Valtakunnansovittelija

Sitten tähän farssiin haetaan valtakunnansovittelija, jonka odotetaan kertovan vastapuolelle meidän puolen näkemyksemme ja päinvastoin. Kummallista, eivätkö he kykene kertomaan sitä itse? Lopputulos on kuin köyhän perheen joulujuhlassa, ei paljon jäänyt jaettavaa ja itku pakkaa tulemaan, kun vertaa muihin?

Näissä kisoissa, jokainen hamuaa lisää, eikä ahneudella ole pohjaa näkyvissä? Samalla ne, joiden pitäisi saada apua ja toimeentuloa jäävät auttamattomasti jalkoihin, heiltä ei kysytä mitään. He saavat äänestää, mutta vain niin kuin heidät pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sitä kutsutaan hienosti demokratiaksi (kansanvalta)? Ennestään rikkaat nostavat kuukaudessa palkkaa saman verran, kun köyhät saavat vuodessa.

Ajattelin, että olisi tosi vaikeaa elää avioliitossa, jos kaikkiin kysymyksiin pitäisi aina hakea sovittelija ajamaan minun / meidän etuja. Ja millainen voisi olla liitto, jossa ei mistään olisi varaa luopua, joustaa tai ajatella toisen näkökulmasta?

Niin onhan meillä kristittyinä oma valtakunnansovittelijamme, Jeesus Kristus, joka toimii meidän yhdistäjänämme, johdattajanamme ja puolustajanamme. Hän tietää tarpeemme ja edellytyksemme, mutta myös ylpeytemme, itsekkyytemme, puolellisuutemme, häijyytemme. Näiden piirteiden kanssa sitten menemme neuvottelupöytään – Herran pöytään – etsimään ratkaisua. Siinä pitäisi viimeistään nöyrtyä ja luopua tavoitteistaan, uhrata omansa?

Mutta usein käy niin, että sovittelutulos ei ole mieleemme ja suostumme siihenkin pitkän taivuttelun jälkeen. Oikein kovat tyypit löytävät vikoja jopa valtakunnansovittelijasta, vaikka hän on täydellinen ja ainoa viisas. Mutta vain sellaiset avioliitot kestävät, joiden takuumiehenä Jeesus.

Istuin teologikokouksessa kuuntelijan paikalla, sillä minulla ei ollut niissä kisoissa muuta roolia kuin olla maksettu taputtaja? Puheet olivat epäselviä, täynnä sivistyssanoja ja ammatislangia, josta minun tyhmemmän piti arvata puolet ja sitten istua ymmärtäväisen näköisenä hiljaa aloillaan. Loppuhetkessä sitten taputettiin ja juontaja kiitteli puheenvuoron käyttäneitä loistavin arvosanoin. Tunsin itseni vielä tyhmemmäksi, kun minusta koko tilaisuus oli aivan surkea, eikä sitä olisi pitänyt kehua lainkaan?

Muistin ajan, jolloin suoritin piispalle saarnalupatutkintoa ja jouduin tenttimään kymenkunta teologista kirjaa, jotka olivat sanomaltaan ihan surkeita. Samoja kirjoja lukemalla kaverit pääsivät kirkon virkoihin ja he olivat sitten hengellisten asioiden asiantuntijoita?

Tällaisten kokousten jälkeen tulee ajatelleeksi, että mihin teologiaa tarvitaan ja miksi se on keksitty? Taustalla ovat ilmeisesti ihmisen järjellä harjoitetut tutkimukset ja mietinnöt Jumalasta, jotka ilman uskoa ovat tuhoon tuomittuja pohdintoja ilman merkitystä? Teologia on ajattelevien ihmisten rasite, johon on sisällytetty meidän aikanamme yhä enemmän latausta. Kaikki kirkollinen kristillisyyden harjoitus kanavoituu teologian ja kautta. Sen mukaan jaetaan tehtävät, virat ja rahat. Ja tämä käy ihan hyvin ilman valtakunnansovittelijaakin, eli ei Jeesusta tarvita, kun homma pyörii muutenkin?

Tunnen monta hyvää ystävää, uskovaa, teologien kirjavassa joukossa. He ovat säilyttäneet teologiasta huolimatta uskovan paikan Jumalan valtakunnassa ja suostuneet valtakunnansovittelijan ohjaukseen elämässään ja valinnoissaan. Heillä on käytössään armolahjoja ja Herran siunaus, jotka auttavat suuren kutsumuksen toteutuksessa. Voisi sanoa, että he ovat Herran seuraajia teologiasta huolimatta.

Tunnen myös monta hyvää ystävää, jotka olivat ja olisivat edelleen ilman teologiaa olleet todellisia Jumalan aseita taivaan valtakunnassa, mutta nyt menneet ihan piloille kuin H. C. Andersenin sadun keisari uusissa vaatteissaan, joita ei ollutkaan olemassa?

Varsinkin evankelistalle teologia on usein kohtalokasta, koska alkuperäinen armoitus oli tarkoitettu ihmisten johtamiseksi Jeesuksen yhteyteen, mutta uusien tietojen omaksuminen tekikin hänestä vain saivartelijan?

Voi kuinka olisikaan tilausta valtakunnansovittelijalle teologipiireissä ja uskovatkin siunaisivat näitä neuvotteluja mielellään, sillä siitä pöydästä tulee aina uudistuneita ihmisiä Herran palvelukseen. Onhan ennustettu: ”Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” Dan.7:27.

Ei ihme, että Vapahtaja opetti omansa rukoilemaan aina: – Tulkoon sinun valtakuntasi! Ja sehän tulee, kun Herramme saa olla valtakunnansovittelija. Se on seurakunnan siunaus, se on yksityisen uskovan onni, se on jumalattoman maailman hyöty, se on kerran kaiken täyttymys, kun näkymättömät tulevat julkisiksi. Sitä odotellessa kiitän Herraa….