Uuteen – valmiiksi väsyneenä

KIRJOITTAJAN teemana oli väsymys. Kirjoittajan väsymys. Mutta myös vierellä elävien väsymys.

Joulun edellä oli kirjoittaja huokaillut, miten kestää rutiinit ja erilaisuudet koronajoulun matkalaisena. Oli valitellut tilaansa kaupan jonossa vain hiukkasen verran tutulle kanssavaeltajalle. Ja oli saanut pysähdyttävän vastauksen.

Älä poikkea joukosta. Tee niin kuin kaikki tekivät Jeesuksen päivinä. Mene Jeesuksen luokse vaivoinesi ja pelkoinesi. Tunnethan ja tiedäthän sinä, uskova nainen, tuon raamatunkohdan. Sen, jossa kaikki menevät Jeesuksen luokse.

Uskova nainen ei tiennyt juuri sitä raamatunkohtaa, johon kauppajonossa oli viitattu. Periaatteessa toki hän tiesi, että Jeesus ottaa vastaan kaikenlaisissa hädissä ja tarpeissa olevia, mutta että olisi raamatunkohta, jossa tuo olisi selvästi sanottu – sitä hän ei tuntenut. Kysyi perheen keskellä, kysyi rukouskokouksessa Säästöpankin kokoustilassa kolme päivää myöhemmin. Vaan ei tullut vastausta.

Sitten kirjoitti minulle.

Tiesinkö minä? En tiennyt. Olisiko neljässä evankeliumissa tai apostolisissa kirjeissä jossakin sanottu, että kaikki – kaikenlaisissa tarpeissa olevat – ovat kuin nimeltä ja tapaus tapaukselta kutsutut Jeesuksen luokse saamaan apua.

Tulkaa, kaikki on valmista.

Tämä kohta osataan. Ehtoollisateriankin yhteydessä nuo sanat lausutaan. Vaan missä kohdassa kutsu muuttuu tekemiseksi, jossa kaikki menevät ja heidät otetaan vastaan?

Kaikki! Aivan kaikki!

TEHTÄVIENI puolesta minulla on hengellistä kirjoitus- ja julistustyötä tekevää avustava kirjahylly.

Siispä otin esille Raamatun hakusanakirjat, ne Uutta testamenttia käsittelevät niteet, ja aloin hakea.

Ei montaa hetkeä tarvittu, kun oikea raamattuviite oli silmien edessä. Johanneksen evankeliumin kolmas luku. Kontekstia varten kirjoitan seuraavaan jakeet 25-27.

Niin Johanneksen opetuslasten ja erään juutalaisen välillä syntyi kiistelyä puhdistautumisesta.

He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät hänen luokseen.”

Johannes vastasi: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.”

Ja kaikki menevät hänen luokseen!

Vapautin pyhitetyn mielikuvitukseni kulkemaan Juudean ja Jordanin maisemiin.

Olen saanut sen verran matkata Raamatun maisemissa, että hyvin kykenin häivyttämään nykyisen ajan rakennukset ja modernin teknisen elämän muodon ajallisten horisonttien taakse ja kuvittelemaan itseni kahden tuhannen vuoden takaisessa Juudeassa.

Pysähdyin luomaan mieleeni lähikuvia ihmisistä, jotka toisiaan työntäen kiirehtivät Jeesusta kohti.

Taivaasta tuonelaan huomioitiin kansan liikehtiminen.

Taivaallisissa iloittiin.

Manalassa kiristeltiin hampaita.

Ja kaikki menevät hänen luokseen.

Kaikki menevät -.

Voisiko tämä vieläkin olla totta?  Että kaikki – kaikki – menevät Jeesuksen luokse?

Päätin pistää liikkeeseen kotiväen kesken eräänlaisen kilvan. Kuka läsnä olevista oivaltaisi parhaiten, miten ja missä meidän aikanamme kaikki mahdolliset menevät Jeesuksen luokse.

Vastaus tuli tyttären kaverilta.

Se tapahtuu, kun mennään joulukirkkoon.

Hyvänen aika!

Niin, tietysti, joulukirkkoon!

Tilastojen mukaan yksi hengellinen magneetti edelleen vetää mahdollisimman suuria joukkoja suomalaisia puoleensa – joulukirkko.

”KAIKKI menevät hänen luokseen.”

Raamattuteksti, jota lainailen, on peräisin Raamattu kansalle käännöksestä.

Vivahteeksi tähän vielä vanhemmasta käännöksestä oleva muoto: Kaikki menevät hänen tykönsä.  

Pidän tästä vanhemmasta tekstistä enemmän kuin virtaviivaisesta nykykäännöksestä.

Sanomalla luokseen tilaa jää arkuudelle ja epäilylle ja monelle muulle tunteelle, joitten yhteinen nimittäjä on se, ettei uskalla aivan kosketusetäisyydelle.

Sanomalla tykönsä ainakin minun mieleeni nousee tilannekuva, jossa haluaa päästä ihoyhteyteen Jeesuksen kanssa.

Koskettamaan Jeesusta.

Ja kuka tietää, kenties juuri minun kosketukseni olisi sellainen kosketus, josta Jeesus pysähtyy kysymään, kuka Häntä kosketti – koska Hänestä lähti voima!

JOULUKIRKKO.

Kenelle se onnistui livenä armon jouluna 2021?

Kuka osallistui joulukirkkoon medioitten kanavilla?

Koronajouluna 2021.

En ryhmittele maantiedon mukaisesti seuraavia sanojani ja näköaloja. Käsittelen joulun 2021 kokeneitten sisäisiä tiloja, tilanteita ja maisemia.

Millaisista oloista ja millaisten mielialojen keskeltä yleensä lähdetään kuulemaan jouluevankeliumia ja laulamaan taivaasta lausuvista enkeleistä?

Vastauksia saapuu kysyjälle useanlaisia.

Monella suomalaisella on joulunakin köyhyyttä, ajallista painetta, perheongelmia, juopumista ja väkivaltaa.

On sairautta, vastoinkäymisiä ja vahinkojen kokemista.

Toisilla on surullinen joulu.

Kuolema kulki ihmisten keskellä kuluneena vuonna.

Monet kamppailevat elämän ristiriitojen aallokossa.

Toisilla on ollut synnintunnon ja tunnustamattomien tekojen taakka kannettavanaan.

Ja niitäkin on, joilla aineellisessa ja hengellisessä merkityksessä on mennyt kohtalaisesti, jopa hyvin.

Eräs ominaisuus on kuitenkin yhteinen kaikille – ei vain jouluisin vaan elämän jokaisena hetkenä: me olemme syntisiä.

Olemme onnettomia, koska olemme joutuneet synnin seurauksena erille hyvästä Luoja-Jumalasta.

Tämän tietää taivaallinen Isämme.

Hän tietää, että maan lapsi tarvitsee yhteyttä taivaan Jumalan kanssa. Onhan Hän itse asettanut tämän iäisyyskaipauksen luomaansa ihmiseen. Se voidaan kyllä tukahduttaa väkivalloin – mutta ollaan nyt rehellisiä: lujinkin ateistikuori murtuu ajoittain, ja sisimmästä nousee suunnaton kysymys: jospa sittenkin Jumala on … jospa kerran Hänen edessään minäkin poloinen seison – ilman Puolustajaa?

SIKSI:

Joulua tarvitaan ympäri vuoden – elämän jokaisena päivänä!

Luulitko pääseväsi vapaaksi joulun menosta ja meiningistä, kun nyt elät jo hyvän matkaa tammikuussa?

Rauhoitteletko sisintäsi sillä, ettei Jumala kolkuta yhteiskunnan ovella joulun voimalla ennen kuin jälleen runsaan kymmenen kuukauden kuluttua tästä hetkestä aikaa laskien?

Jumalalle kiitos, joulu on joka päivä!

Joulu on ajaton kutsukortti ei joulukuun kuudennen päivän juhliin jossakin linnassa vaan taivaan häihin – loppumattomiin ilojuhliin, joissa ei synnistä ole enää muistoakaan löydettävissä!

Joulun ajaton ihme on siinä, että Jumala rakkaudessaan kiiruhti heikkojen syntisten, kadotettujen luotujensa avuksi.

Jumala ylhäältä valmisti tien armahdukseen – jopa välittäen meistä niin suuresti, että antoi itsensä Pojassansa tieksi taivaaseen.

Taivas ei ole ponnistusten summana tavoitettava ihana raukeus ja lepo. Taivas on uuden luomisteon todellisuus – ja se alkaa jo täällä maan päällä, ja jatkuu ylösnousemuksen ihmeen kautta ikuisesti.

Jeesus on tie.

Jeesus on kaikki, mitä minä ja sinä ja jokainen ihminen tarvitsee.

Jeesuksessa meillä on ei vain kosketusta vaan ikuinen yhteys taivaaseen.

Ei siis ihme, että viisaat jo kaksi tuhatta vuotta sitten Juudeassa Jordanin rantamilla totesivat: Menkäämme hänen luokseen!

Tai niin kuin muutama viikko sitten kaiutettiin kirkoissa ja radioissa ja televisioissa ja ties miten ja missä:

Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut!

Lupa on mennä sisälle Leipähuoneeseen – sana Beetlehem tarkoittaa leivän huonetta –  jokaisen, joka on pelastus- ja taivasnälkäinen. Ei vain kerran vaan yhtenään nälän ilmentyessä ja sisimmän kaivatessa uudistusta Hengessä ja Totuudessa.

KUN syntinen henkilökohtaisessa sydämen uskossa omistaa Vapahtajan, se merkitsee hänelle kaiken uudeksi tulemista.

Ihminen saa osakseen sen suuren ilon, josta enkeli puhui paimenille, ja joka oli tuleva kaikelle kansalle.

On tunnettua, että pelko, epävarmuus ja jännitys kalvavat täällä usein ihmisen mieltä. Ne pyrkivät saamaan liiaksi valtaa meissä ja raskauttavat suuresti elämistämme.

Ne raastavat ja väsyttävät.

Syynä niihin kaikkiin ovat useimmiten menneisyyden mustat muistot tai tulevaisuuden huolet ja pelot.

Mutta Jeesus tuo turvallisuuden, vapautumisen ja elämän rohkeuden – suomalla anteeksi syntimme, ne veriruskeatkin, ja tehden meistä uusia luomuksia!

Älkää peljätkö!

Näillä sanoilla rohkaisi enkeli paimenia.

Älä sinäkään, lukijani, pelkää. Enää.

Sinullekin on syntynyt Vapahtaja.

Hän haluaa ja voi olla sinun omasi – sinun Vapahtajasi.

Saat syntisi anteeksi Häneltä.

Jumalan yli ymmärryksen käyvä rauha vuodatetaan sisimpääsi Pyhän Hengen kautta.

Saat uuden voiman. 

Jaksat vaeltaa alkaneen vuoden kaikkien kokemustesi kautta – kätesi lävistetyssä Hyvän Mestarin kädessä. Ja vaikka sinä irrottaisitkin, ei Hän koskaan, koskaan irrota sinusta.

ONKO siis kummallista ja ihmeellistä, että kaikki menevät Hänen tykönsä?

Ei se ole ihme. Ei ollenkaan. Kenen tykö mennä, kun Hänellä yksin on elämän ja iankaikkisuuden avaimet?

Ihme on, jos sinä et mene.

Miten sinä rohkenet elää tällaisessa vuodessa kuin tämä nyt käynnissä oleva AD 2022 – ilman Hyvää Paimenta?

Siinä se on – lävistetty Vapahtajan käsi. 

Hei – ihmeitten ihme! 

Käsi tarttuu jo sinun käteesi – ei Hän odotakaan, että sinä tartut ensiksi – Hän, sielusi paimen, Jeesus, on jo pitämässä kiinni kädestäsi!

Nyt vain turvaa ja luota ja jätä päiväsi Hänen huomaansa – ja rakkaittesikin päivät! 

Jeesus tahtoo ja voi pelastaa perille asti!

SIUNAUSTA JA VOIMAA ALKANEESEEN VUOTEESI 2022.