat käyvät töissä yhteisön ulkopuolella tai maksavat valtiolle veroa.

Uskontopuolueiden maine on keskivertoisraelilaisten silmissä tästä tahriintunut, mitä erilaiset korruptoituneet poliittiset sopimukset vain pahentavat. Käsillä on viime aikoina paljon julkisuutta saanut satojen paikallisten rabbivirkojen täyttäminen vain yhden uskontopuolueen toimesta. Asia on tärkeä, sillä paikallisilla rabbeilla on merkittävä vaikutus israelilaisten arkeen. Myös kilpailu Israelin korkeimmasta uskonnollisesta virasta eli päärabbinaatista on paraikaa käynnissä

Netanjahun johtama hallitus on israelilaisten keskuudessa muuttunut niin epäsuosituksi, että kyselyissä enää runsas kolmasosa kannattaa sitä. Siksi Netanjahu on toistuvasti torjunut vaatimukset ennenaikaisista vaaleista loka-marraskuussa ja tekee lähes kaikkensa pysyäkseen vallassa.

Netanjahun muodostettua puolitoista vuotta sitten nykyisen kuudesta puolueesta koostuvan hallituksensa hänen tiedossaan oli, että neljästä puolueesta voisi ennen pitkää tulla päänsärkyä ja ongelmia, mikä voisi johtaa jopa hallituksen kaatumiseen.

Hallituksen saamaan kyseenalaiseen maineeseen ovat erityisesti viime aikoina vaikuttaneet kaksi äärioikeiston puoletta, joihin jopa lähin liittolainen Yhdysvallat suhtautuu vieroksuvasti. Parlamentin Knessetin 120:stä paikasta näillä puolueilla on yhteensä kolmetoista edustajapaikkaa. Kummankin puolueen johtajat Bezalel Smotrich sekä Itamat Ben-Gvir ovat runsaan vuoden ajan hiostaneet Netanjahua siinä määrin, että välillä oikeusvaltion liitokset ovat natisseet ja suhteet Yhdysvaltoihin kärsineet.

Kansainvälinen huomio kiinnittyi viime viikolla valtionvarainministeri Smotrichiin, joka puolueen sisäisessä kokouksessa äänitellyllä tallenteella kertoi puolueensa ryhtyvän toimiin pääasiassa palestiinalaisten asuttaman Jordanjoen länsirannan liittämiseksi Israeliin. Näin estettäisiin Palestiinan valtion synty, julisti ministeri Smotrich, joka tunnetusti ei säästele sanojaan. Lisäksi hän lupasi, että alueelle vastikään perustettaviksi ilmoitetut viisi uutta israelilaista siirtokuntaa laillistettaisiin, jotta ne jatkossa kuuluisivat Israelin hallinnon piiriin.

Myös sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisiministeri Itamar Ben-Gvir on rasistisilla ulostuloillaan ja tempauksillaan saanut kyseenalaista huomiota. Mutta eniten israelilaisia ärsyttää hänen puuttumisensa yleisesti myönteisesti suhtauduttuun poliisin toimiin, kun hän on Netanjahun puuttumatta sekä vähän kerralla muuttanut virkavallan alaisuudessaan toimivaksi, jopa pelätyksi miliisijoukoksi, joka ministerin siunauksella on alkanut käyttää fyysistä voimaa mm laillisten mielenosoitusten taltuttamiseksi.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR