Tyytyväinen uskova

Eräässä vaiheessa me, joilla ei ollut mitään sanottavaa (minua ei ollut siis pyydetty puhumaan tuossa arvovaltaisessa seminaarissa), jalkauduimme ryhmiin pitämään rukoushetkeä. Ryhmässämme oli kolme miestä ja yksi nuori äiti vauvansa kanssa. Vauvan nimi oli Sisu, joten ryhmässämme oli mukana maineikas suomalainen sisu. Hän oli kylläkin varsin kiltisti pöydällä koko rukoushetkemme ajan. Rukoillessa yleensä viritymme odottavaan tunnelmaan ja ajattelemme ihmisiä ja asioitamme, joihin pitäisi saada korjausta. Mutta tällä kertaa sanoin vuorollani ryhmälle, ettei minulla ole mitään erikoisia rukouspyyntöjä itseni suhteen (se oli nimittäin etukäteen määrätty aihe). Kerroin heille, että olen tyytyväinen. Huomasin, että he katsoivat minua kummeksuen, ettei se voi olla totta – tyytyväinen uskovainen? Selitin sitten heille, ettei se tarkoita, että aina olisi niin, etten ollut mikään kesto-tyytyväinen, mutta juuri nyt asia oli niin. Sitten he rukoilivat puolestani kukin vuorollaan niin kuin meillä oli tapana. Yksi ryhmästämme rukoilikin varmuuden vuoksi, että kun minulle tulee vaikeuksia, niin Herra auttaisi ja varustaisi niihin, vaikka olinkin nyt tyytyväinen.

Ilmeisesti olemme uskossamme niin virittyneitä, ettei hetkellinen tyyneys voi kestää kauan, sillä myrskypilviä näkyy jo taivaanrannalla? Totta on, että jokapäiväiseen elämääni liittyy monia ennalta-arvaamattomia yhteyksiä ihmisten kanssa ja joskus heidän ongelmansa ovat järkyttävän suuria. Olenkin ajatellut, että Herra plokkaa minulle vaikeimmat tapaukset – vaikkei se tietenkään ole totta? Eikä näitä kuitenkaan ole liian paljon, usein niissä kuitenkin kuluu paljon aikaa – joskus vuosia. On varmaan Jumalan viisautta antaa minulle ylivoimaisia kysymyksiä, sillä olen opetellut siirtämään ne aina Herralle yrittämättä ratkaista niitä itse. Se on vapauttavaa. Jos hallitsen jonkun asian, voin sanoa olevani siinä asiantuntija. Mutta avuttomuus elämässäni on aina Jumalan mahdollisuus, sillä hän luvannut auttaa omiansa aina ja kaikkialla, joka päivä ja pitkin matkaa. Paras hengellinen kokous onkin sellainen, jossa on vain riisuttuja asiantuntijoita, heikkoja ihmisiä, ja syntiset itkevät kurjuuttaan Jeesuksen helmassa. Siellä syntyy tyytyväisyys. ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.”1.Tim.6:6.

Olen joskus lukenut netissä julkaistuja profetioita – niitä on siellä muuten tosi paljon. Ne ovat pääsääntöisesti pelon värittämiä kauhukuvia tulevaisuudesta, joissa voi aavistella, että vaikkei toteutuisi kuin 10%, niin olemme todella liejussa. Miten paljon niissä on Jumalasta, miten paljon sielullista, on jokaisen itse arvioitava Raamattu kourassa. Olen kuitenkin oppinut elämässäni,että Jeesuksen kanssa kaikki on aina hyvin. Hänen yhteydessään on aina turva, rauha ja ilo. Eikä hän halua päästä uskovistaan eroon, vaan kaikin keinoin tukea, rohkaista ja vahvistaa luottamustamme Jumalaan. Hän tullut pelastamaan ihmisiä, ei tuhoamaan. Hän on tullut luomaan yhteyden Jumalan ja ihmisen välille; hän on tullut luomaan yhteyden ihmisen ja ihmisen välille. Voimme ammentaa hänen ehtymättömästä lähteestään elävää vettä, se saa aikaan tyytyväisyyden ja luottamuksen, se poistaa pilvet murheitten taivaalta ja saa armon auringon paistamaan. Elävä vesi saa meidät laulamaan, se innoittaa rukoukseen ja kiitokseen, se auttaa katselemaan asioita ja ihmisiä Jeesuksesta käsin. Elävä vesi on viesti taivaasta, se ylentää sielun Herran luoja auttaa meitä ajattelemaan suurta Kutsujaamme, Vapahtajaamme, Herraamme ja hänen rakkauttansa. ”Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra,yksin annat minun turvassa asua.” Ps.4:9.

Minäkin tahdon tahdon olla Jeesuksen oma, huomassa, hoidossa, turvassa, varjeluksessa, sylissä, uskossa, rakkaudessa, toivossa ja yhteydessä tuon pienen lapsen lailla, sillä tunnen suuren rajallisuuteni ja se on aina varjona matkallani maailmassa. Tahdon antaa eilisen ja huomisen Jumalalle, ja kiittää siitä, että hän on tänään kanssani.  Olen kiitollinen siitä, että Vapahtajalla on paljon sääliä minua kohtaan, sillä olen täysin riippuvainen hänestä. Rakennan usein mielessäni turhia rakennuksia, joilla ei ole todellisuus pohjaa, ja jotka hajoavat seuraavassa vaiheessa. Mutta Jumalan rakkaus tukee minua ilman edellytyksiä tai suorituksia, sillä en kykene maksamaan mitään Herralle hänen hyvyydestään. Olen siis vain velassa taivaaseen päin mutta samalla äärettömän rikas, sillä olen saanut elää armon varassa. Siksi odotan Jeesusta toisten uskovien kanssa.