Valheellisen valkoinen Jeesus hävitettävä ja tilalle nynny queer?

Artikkelissa todetaan, sinänsä aivan oikein, että kirkkotaiteen tuottamat kuvat Jeesuksesta ja Hänen inhimillisestä habituksestaan ovat taiteilijoiden luomuksia ja että Uuden testamentin evankeliumien – jotka artikkelissa tunnustetaan aikalaislähteiksi vaikkakin epähistoriallisuuden varauksella – perusteella ei voida suoraan lausua mitään Jeesuksen ulkonäöstä tai ihonväristä.

Artikkelin mukaan ”kaikki kuvaukset historiallisen Jeesuksen ulkonäöstä ovatkin spekulaatiota”. Artikkelissa todetaan myös näin: ”Käytännössä ainoat Jeesuksen ulkonäöstä kertovat vihjeet, joilla voisi olla edes jonkinlaista totuuspohjaa, löytyvät Raamatusta. Siinäkin hänen olemuksestaan kerrotaan jopa hämmästyttävän niukasti”.  Johtopäätöksenä artikkelissa esitetään, että ”…vaikuttaa siltä, että Jeesus tuskin erottui ulkonäöltään häntä ympäröineistä opetuslapsista”.

Nämä linjaukset ovat perusteltuja. Suoraa ja yksiselitteistä vastausta Jeesuksen ulkonäkö- ja ihonvärikysymykseen ei ole kenelläkään tarjota. Tämä toteamus koskee myös antikristillistä BLM-rasistista kulttuurimarxilaista vallankumousaktivismia, jota käsitellään esimerkiksi Verkkouutisten 23.6.2020 päivätyssä artikkelissa ”Nyt halutaan hävittää kuvat valkoihoisesta Jeesuksesta”. Täyttä spekulaatiota ovat siis myös BLM-liikkeen leukofobisten radikaaliuskomusten joukossa edustettuna olevat Black Panther -henkiset ja radikaalin mustan vapautuksen teologian uskomusten mukaiset ja mustien rodullisen ylivertaisuususkomuksen sävyttämät näkemykset mustasta Jeesuksesta.

Vaikka kirkkotaide sellaisenaan ei anna vastausta eikä suoraa vastausta asetettuun kysymykseen ole muutenkaan tarjolla, tarjoavat sekä evankeliumit että Jeesuksen ja apostolien ajan Israelin tilanne historiallisine taustoineen joltistakin epäsuoraa valoa kysymykseen Jeesuksen inhimillisen luonnon ulkonäöstä ja habituksesta. Sitä, että evankeliumit ovat todellisuudessa historiallisesti luotettavia ja antavat pätevän aikalaistodistuksen historiallisesta Jeesuksesta, perustelen Johdatus Raamatun syntyhistoriaan, osa 2 -teoksen (Kuva ja Sana, 2018) sivuilla 223–239.

Evankeliumeihin ja Jeesuksen aikalaishistoriaan paneutuminen osoittaa myös sen, että edellä viitatussa Hesarin artikkelissa esiin nostettu keinotekoisen tendenssimäinen ja asenteellinen sekä kulttuurimarxilaisella tavalla poliittisesti erittäin korrektin opportunistinen ”Jeesus oli queer” -sateenkaariteesi on lähinnä absurdi ja eksegeettisesti täysin perusteeton ja kestämätön. Näitä samoja säveliä Hesari soitteli 10.3.2019 artikkelissaan ”Tasa-arvo takkuilee kirkossa, eikä ihme: Jeesus on vaikea miehen malli”. Lue tuokin artikkeli ja kuuntele sitten 15.3.2019 päivätty Viikon Ahvion jakso ”Onko Jeesus vaikea miehen malli?” .

Mitä Jeesuksen inhimillisen luonnon ulkonäöstä ja ihonväristä voidaan päätellä evankeliumien perustella? Päättely on aloitettava Jumalan Pojan inkarnaation ja tähän perustuvan Kristuksen persoonan kaksiluontoisuuden klassisen kristillisistä todellisuuksista, joihin viitataan yhtä hyvin synoptisissa evankeliumeissa kuin Johanneksen evankeliumissa, Mt. 1:18–23; 3:16–17; 22:41–46 ja Jh. 1:1, 9, 14.

Sitä, mitä kolmiyhteisen Jumalan toisen persoonan ihmiseksi tulo, inkarnaatio, ja tämän seurauksena toteutunut jumalallisen ja inhimillisen luonnon liittyminen toisiinsa yhdessä persoonassa, Kristuksessa, Jeesus Nasaretilaisessa, merkitsee, selostan tarkemmin 23.12.2018 päivätyssä Oikean Median artikkelissani ”Jumalan Pojan inkarnaatio on joulun ydinsanoma myös vuonna 2018” . Kyseisessä artikkelissa kirjoitan muun muassa seuraavasti:

”Nykytermein ilmaistuna Jeesuksen maskuliinisen inhimillisen luonnon DNA-perintötekijät tulivat Marialta, hänen äidiltään, sekä Jumalalta, Pyhältä Hengeltä. Jeesuksen inhimillisen luonnon X-kromosomi on peräisin Marialta, Y-kromosomin sisältämät geenit Jumalalta. Jumala loi jonkin sellaisen, joka vastasi inhimillisen miehistä siittiösolua ja joka Jumalan aiheuttamalla tavalla hedelmöitti Marian munasolun Marian kohdussa. Johonkin tämänkaltaiseen viittaa Luukkaan evankeliumin luvun 1 jakeen 35 teksti, jonka mukaan: ’…Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi…’”

”Samaan viittaavat myös Athanasioksen tunnustuksen käyttämä termi ’…äidin luonnosta ajassa syntyneenä…’ ja luterilaisen kirkkomme Augsburgin tunnustuksen kolmannen eli Jumalan Poika -uskonkohdan maininta Marian kohdusta: ’Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neitsyt Mariasta…’”

”Jumalan Pojan, Sanan, yhteyteensä omaksumalla – ja nyt taivaaseen astumisen jälkeisessä korotuksen tilassa olevalla – inhimillisellä luonnolla on kaikki aidon ihmisolemuksen kannalta välttämättömät ominaisuudet mutta ei sellaisia ominaisuuksia kuten syntiin langenneisuus ja syntiin turmeltuneisuus ja näistä koituva rappio, jotka eivät määritelmällisesti ole ihmisolemuksen kannalta välttämättömiä ominaisuuksia. Vaikka saikin äidiltään todellisesti aidon inhimillisen luonnon, ei Jeesus syntynyt perisynnin syyllisyyden alaiseen tilaan.”

Nasaretin Jeesuksen inhimillisen luonnon ulkonäön ja ihonvärin kannalta on siten keskeistä olla selvillä siitä, mitä evankeliumien nojalla voidaan päätellä Jeesuksen äidin, Neitsyt Marian, henkilöstä ja sukutaustasta. Sukutaustalla eli perintötekijöillä ja etnisillä juurilla on vaikutuksensa ulkonäköön.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna oleellinen tieto on se, että Maria oli kotoisin Nasaretin kaupungista, Galileasta, Lk. 1:26; 2:39. Maria oli myös sukua Johannes Kastajan äidille Elisabetille, Lk. 1:36. Mitään nimenomaista mainintaa Marian sukutaustasta ei evankeliumeista kuitenkaan löydy. On mahdollista, että Luukkaan esittämä Jeesuksen virallinen ja nimellisen isänsä Joosefin sukutausta, Lk. 3:23–38, nivoutuu tavalla tai toisella myös äidin eli Marian sukutaustaan.

Jos asianlaita on tällainen, Marian sukutausta liittyy myös Matteuksen, Mt. 1:1–17, esittämään Jeesuksen viralliseen polveutumiseen nimellisen isänsä kautta. Luukkaan ja Matteuksen esittämät sukuluettelothan liittyvät harmonisesti toisiinsa. Tällöin ilmenee, että Marian yhtä hyvin kuin Jeesuksen virallisessa sukutaustassa on etnisperintötekijällistä moneutta. On merkille pantavaa, että Matteuksen sukuluettelossa erityiskorostuvat Jeesuksen esiäiteinä taustaltaan pakanalliset naiset Raahab, Ruut ja mahdollisesti myös Batseba, kuningas Salomon äiti, jonka tausta on saattanut olla heettiläinen, Mt. 1:5–6. Heettiläiset olivat indoeurooppalainen kansa.

Juridisesti, kuninkaallisesti ja hengellisliittoyhteisöllisesti tarkasteltuna Jeesuksen ja mahdollisesti Mariankin sukutausta liittyy selkeästi daavidilaiseen juudealaiseen ja juutalaiseen asiayhteyteen. Kuten Luukkaan evankeliumin toinen luku osoittaa, uskonnollisesti ja hengellisesti Joosef, Maria ja Jeesus olivat Vanhan liiton Israelin uskovaisia, joiden jumalanpalveluksen keskus oli Jerusalemin temppeli. Mutta tämä tosiasia ei vielä suoraan eikä täysin kattavasti vastaa kysymykseen Marian ja Jeesuksen etnisestä taustasta.

Joltisenkin merkittävää on se, että Pyhän Hengen inspiroimat evankeliumit ilmoittavat ja määrittelevät sekä Marian että Jeesuksen nimenomaan galilealaisiksi. Jumala erityisesti määräsi Joosefin palaamaan Marian ja Jeesus-lapsen kanssa Galileaan, Nasaretin kaupunkiin, Marian kotikaupunkiin Mt. 2:21–23. Jeesus vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja miehuutensa Galilean Nasaretissa aina siihen asti, kunnes astui julkisesti esiin, Mt. 3:13. Jeesus oli ja on nimenomaan Jeesus Nasaretilainen, so. galilealainen. Jeesuksen koko julkisen tehtävän alkaminen kytketään Galilea-asiayhteyteen, profetioiden täyttymistä myöten, Mt. 4:12–17. Jeesuksen toiminta keskittyi Galileaan, Hänen lähimmät opetuslapsensa, apostolit, olivat galilealaisia, Mt. 26:69; Mk. 14:79; Lk. 22:59; Apt. 2:7, ja Jeesus kutsui heidät Galileassa ja he puhuivat arameaa galilealaisittain murtaen, Mt. 26:73, ja suurin osa Jeesuksen ihmeteoista tapahtui Galileassa.

Mt. 4:14–16 ilmoittaa, että Jeesuksen julkisen tehtävän alkaminen täytti Jesajan kirjan luvun 8 jakeen 23 ja luvun 9 jakeen 1 profetian siitä, että ”Sebulonin maa ja Naftalin maa”, ”pakanain alue” eli Galilea ”näkee suuren valkeuden” ja että Galilea väestöineen on se alue, jolle ensimmäiseksi alkaa loistaa Jumalan Pojan messiaaninen ”valkeus”, kuten Johanneksen evankeliumin luvun 1 jae 9 ilmoittaa. Tämän saman totuuden pakanoille ilmestyneestä Valkeudesta ja Israelille ilmestyneestä Kirkkaudesta lausui profeetallisesti myös Simeon Jerusalemin temppelissä Jeesus-lasta sinne tuotaessa, Lk. 2:29–34.

Galilea tunnettiin Marian ja Jeesuksen aikana nimenomaan pakanoiden Galileana, koska Galilea oli demografisesti erilainen eteläiseen Juudeaan verrattuna. Monivaiheisen historiansa vuoksi Galilean väestö oli etnisesti moniulotteista. Joosuan johtaman maanvalloituksen aikana Galilean alueet päätyivät israelilaisten eli niin kutsuttujen pohjoisten heimojen haltuun, mutta alkuperäisväestöäkin jäi maahan, Tuom. 1:30–33, jonkinlaista väestönsekoitusta pohjustaen. 700-luvulla eKr. Assyrian sotilasmahti otti Galilean haltuunsa ja pani toimeen massiiviset väestönsiirrot ja -vaihdot, 2. Kun. 15:29. Israelilaisia vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja Assyrian imperiumin muilta alueilta tuotiin väestöä tilalle. Hasmonealaisena aikana Galilea otettiin jälleen Juudean ja juutalaisten hallintaan, jolloin Galileassa ollutta väestöä käännytettiin pakollakin juutalaisuuteen ja toisaalta Juudeasta tuotettiin juutalaista väestöä Galileaan.

Galilean väestö koostui Marian ja Jeesuksen aikana esimerkiksi aramealaisista, iturealaisista, foinikialaisista ja kreikkalaisista ja roomalaisistakin sekä Juudeasta peräisin olleista juutalaisista. Juudean juutalaisesta näkökulmasta Galilean juutalainen uskonnonharjoitus oli sekin toisaalta jollakin tavalla erilaista ja epäilyksenalaista, Jh. 7:52. Toisaalta galilealaisten keskuudessa oli muodostunut vahva paikallinen identiteetti ja periksiantamattoman patrioottinen kotiseuturakkaus ja maanpuolustushenki.

Galilean ja Juudean välisistä eroista tekee tiiviisti selkoa 17.8.2011 päivätty Justin Taylorin The Gospel Coalition -artikkeli ”7 Differences Between Galilee and Judea in the Time of Jesus”, joka perustuu Uuden testamentin eksegetiikan professori R. T. Francen (1938–2012) The Gospel of Matthew -kommentaariin (NICNT, 2007).

Edellä esitetyn nojalla voidaan todeta, jos asiaa tällaisesta vinkkelistä halutaan lähestyä, että Marian ja Jeesuksen isänmaalliskansalliset juuret ovat Galileassa ja galilealaisuudessa. Jeesus Nasaretilainen, Galilealainen, on se määritelmä, minkä Pyhän Hengen inspiroimat evankeliumit meille ihmiseksi tulleesta Jumalan Pojasta antavat, Jumalan pyhänä raamatullisena ilmoituksena. Ohimennen todettuna myös apostoli Paavali oli osaltaan varsin selkeästi ja myönteisesti selvillä ja piti kiinni omista heprealaisisraelilaisista isänmaalliskansallisista ja etniskulttuurillisista sukujuuristaan ”lihan puolesta”, Rm. 9:1–5; 2. Kor. 11:22 ja Fil. 3:3–5. Tällaisena Paavali oli myös silloisen Rooman valtakunnan täysivaltainen ja patrioottinen kansalainen, joka halusi pitää kiinni kaikista poliittisista kansalaisoikeuksistaan, Apt. 22:25–29.

Paavalin mukaan sillä on, maallisen regimentin asioissa, joltistakin väliä ja merkitystä, mitä itse kukin ”syntymästä saakka” on. Ajallisinhimillisillä ja fyysisaineellisilla juurillamme on väliä ja merkitystä. Jos ei olisi, miksi evankeliumit määrittelevät Jeesuksen nimenomaan nasaretilaiseksi, galilealaiseksi? Se, että Jeesuksella oli ja on aito ja todellinen inhimillinen luonto todellisesta äidistä ja ajassa sekä paikassa saatuna ja omaksuttuna osoittaa, että väliä, merkitystä ja arvoa on paitsi yksilöllisellä inhimillisellä persoonallisuudella myös sillä, mistä olemme peräisin ja mitkä juuremme ovat. Nämä ovat ihmisen olemassaolon kannalta luovuttamattomia ja Jumalan luomia hyviä ulottuvuuksia. Ihminen on etniskulttuurillisesti, ruumiillisesti ja paikallisesti juurtunut olento. Ihminen ei ole pelkkä henkiolento.

Johtopäätöksenä Jeesuksen ihonvärikysymyksestä voidaan todeta seuraavaa. Evankeliumeissa ei ole kuvausta Jeesuksen ulkonäöstä eikä ihonväristä. Meillä ei ole suoraa tietoa näistä asioista. Eikä näiden pohtiminen ylipäätään lukeudu tärkeimpien teemojen joukkoon. Mutta jos näitä pohditaan historiallisissa asiayhteyksissään, on vastaus seuraavan kaltainen. Jeesus ei ulkoisesti poikennut galilealaisista lähimmistä miehistään. Tämän tiedämme siitä, että Juudas joutui antamaan Jeesuksen vangitsijoille erityisen merkin siitä, kuka on Jeesus, jotta juuri Hänet osattiin tunnistaa ja vangita Getsemanessa, Mk. 14:41–46.

Koska etenkin Galilean väestössä oli myös eurooppalaisperäisiä ihmisiä ja koska Juudean väestöllä oli kanssakäymistä sekä eurooppalaisperäisten että afrikkalaisperäisten ihmisten kanssa, on monen galilealaisenkin ihonväri saattanut olla niin sanottua tavanomaista oliivinruskeaa tummempi tai vaaleampi. Kumpikin vaihtoehto on sinänsä täysin mahdollinen Marian ja Jeesuksen kohdalla. Kukaan ei kykene tietämään, kumpi vaihtoehto olisi todennäköisempi. Koska kumpikin vaihtoehto on mahdollinen ja koska me emme tiedä varmasti vastausta kysymykseen Jeesuksen ihonväristä, ei ole myöskään järjellisiä perusteita minkäänlaiselle kulttuurimarxilaiselle kirkkotaiteen cancel- ja tuhoamisohjelmalle.

On myös syytä todeta selkeästi, että kysymys Jeesuksen – tai kenen hyvänsä ihmisen – ihonväristä, inhimillisistä juurista, etnisyydestä ja kansallisesta kotimaasta ei ole pelastuskysymys. Jeesus Kristus tarjoaa pelastavasti syntien anteeksiantamuksen kaikille ja kaikenlaisille uskoville ihmisille kaikissa kansoissa maan päällä, Apt. 2:21; 4:12; Rm. 3:22 ja Gal. 3:28. Soteriologisesti ja hengellisen regimentin näkökulmasta tarkasteltuna ihonvärillä tai etnisyydellä tai mieheydellä tai naiseudella ei ole merkitystä.

Mutta Jumalan luomaan ihmiselämään kuuluu myös ajallisyhteisöllinen ja aineellisruumiillinen ulottuvuus, luomisen teologian alue, jossa edellä mainituilla hyvillä luoduilla ulottuvuuksilla on merkityksensä. Ihminen ei ole ruumiiton ja aineeton enkeli. Muista, että luotu järjestyskin on Jumalan hyvää yleistä ilmoitusta meille, Rm. 1:19–20, vaikka se ei olekaan armollisen pelastavaa erityistä ilmoitusta.

Armon tarkoitus ei kuitenkaan ole tuhota luontoamme eikä tehdä sitä tyhjäksi. Sen sijaan Jumalan armo täydellistää luonnon ja pelastava lunastus täydellistää luomisen. Soteriologia, pelastusoppi, ei tee luomisen teologiaa tyhjäksi eikä merkityksettömäksi, vaan täydellistää sen. On todellakin syytä ymmärtää, että klassinen kristillinen usko on jotakin täysin muuta kuin luomisen teologian hylkäävät manikealaisuus ja gnostilaisuus sekä näiden pohjalle perustuvat kataarilaisuuden nykyversiot, joiden eksytys vaikuttaa tänäänkin ulkonaisen kristillisyyden keskuudessa, kuten jo apostoli Pietari inhorealistisesti ennakoi, 2. Pt. 2:1.

Evankeliumien ilmoituksen perusteella on absurdia katsoa Jeesuksen olevan sukupuolettoman nynny queer. Nynnyn queer-Jeesuksen tai emaskuloidun mammanpoika-Jeesuksen löytäminen evankeliumeista on omien seksuaaliradikaalien ahdistusten, patologioiden, toiveiden, halujen ja ideologioiden epähistoriallista lukemista Raamatun tekstiin, niin sanottua eisegeesiä, vieläpä pahimman sorttista sellaista. Kirjani Kristittynä Suomessa (Kuva ja Sana, 2019) sivuilla 91–92 kirjoitan seuraavasti:

”Herra Jeesus Kristus käskee rakastaa ’lähimmäistä niin kuin itseä’, Mt. 22:39. Meidän on rakastettava myös omaa ja läheistemme henkeä ja elämää. Jeesuksen käsky olla tekemättä ’pahalle vastarintaa’ ja kehotus ’toisen posken kääntämiseen’, Mt. 5:39, kieltää henkilökohtaisen vihastumisen ja äkkipikaisen kostonhimon, Mt. 5:22, ei fyysisen ruumiin eikä hengen puolustamista. Sekä luonnonoikeus että Jumalan erityisesti ilmoittama laki, 2. Ms. 22:2, velvoittavat fyysiseen itsepuolustukseen ja oikeuttavat tällaisen. Jeesus käski opetuslapsiaan hankkimaan miekan, Lk. 2:36, jota tarvittiin ennen kaikkea petoeläimiä ja maantierosvoja vastaan puolustautumiseen.”

”Historiallisinhimillisesti tarkasteltuna on syytä pitää mielessä, että Jeesus oli kotoisin Nasaretista, Galileasta. Jeesus tunnettiin galilealaisena. Jeesus oli viettänyt nuoruutensa ja kasvanut aikuiseksi mieheksi Galileassa. Evankeliumit eivät anna aihetta olettaa, että Jeesus olisi aikalaisten silmissä oleellisesti poikennut tyypillisestä galilealaisesta. Tästä näkökulmasta nähtynä juutalaisen aikalaishistorioitsija Flavius Josefuksen (37–100 jKr.) yleisluonnehdinta galilealaisista miehistä ja heidän maanpuolustushenkisestä kasvatuskulttuuristaan Juutalaissodan historia (WSOY, 2004) -teoksen sivulla 273 on merkille pantava:

”Vaikka nämä [Galilean] alueet ovat kooltaan vähäiset ja niin monien vieraiden kansojen ympäröimiä, ne ovat aina pitäneet puolensa jokaista hyökkääjää vastaan, sillä galilealaiset ovat nuoruudestaan asti harjaantuneet sotaan ja ovat aina olleet runsaslukuisia. Pelkuruus ei ole koskaan vaivannut miehiä, eikä maasta ole puuttunut heitä.”

”Galilealaisena nuorukaisena ja miehenä myös Nasaretin Jeesus on mitä ilmeisimmin saanut vankan maanpuolustus- ja asekoulutuksen.”

Saman kirjan sivuilla 84–85 kirjoitan seuraavasti:

”Yksilön oikeudet edellyttävät samalla velvollisuuksien täyttämistä ja hyveellisyyttä. Hyveet ovat sisäisen henkilökohtaisia tottumuksia, jotka saavat ihmisen toimimaan hyvin ja oikein. Hyve, latinan virtus, tulee latinan sanasta vir, mies. Jeesus Kristus tarjoaa parhaan inhimillisen esikuvan miehekkäästä hyveellisyydestä. Kristuksen vaelluksessa ja kärsimyksissä havainnollistuvat sekä Jumalan pyhyys että armollisuus. Samoin havainnollistuu Jumalan tahtoman velvollisuuden täyttäminen oikeista sisäisistä motiiveista.”

”Kristuksessa ruumiillistuvat yhtä hyvin klassisen roomalaiset kuin raamatulliskristilliset hyveet: miehuullisuus, rohkeus, pelon voittaminen, lujuus, sitkeys, murtumattomuus ja teräksinen tahdonlujuus, urhoollisuus hirvittävimmissäkin kärsimyksissä, sankaruus ja kunniallisuus, arvokkuus, vakavuus, toisten puolesta uhrautuva uskollisuus, harkitsevuus, kohtuullisuus, vilpittömyys, luotettavuus, oikeudenmukaisuus, hurskaus, lempeys ja rakkaus. Vapaa hyveellisyys ja velvollisuuksien täyttäminen huipentuvat rakastavassa uhrautumisessa luomisjärjestysten mukaisen yhteisön puolesta ja hyväksi. Kristillinen etiikka on perimmiltään yhteisöllistä velvollisuusetiikkaa, ei hyötyä korostavaa utilitarismia eikä mielihyvää korostavaa hedonismia.”

Tällainen evankeliumien mukainen historiallinen Jeesus ei ole nynny queer.

Jeesus on evankeliumien mukaan Jumalan Poika, Daavidin Poika, Kuningas, ja ennen kaikkea Herra, Mt. 16:13–19; Jh. 1:41, 45, 49; 5:18; 20:28. Evankeliumien Jeesus edustaa persoonassaan, puheissaan ja teoissaan kaikkea sitä patriarkaalista, maskuliinista ja hierarkkista arvovaltaa, joka näihin nimikkeisiin sisältyy, Mk. 3:11, 13–16; Lk. 10:1, 16, 21–22. Jeesuksen Välimiehen virkaan kuulunut sovittava kärsimyskin oli mahdollinen vain Hänen rautaisen suvereenin herruutensa nojalla. Ristillä kuolleessaankin Hän itse ”antoi henkensä”, Jh. 19:30. Tähän herruuteen perustui myös Jeesuksen ylösnousemus ja kuoleman murskaaminen, joiden seurauksena risti ei nyt suinkaan julista mitään surkeaa tappiota, vaan sitä, että Herralla Jeesuksella todellakin on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, Mt. 28:18.

Jeesus julisti, että ”Jumalan valtakunta” on tullut lähelle, Mk. 1:15. Jeesuksella on valta ja voima, Mk. 1:22, 27. Vuorisaarnassaankin, joka usein nostetaan esimerkiksi ”pehmeästä”, ”hempeästä” ja ”epämiehekkäästä” Jeesuksesta, Jeesus sitoutuu Vanhan testamentin patriarkaalisen moraalilain pysyvään pätevyyteen, Mt. 5:17–20, ja opettaa oikeudenmukaisen tuomion ja iankaikkisen kadotuksen eli helvetin todellisuuksia, Mt. 5:22, 29, 30. Jeesus oli ja on ystävällinen, lempeä ja empaattinen, mutta samalla oikeudenmukaisen kova mies ja ankara Tuomari ja Herra, Lk. 19:21–27.

Evankeliumit esittävät Jeesuksen nimenomaan miehenä. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin luvun 4 jakeet 5–26 osoittavat tämän selvääkin selvemmin. Samarialaiselle naiselle ei ollut lainkaan vaikeaa eikä epäselvää tunnistaa Jeesuksen habitusta maskuliiniseksi, arvovaltaiseksi ja hierarkkiseksi. Viidennen luvun jakeessa 12 lainataan Jeesukseen viittaavaa kysymystä: ”Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: ’Ota vuoteesi ja käy’?” Luvun 7 jakeessa 46 lainataan aikalaisnäkökulmaa Jeesukseen: ”Ei ole koskaan ihminen puhunut niin kuin se mies puhuu”. Luvun 9 jakeissa 11–16 todetaan: ”Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki…” Luvun 11 jakeessa 47 lainataan ylipappeja ja fariseuksia: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?” Luukkaan evankeliumin luvun 23 jakeiden 6–7 mukaan: ”Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi hän, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tietää hänen olevan…”

Evankeliumien Jeesuksella on todellinen inhimillinen luonto, joka on maskuliinisen miehekäs ja juuriltaan galilealainen.