Voimmeko olla varmoja huomisesta

Nyt he olivat tulleet vanhoiksi. Jokainen oli joutunut havaitsemaan, miten vuosien paino oli lyhentänyt askeleita ja aiheuttanut erilaisia rajoituksia. Edes vanhuuden vaivat eivät olleet kuitenkaan kyenneet estämään heitä jälleen kerran kokoontumasta yhteen. Muisteltavaa ja jaettavaa oli tälläkin tapaamisella löytynyt runsaasti.

Viimein oli tullut hetki, jolloin iloisen kolmikon oli jälleen erottava. Silloin eräs heistä sanoi: ”Olipa mukava saada olla jälleen yhdessä. Toivottavasti tapaamme jälleen vuoden kuluttua. Tosin näin korkeassa iässä ei voi olla varma siitä, olemmeko me kaikki silloin enää hengissä.”

”Vuoden päästä!”, huudahti toinen. ”Etköhän sinä nyt katso aivan liian pitkälle eteenpäin. Tunnen tänään olevani vielä varsin hyvässä kunnossa, mutta kun menen tänään illalla nukkumaan, en voi olla varma, avaanko huomenna vielä silmäni.”

”Vai että huomenna!” parahti kolmas porukasta. ”Rakkaat ystävät, kellään meistä ei ole varmuutta siitä, että elämämme jatkuu tätä hetkeä pidemmälle. En voi olla varma edes siitä, että tämän hengenvetoni tai sydämenlyöntini jälkeen tulee vielä seuraava. Ollaan iloisia ja kiitollisia jokaisesta päivästä ja hetkestä, jonka saamme. Ja jos Jumala suo, niin tavataan jälleen vuoden päätä!”

Sanonnassa ”Jos Jumala suo” kaikuu sama ajatus kuin latinankielisessä lauseessa ”Homo proponit, sed Deus disponit”, suomennettuna ”Ihminen ehdottaa, mutta Jumala määrää”. Jostain syystä tuon lauseen meillä yleisemmin käytetty suomennos on tarkkaa käännöstä pliisumpi ja epämääräisempi: ”Ihminen päättää, Jumala säätää”.

Ehdottamisella ja päättämisellä kun on iso ero, samoin säätämisellä ja määräämisellä.

Kun me sanomme ”Jos Jumala suo” tai ”Ihminen ehdottaa, mutta Jumala määrää”, me itse asiassa yhdymme Isä meidän -rukouksen pyyntöön: ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa”.

Getsemanessa tuskaa tunteva ja veripisaroita hikoileva Jeesus ilmaisi saman rukoilemalla ”ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä”. (Matt.26:39)

On kaksi tahtoa. Minun tahtoni ja Jumalan tahto. Niillä on usein eri näkemys siitä, mikä on minulle hyväksi tai mistä minun on syytä pysyä visusti kaukana.

Minun tahtoni perustuu helposti vain impulsiivisuuteen, hetken innostukseen, muiden ihmisten vaikutukseen, värikkäisiin mainoksiin ja omiin itsekkäisiin pyrkimyksiini.

Siksi oman tahdon oikkuihin on vaarallista luottaa. Muistan omasta elämästäni monia vaiheita, jolloin toivoin, odotin ja jopa rukoilin kovasti jotain asiaa. Tuona hetkenä ne tuntuiva olevan minulle hyvin tärkeiltä ja lähes välttämättömiä. Kaikista ponnisteluistani, rukouksistani ja täytetyistä lottokupongeista huolimatta nuo toiveeni jäivät toteutumatta.

Nyt vuosien kuluttua olen vain iloinen ja kiitollinen siitä, että niin kävi. Jos toiveeni olisivat toteutuneet, ne olisivat olleet minulle sekä hengellisesti että ajallisesti vahingoksi.

Jumalan tahto on erilainen. Se perustuu rakkauteen, jota hän tuntee syntistä ihmistä kohtaan. Siksi Jeesus opetti meitä kutsumaan Jumalaa Isäksemme.

Taivaallisen Isämme rakkaus ei ole lepsua ja kaiken sallivaa rakkautta. Hän on antanut meille Kymmenen käskyään varjellakseen meitä vahingoittamasta itseämme ja lähimmäisiämme. Taivaallisen Isämme rakkaus on vakaata ja luotettavaa. Rajoja asettamalla se ohjaa, opettaa ja suojelee hänen rakkaita lapsiaan. Jumalan rakkaus ei jätä lasta valitsemaan itse uskontoaan tai sukupuoltaan. Se ei jätä lasta toteuttamaan kaikkia mielitekojaan ja liukastelemaan maailman tarjoamilla heikoilla jäillä.

Isän rakkauden lisäksi Jumalan tahdon perustana on jotain, mihin me emme viisaimmalla harkinnalla emmekä vastuullisimmalla varovaisuudellakaan yllä: Jumala näkee samaan aikaan koko elämämme. Hän näkee jokaisen päivämme äitimme kohdusta aina viimeiseen hengenvetoomme saakka.

Jumalan ei tarvitse meidän laillamme ikinä jälkikäteen huokaista ”Jos olisin vain tiennyt!” tai ”Miksi kukaan ei varoittanut minua siitä!” Jumala näkee. Jumala tietää, ja siksi hänen tahtonsa noudattaminen on aina parhaaksemme.

Sananlaskujen kirjan 19. luvusta löydämme turvallisen perustan sanoille ”Jos Jumala suo”. Jae 21 kertoo meille, miten valtavan suuri ero on ihmisen omalla tahdolla ja Jumalan tahdolla:

”Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.” (Sananl.19:21)

Rakas ystävä, tämän Sananlaskujen kirjan jakeen varassa on turvallista jatkaa matkaa. Jumalan rakkaus on voimallinen kääntämään myös pahimmat kompastelumme parhaaksemme.