Patmos-blogi

Vieraslaji

Laura Seppi Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.
Julkaistu:

On epäkohteliasta rinnastaa ihmisiä vieraslajeihin. Varmaankin kansanedustajien kohdalla ollaan ankarampia kuin ruohonjuuressa, jossa iät ja ajat on verrattu lähimmäistä eläimiin: (- Sika!) tai esineisiin: (- Torvi!).

Mutta kun verrataan ihmisiä tuhoeläimiin, ollaan jo fasismissa. Olen nähnyt dokumenttielokuvan natsien antisemitistisestä 1930-luvun propagandafilmistä, jossa kuvat juutalaisista vaihdetaan äkisti kuviin torakoista ja takaisin, ja tätä toistetaan. Ideana oli vaikuttaa katsojien alitajuntaan; tuhoeläinten suhteenhan ihmisillä on asenne, että nuo pitää hävittää.

Tämänkaltaista fasismia harjoitetaan tänä päivänä Suomessa. Nimittäin Seta ry nimittää vuosittain jonkun toisinajattelijan ”kunniarotaksi”. Nimityksen ovat saaneet esim. prof. Tuula Tamminen v. 2006 ja prof Tapio Puolimatka v. 2018.

Jos uskomme tasa-arvoon – ja me kai uskomme tasa-arvoon –  niin valtakunnasyyttäjän pitäisi nyt tehdä tutkimuspyyntö poliisille Seta ry:n ’rottatehtaasta’, jolla solvataan ja (epäsuorasti?) kehotetaan tuhoamaan niitä, jotka ovat kriittisesti eri mieltä Seta ry:n ajamista asioista. Siis kansanryhmää kohtaan.

Kuitenkin, jotenkin, minulla on epäilys, ettei valtakunnansyyttäjä tähän ryhdy. Muistuu mieleen suomalanen sanonta: Ei korppi korpin silmää noki. Sillä LGBT -agendaa kannattavat ovat vaivihkaa miehittäneet esim. Suomen kouluhallitusta, oikeusjärjestelmiä ja mediaa, siitäkin huolimatta, että monet ihmiset kokevat.LGBT – ajatukset itselleen moraalisesti vieraina.

Toisin sanoen: Minun uskoni oman yhteiskuntani oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon on horjumassa.

– – –

Edelläkirjoitettu on rönsyä eli mieleenjuolahtamaa sanasta ”vieraslaji”.

Mutta nyt itse asiaan:

Eivät kaikki biologiset vieraslajit ole pahoja. Tulipäähippiäinen on keski-europpalainen vieraslaji, mutta se on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi Poriin.

Kaukasian jättiputki ja tappajaetana taas on ehdottomasti hävitettävä. Tappajaetanaan tutustuin kotikaupungissani ulkomailla pussitetun purjopaketin kylkiäisenä. Vanhana luonnonsuojelijana toimitin sen heti paikalliseen ely-keskukseen.

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on ollut kovasti tapetilla. Mielestäni sen vaarallisuutta on liioiteltu. Kukka on yksivuotinen, varreltaan pehmeän vetinen, eikä se tee rönsyjä. Omalla pihallani se on hävinnyt juolavehnän alle ilman että olisin tehnyt sille mitään. Eli se nähtävästi toimii pioneerilajin tapaan.

Jos siementen paukuttelu kahden metrin päähän on pahiksen merkki, miten sitten on laita niitten kasvien, jotka lähettävät siemenensä lenninhöhtyvän kera kahden kilometrin päähän?

Läheisellä pikkukedolla havaittiin näitä ’paukkukukkia’. Satsattiin rahaa ja rikkahävitettä ja saatiin aikaiseksi autiomaa, jossa nyt kasvaa vain jotain sammalennyheröä ja komeita nokkospuskia.

Tuo mieleen Baudelairen: kaikki kaunis täytyy hävittää. Sillä kauneus ja varsinkin luonnonkauneus viiltää sellaista sielua, jolla ei ole Jumalaa eikä elämäntarkoitusta.

Paukkukukan tuoksu muistuttaa nardusta mutta on ummehtuneempi, lähtömaakin on sama: Tiibet. Kukalla ei ole mitään lääkkeellisiä ominaisuuksia.

On yksi mielestäni paljon pahempi ’vieraslaji’. Hietakastikka (Calamagrostis epigejos). Siihen ei tehoa raha ja rounduppi; tarvitaan rautalapio, raakaa sisua ja mielellään hullujussi. Minun lapsuudessani sitä ei ollut. Kotikaupungissani sitä kuoritaan nyt tien poskilta maansiirtoina. Se on kookas, monivuotinen, mätästävä, nopeasti leviävä heinä, joka on vaivihkaa tunkenut itsensä joka paikkaan, erityisesti perinnemaisemiin.

Mistä hietakastikan tuntee? Marraskuun lopulla, kun halla on pureskellut maata, ja kaikki kasvillisuus kuollut, harmaata. Silloin hietakastikan vahvat keltaiset lehdet ikään kuin vielä ilkkuvat: ”Minäpä olen kuolematon.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Reko Kauranen

    Tuota Mäenpään vieraslaji-mainintaa on paisutettu. Mäenpään varmaankin tarkoitti islamilaista maahanmuuttoa(kun juuri keskusteltiin maahanmuutosta). Ja islamilainen maahanmuutto on todella riskaabelia, sillä heillä on aivan vieras kulttuuri eli todella on vieraslaji, joka ei sopeudu länsimaiseen kulttuuriin… Mm naisten asema, silpomiset, sannavapauden puute, uskonnonvapauden puute ovat olennaisia islamilaisille maille ja jo vanhastaan islamin historiassa, joka on erityisesti orjuuden historia ja väkivallan historia….. Ei pitäisi olla poliittisesti korrekti vaan ottaa tosiasiat tosiasioina eikä mennä sopulina näihin juttuihin.

  2. Jukka K. Piironen

    Vieraslajit näyttävät olevan pysyvä riesa niin kauan öljyyn perustuva kulttuuri on voimissaan ja maailman kauppalaivasto rahtaa tavaraa maan äärestä toiseen. Suomen luontoon ilmestyy uusia lajeja joka vuosi. Monet niistä ovat enemmän tai vähemmän haitallisia tai ainakin ei toivottuja. Mainitsen niistä muutaman. Kyynelyökkönen alkoi levitä idästä Suomeen tällä vuosituhannella. Se on sikäli erikoinen perhonen, että se kykenee imemään verta ihmisestä jäykällä imukärsällään. Sitä tavataan jo länsirannikolla saakka. 1990-luvulla Kotkan rannikolla havaittiin vaeltajasimpukka, joka on voimakas lisääntymään otollisissa olosuhteissa. Massoittain esiintyessään ne voivat tukkia vesijohtoja ja pysäyttää vesivoimalaitosten turbiinien siipipyörät. Kala- ja rapulajejakin on tullut viime vuosikymmeninä useita. Suomeen istutettu valkohäntäpeura on lisääntynyt vaivaksi asti. Hirvikärpänen alkoi levitä idästä joskus 1960-luvulla ja se on levinnyt jo Lappiin saakka. Yhdessä hirvessä voi olla 10000 hirvikärpäsen toukkaa eli se on suuri vaiva hirville ja kiusallinen ihmiselle. Nämä vieraslaji asiat, kuten myös rakennusten homevauriot samoin kuin huumeongelma ja väki vallan kasvu ovat hengellisessä merkityksessä Jumalan rangaistuksia siten että, viihtyvyys menete tään. Jotkin muutokset voivat kuitenkin olla positiivisiakin, jos niin haluaa ajatella. Paljon parjattu jättipalsamikin on ihan mukava. Olen yli kymmenen vuoden ajan seurannut jättipalsamikasvustoja ja tehnyt niistä joitakin merkintöjä muistiinpanoihini. Kasvi näyttää levittäytyvän monenlaisiin ympäristöihin, mutta kostea maaperä, esimerkiksi ojanpohjat, näyttävät olevan kasville otollisia, siis joutomaa. Kasvi aloittaa kukkimisen kesäkuun lopulla ja kukkimista jatkuu lokakuun puolelle ensimmäisiin yöpakkasiin asti. Pakkasessa kasvien varret jäätyvät ja katkeavat. Jättipalsami on mesikasvi ja sen pitkän kukkimisajan seurauksena monet pölyttäjähyönteislajit pysyvät elossa syysmyöhälle asti. Kimalaiset ovat kauniita hyönteisiä ja jättipalsamin kukkien ansiosta ne saavat elää monta kuukautta pitemmän elämän kuin, jos ne olisivat vain alkuperäisten kasvien kukkimisen varassa. Toki useita kukkivia ruohovartisia kasveja löytyy lumentuloon saakka. Olen vuosikymmenten aikana löytänyt, loka-marraskuussa Jyväskylän korkeudelta, yli sata kukkivaa kasvilajia, mutta kukkivia yksilöitä on vähän ja niiden pieni mesimäärä ei riitä pitämään hyönteisiä elossa.