Patmos-blogi

Yksi ainoa kysymys

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”SIMON, JOHANNEKSEN POIKA, RAKASTATKO MINUA?” (Joh. 21:15-18) En saa katsettani irti tästä kysymyksestä. Yritin aloittaa Patmosystäville sähköpostitse viikottain lähettämäni aamukirjeen kirjoittamista, mutta huomasin pysähtyväni ja vain tuijottavani tuota lausetta miettien, miten paljon se kätkee sisäänsä.

Pietari oli luotto-opetuslapsi Johanneksen ja Jaakobin ohella. Pietari ei ollut vain yksi kahdestatoista. Hän oli yksi kolmesta. Kun Jeesus herätti synagogan esimiehen tyttären kuolleista, Jeesus ajoi kaikki surijat ulos ja otti mukaansa vain Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja tytön vanhemmat. Kun Jeesus kirkastettiin kirkastusvuorella, Pietari oli siellä.

Pietari eli lähellä Jeesusta ja koki Jeesuksen palvelutyön ainoalaatuisen läheltä. Hän oli vakuuttanut ja vannonut Jeesukselle tiukan paikan tullen pysyvänsä tämän rinnalla, vaikka kaikki muut jättäisivät. Vaikka kaikki muut kieltäisivät, Pietari ei kieltäisi. Piste.

Getsemanessa oli vain oliivipuita, mutta siellä kaikki alkoi mennä päin mäntyä. Pietari sohi Jeesuksen kiinniottajia miekalla, sitten hän pakeni niin kuin kaikki muut.

Olisipa se jäänyt tähän. Tapahtui se, mitä Pietari ei milloinkaan kuvitellut voivan tapahtua hänelle, toisille kyllä. Hän kielsi Jeesuksen, vaikka oli toisin luvannut. Eikä ainoastaan kieltänyt. Kielsi kiroillen. Ei kerran. Kolme kertaa.

Kukko lauloi. Pietarin ja Vapahtajan katseet kohtasivat. Jotain meni rikki Pietarin sisimmässä. Näin ei pitänyt käydä hänelle. Mutta kävi kuitenkin. Pietari romahti. Hän meni ulos ja itki katkerasti. Häntä ei nähdä Golgatalla ristin juurella. Miten hän olisi voinut tulla paikalle kaiken jälkeen. Näinkö se kaikki päättyy?

Muutama hiljainen päivä, hämmentävä käynti Jeesuksen tyhjänä löydetyllä haudalla ja Pietari yritti unohtaa ja palata aikaan, jolloin kaikki oli niin kuin mitään siitä, mitä muutama päivä sitten oli tapahtunut, ei olisikaan tapahtunut. ”Minä menen kalaan.” Pietari ei katso eteenpäin, vaan taaksepäin. Hän etsii lohtua menneisyydestä, jolloin kaikki oli vielä tavallista, ehyttä ja koskematonta kalastajan elämää.

Pietaria odotti yllätys. Tapahtuu jotain tuttua. Muukalainen rannalla. ”Heittäkää verkot oikealle puolelle venettä.” Suuri kalansaalis. Niin kuin ensimmäisellä kerralla reilu kolme vuotta aikaisemmin. Pietarilla on hidas sytytys, mutta joku tajuaa: ”Se on Herra!” Pietari kiiruhtaa rannalle kaloineen.

Nyt ollaan taas kukonlaulun aikaan hiilivalkealla. Ei ylimmäisen papin pihalla, mutta silti kasvokkain Ylimmäisen papin kanssa.

Kun on syöty yhdessä, Vapahtajalla on Pietarille yksi ainoa kysymys. Kolme kertaa. Se ei ole: ”Oletko ehtinyt miettiä, mitä tapahtui?” Ei ”Ymmärrätkö, mitä olet tehnyt?”. Ei ”Tajuatko, miten pettynyt olen sinuun?” Ei ”Mitä tekisit nyt toisin?” Ei ”Minähän sanoin sinulle.” Ei ”Miksi et tullut ristille niin kuin äitini ja Johannes?” Ei ”Miten meni ylipapin pihalla noin niinku omasta mielestä?”

Minä tiedän teologien keskustelut fileo ja agape sanoista tässä dialogissa. Mutta kaiken tapahtuneen jälkeen Jeesus halusi tietää Pietarilta vain yhden asian. Siitä riippuisi saisiko Pietarin elämää määritellä hänen menneisyytensä vai hänen uusi tulevaisuutensa; hänen lankeemuksensa, vai tehtävä, johon Jeesus hänet kutsui.

Yksi ainoa kysymys: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?”

Miten on? Rakastatko sinä?

”Kukaan ei ole langennut niin syvälle, ettei toinen, joka nyt seisoo, voi langeta vielä syvemmälle,” kirjoitti Martti Luther. Tämä on hyvä muistaa, kun joku lähelläsi lankeaa, mutta ajattelet, ettei se voi milloinkaan koskettaa sinua. Jos on tapahtunut tai tapahtuu sellaista, minkä et koskaan ajatellut voivan tapahtua juuri sinulle, vain toisille, muista Jeesuksen kysymys. Sinä tiedät, mitä Pietari vastasi. Jeesus rakastaa sinua. Rakastatko sinä vielä häntä? Kenen luo sinä voisit mennä? Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat.

”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” 1 Kor. 10:12

”Lapsukaiset, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus…” (1 Joh. 2:1-2).

”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh. 1:9)

Tehtyä ei usein saa tekemättömäksi. Mutta, Jumalan kiitos, myöskään Golgatan täydellistä työtä ei saa tekemättömäksi eikä voi tehdä tyhjäksi.

Jeesuksen risti ei muuta menneisyyttä, mutta se antaa sinulle uuden ihanan tulevaisuuden.

Mitä vastaat Jeesukselle, kun hän kysyy sinulta yhden ainoan kysymyksen?

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Rakkaudesta

    Mitähän rakastaminen tarkoittaa?

    ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.” (1 Joh 5:3)

    ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan… Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.” (Joh 15:10,11; 13,14)

    Jumalaa rakastetaan noudattamalla hänen käskyjään. Jos ei noudata käskyjä, hän ei rakasta.

    Pietari hairahtui kerran, jolloin hän oppi itkun kautta, mitä todellinen uskollisuus on. Se on Jumalan käskyjen noudattamista. Siitä asiasta Pietari kirjoitti myös omissa kirjeissään. Rakkauden täytyy kestää koetuksen ja ihmisen vaivalloinen elämä on koulu, jossa opitaan tulessa koeteltu uskollisuus.