Tyhjän tuolin rukouskoulu

Kun pastori saapui, hän meni huoneeseen missä vanha mies makasi vuoteessaan. Huomattuaan vuoteen vieressä tuolin pastori sanoi:” Te taisittekin jo odottaa minua.”

”En minä ole ketään odottanut. Kuka te olette?” vanhus vastasi hämmästyneenä.

”Olen seurakunnan pastori. Tyttärenne soitti ja pyysi minua käymään luonanne. Hän toivoi, että rukoilisin teidän kanssanne”, pastori selitti.

”Minä olen ollut aina huono rukoilemaan”, vanhus vastasi. ”Kyllä minä joskus lapsena yritin, mutta omat sanani tuntuivat minusta aina kovin kömpelöiltä ja arkisilta. Niinpä lakkasin edes yrittämästä. Vuosien ajaksi jätin rukoilemisen pappien touhuksi.”

”Entä tuo tuoli?” pastori kysyi. ”Ketä varten se on, jos te ette tienneet kenenkään olevan tulossa luoksenne?”

”Pari vuotta sitten tapasin vanhan ystäväni”, sairas mies aloitti. ”Juttelimme kaikenlaista ja viimein hän kysyi, rukoilinko minä usein? Kuultuaan, etten osaa rukoilla, hän halusi neuvoa minulle helpon tavan oppia. Hän kehotti minua laittamaan oman tuolini eteen tyhjän tuolin, sulkemaan silmäni ja luottamaan Jeesuksen lupaukseen, että hän on aina meidän kanssamme”, vanhus selitti.

”Ystäväni vakuutti minulle, että rukoillessani saan uskoa Jeesuksen istuvan tuolla edessäsi olevalla tuolilla kuuntelemassa juuri sinua. Ystäväni sanoi, että minä voin jutella Jeesuksen kanssa aivan yhtä mutkattomasti ja läheisesti kuin silloin juttelin hänen kanssaan. Saan vapaasti ja omin sanoin kertoa Jeesukselle suruni ja iloni, pelkoni ja toiveeni. Tuosta tapaamisestamme lähtien olen noudattanut ystäväni neuvoa”, vanhus kertoi.

Äkkiä mies vakavoitui ja sanoi melkein kuiskaten: ”Ennen teitä en ole kertonut tästä tuolijutusta kenellekään. En edes tyttärelleni. Jos hän näkisi minut puhumassa tuolille, hän uskoisi minun menettäneen järkeni ja passittaisi minut hoitoon”, vanhus lopetti.

Vanhan miehen kertomasta liikuttuneena pastori sanoi: ”Tuo oli paras rukouskoulu, mitä olen ikinä kuullut. Jatkakaa luottavaisena samalla tavalla!”

Rukoituaan vanhuksen kanssa pastori poistui. Pari päivää myöhemmin vanhuksen tytär soitti jälleen. Hän kertoi isänsä kuolleen.

”Hieman ennen puolta päivää olin lähdössä käymään kaupassa”, tytär kertoi. ”Kun olin jo ovella, isäni pyysi minut luokseen. Me juttelimme kaikenlaista. Hän oli mainiolla tuulella ja antoi jopa poskelleni suukon. Kun tuntia myöhemmin palasin kotiin, hän makasi vuoteessaan kuolleena.”

”Jotain kovin outoa siinä kuolemassa kuitenkin oli”, tytär jatkoi. ”Jostain merkillisestä syystä isä oli kuollessaan kääntynyt vuoteessaan niin, että hänen päänsä lepäsi sängyn vieressä olevalla tuolilla.”

Tyhjän tuolin rukouskoulu opettaa meille jokaiselle kolme tärkeää asiaa:

Ensiksi: Meidän ei tarvitse rukoilla kaukana taivaan avaruuksissa olevaa Jumalaa. Me saamme rukoilla Häntä, joka on luvannut olla kanssamme jokaisena elämämme päivänä aina maailman loppuun asti. (Matt.28:20)

Toiseksi: Jeesus sanoo sinua ystäväkseen. Niinpä hän haluaa olla aivan lähelläsi. Hän haluaa jakaa kanssasi kaikki ilosi ja surusi, toiveesi ja pettymyksesi, voittosi ja tappiosi. Hän haluaa parantaa elämän sinuun lyömät haavat ja antaa syntisi anteeksi.

Kolmanneksi: Jeesus haluaa olla joka hetki niin lähellä sinua, että uupuessasi voit nojata hänen olkaansa vasten ja eräänä päivänä turvallisesti laskea pääsi hänen syliinsä.

Riemullisia, turvallisia ja voimaannuttavia hetkiä Jeesuksen seurassa, rakas ystäväni!