Yhdessä mutta ei sidottuina

Aikansa asiaa pohdittuaan he päättivät mennä tapaamaan heimonsa vanhaa ja viisasta tietäjää. Ehkä hän osaisi neuvoa, miten heidän olisi viisasta menetellä. Nuoret arvelivat, että ehkä he voisivat jopa saada häneltä jonkun rohdon tai loitsun, joka tekisi heidän rakkaudestaan ikuisesti kestävän.

Kuultuaan nuorten huolen vanha intiaani vaipui syviin mietteisiin. Sanaakaan sanomatta hän tarkkaili vieraitaan rauhallisesti piippuaan polttaen. Viimein vanhus antoi molemmille erikoisen tehtävän:

Nuorelle soturille hän sanoi: ”Kiipeä kaukana etelässä olevalle vuorelle ja pyydystä sieltä komein ja vahvin löytämäsi kotka. Tuo se kolmen päivän kuluttua vahingoittumattomana tänne.”

Sitten vanhus kääntyi tytön puoleen: ”Myös sinulle minulla on vaativa ja myös vaarallinen tehtävä. Kiipeä kaukana pohjoisessa olevalle vuorelle. Pyydystä sieltä kaunein näkemäsi kotka ja tuo myös se vahingoittumattomana tänne kolmen päivän päästä.”

Nuoret hämmästelivät vanhuksen sanoja. Miksi kotkat piti pyydystää? Aikoiko vanhus ehkä uhrata ne vahvistaakseen heidän rakkautensa ikuisesti kestäväksi? Kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut kysyä mitään. Vanhuksen viisauteen luottaen molemmat kiiruhtivat toteuttamaan saamaansa vaikeaa ja vaarallista tehtävää.

Kolmen päivän kuluttua nuoret palasivat vanhuksen luo. Molemmilla oli mukanaan komea kotka. Linnut nähtyään vanhus käski nuorten sitoa kotkat pitkällä narulla jaloistaan yhteen. Kun se oli tehty, vanhus käski päästää kotkat lentämään vapauteen.

Kotkat yrittivät lentää tiehensä, mutta putosivat välittömästi maahan. Moneen kertaan yritettyään ne alkoivat turhautuneina ja kiukkuisina nokkia toisiaan.

Vanha intiaani vapautti kotkat narusta ja päästi ne lentämään vapauteen. Nuorille hän sanoi: ”Tämä on se tärkeä viisaus, jota tulitte hakemaan: Jos rakkaus on teille sitä, että te sidotte toisen itseenne, te ette pääse lentoon, vaan ainoastaan ärsytätte ja vahingoitatte toisianne. Jo te haluatte rakkautenne olevan jopa kuolemaa vahvemman, niin lentäkää niin korkealle kuin pystytte, mutta tehkää se yhdessä mutta ei yhteen sidottuina. Lentäkää kahtena vapaana ihmisenä, jotka vain keskinäinen rakkaus liittää yhdeksi.”

Kuultuani sioux intiaanien ikivanhan tarinan mieleeni nousi raamatunkohta, jossa puhutaan samasta asiasta. Olen käyttänyt Saarnaajan kirjan 4. luvun jakeita 9-12 usein hääparien korteissa ja onnittelupuheissa:

”Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu – häntä auttamassa ei ole ketään. Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.” (Saar.4:9-12)

Mikä on se kolmisäikeinen lanka, joka ei helposti katkea? Kun mies ja nainen rakastavat toisiaan, niin heitä on kaksi. Mistä se kolmas langan säie siihen ilmestyy?

”Langan kolmas säie on tietysti rakkaus”, moni ehkä sanoisi. Tämä maailmahan suorastaan hukkuu sydänhymiöihin sekä rakkaudesta laulamiseen ja puhumiseen.

Rakkautta toki tarvitaan, mutta Saarnaajan tekstissä kolmannella säikeellä tarkoitetaan kuitenkin jotain vielä suurempaa ja kestävämpää kuin oma rakkautemme.

Kestävän suhteen ja kestävän rakkauden kolmas säie on Jumalan rakkaus, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room.8:39)

Eikä se rakkaus ole ahdistava naru, joka kahleen lailla estää kumppaneita lentämästä yhdessä ja silti vapaina kohti korkeuksia. Päinvastoin. Todellinen vapaus on sitä, että yhdessä kohti korkeuksia lentäessämme meidän rakkautemme sinettinä on Jumalan uhrautuva rakkaus meitä ja meidän liittoamme kohtaan.

Runsasta Jumalan siunausta ja rakkautta elämääsi, rakas ystäväni!