Yksi iso vai paljon pieniä?

Titanicin uppoamisesta on kirjoitettu ja tehty elokuvia. Myös onnettomuuden syitä on pohdittu ja tutkittu ahkerasti. Monet ovat sanoneet, että jäävuoreen törmänneen laivan runkoon oli tullut yksi suunnaton reikä. Toisten käsitysten mukaan runkoon oli tullut kuusi pienempää reikää, jotka osuivat kuuden vesitiiviin osaston kohdalle.

Olipa aluksen runkoon tullut yksi iso tai monta pientä reikää, niin lopputulos oli sama. Uppoamattomana pidetty mahtava laiva vajosi syvyyksiin.

Meillä ihmisillä on taipumus luokitella synnit suuriin ja pieniin. Me myös suhtaudumme suuriksi nimeämiimme synteihin eri tavoin kuin pieninä pitämiimme.

Suuria syntejä ovat mielestämme ryöstöt, murhat, pahoinpitelyt, petokset, kavallukset sekä muu sellainen, josta laki määrää ankarat rangaistukset. Pieniä syntejä puolestaan ovat sellaiset pikku jutut, joihin jokainen joskus lankeaa. Kaikiltahan välillä lipsahtaa vaikkapa muunneltua totuutta, syntinen ajatus tai väärä todistus lähimmäisestä.

Roomalaiskirjeen 3. luvun jakeessa 23 Paavali ilmoittaa millaisia me pohjimmiltamme olemme: ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Paavali ei lajittele virheitämme suuriin synteihin ja pikku lipsahduksiin. Hän vain toteaa, että me kaikki olemme syntisiä.

Moraaliimme, arvoihimme ja uskoomme katsomatta me kaikki olemme niin synnin likaamia, ettei meillä sellaisina ole pääsyä Pyhän Jumalan luo. Me kaikki olemme tuomion alaisia, iankaikkiseen rangaistukseen tuomittuja. Tähän asiaan ei vaikuta rahtuakaan se, ovatko syntimme omasta mielestämme pieniä vai suuria.

Meillä kaikilla on siis sama ongelma. Sitä vastoin tavat, joilla me yritämme tuon ongelman ratkaista, vaihtelevat suuresti.

Jotkut yrittävät pyristellä syyllisyydestä vapaaksi kieltämällä Jumalan olemassaolon. Jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään tuomaria eikä tuomiota. Jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään ketään, joka määrittelisi synnin, piirtäisi selvän rajan oikean ja väärän välille. Sellaisessa maailmassa jokainen olisi vapaa tekemään mitä itse haluaa. Kaikki voisivat tavoitella muista piittaamatta vain omaa etuaan ja nautintoaan.

Toinen tapa yrittää välttää tuomio on syntien luokitteleminen suuriin ja pieniin. Olen kuullut monen ihmisen selittävän suhdettaan Jumalaan sanomalla:

”En minä mikään suuri syntinen ole. En ole tappanut, ryöstänyt tai pahoinpidellyt ketään. Tuskinpa Jumala minun pieniin kompasteluihini takertuu. Varmasti hän katsoo niitä vähän niin kuin sormiensa läpi.”

Riippumatta siitä kiellätkö Jumalan olemassaolon, vai uskotko selviytyväsi pienine rikkomuksinesi tuomiosta kuin koira veräjästä, olet yhtä varmasti matkalla kadotukseen. Syntien määrään, laatuun tai kokoon katsomatta ainoa toivosi on se, jonka Paavali Roomalaiskirjeen 3. luvun seuraavassa eli 24. jakeessa kertoo:

Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ”mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room.3:24)

Jeesus kohtasi ihmisiä mitä erilaisemmissa tilanteissa. Koskaan hän ei ryhtynyt kuulustelemaan heidän syntiensä määrää tai suuruutta. Puoleensa kääntyneille hän antoi heidän syntinsä anteeksi.

Johanneksen evankeliumin 3. luvussa kerrotaan, miten fariseukset toivat Jeesuksen luokse aviorikoksesta tavatun naisen, jonka he aikoivat kivittää. Tällöin Jeesus paljasti fariseuksille heidän oman syntisyytensä. Syyttäjiltä putosivat kivet käsistä. Kun he olivat poistuneet paikalta, Jeesus antoi naiselle hänen syntinsä anteeksi ja sanoi: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh.3:3-11) Nuo armolliset sanat Vapahtajallamme on varattuna myös tänään niin sinulle kuin minullekin.

Armorikasta päivää, rakas ystäväni!