Turvaa Herraan!

Olet varmaan, niin kuin minäkin, joskus miettinyt, miksi meille sattuu aika ajoin kaikkea ikävää – epäonnistumisia, pettymyksiä, rahahuolia, sairauksia? Miksi niitä tulee, olenhan minä uskossa, olenhan antanut elämäni Jumalalle, joka on rakkaus?

Pohdin näitä jokin aika sitten juutalaisen ystäväni kanssa. Hän totesi, että Jumala ei ole luvannut, ettei ahdistusta, kärsimystä taikka sairautta tule, vaan Hän on luvannut olla niitä kohdatessa kanssamme ja käskenyt olla rohkealla mielellä [1].

Kuvittele näkeväsi poliklinikkakäynnillä tällaisen tilanteen: Äiti tuo sylivauvansa neuvolaan rokotettavaksi, vauva tuntee olonsa turvalliseksi äitinsä sylissä. Vaikka isot valkoisiin pukeutuneet ihmiset näyttävätkin pelottavilta, äidin lämmin syli rauhoittaa ja suojaa. Luottamus ja rauha ovat täydellisiä, vaikka ympärillä on paljon outoja valkoisiin pukeutuneita ihmisiä. Mutta, mitä ihmettä, äiti antaakin niiden isojen valkoisiin pukeutuneiden ihmisten piikittää vauvansa, ja tämä tekeekin niin kipeää! Pistävän kivun lisäksi se tunne, että tämä oma äiti, johon lapsi on niin luottanut, eikä ikinä uskonut äidin sallivan muiden vahingoittaa häntä, tämä äiti nyt petti hänet ja antoi muiden satuttaa häntä! Mutta hetken päästä vauva on jo rauhoittunut äitinsä lämpimän rinnan päällä. Toimenpiteen aikana vauva ei vielä pysty käsittämään, että äsken äidin sallima ison, pelottavan hoitajan tekemä kipeä pisto tulee jatkossa suojamaan häntä esimerkiksi rutolta. Äiti piti vauvaansa koko ajan sylissä, vaikka antoikin kipeän asian tapahtua, jotta se koituisi lapsen parhaaksi myöhemmin. Jotakin tällaista uskon tapahtuvan meille silloin, kun Jumala, taivaallinen Isämme sallii kipeitä asioita elämässämme.

Kirjoitan tätä tekstiä juutalaisen Shavuot-juhlan aattona tiistaina 11.kesäkuuta. Benderin ja Kishinevin seurakunnissa pidetään aamupäivällä kokous klo 11. Juuri ennen sitä aamulla klo 9–10 ehdimme kokoontua Zoomissa Idän työntekijöiden kanssa. Saimme Haifassa asuvan ystävämme Andrei Tepsinskin tähän palaveriin mukaan. Andrei oli oppaanamme reilu vuosi sitten Idän juutalaistyöntekijöiden Israel-matkalla, jolloin tapasimme Tiberiaksessa Suomesta tulleen Patmos-ystävien ryhmän. Andrei kertoi tuoreita uutisia Israelista ja ajatuksiaan Israelin nykytilanteesta sekä Lähi-idän valtioiden historiallisesta kehityksestä, ristiriidoista ja hallitsemisesta. Andreita kuunnellessa muistin joskus vielä kouluikäisenä lukemani kirjan, jossa oli sanonta, että Idässä on kaikki arvoituksellista ja monimutkaista. Kun videopalaveriamme oli enää noin 10 minuuttia jäljellä, Andrein kodissa kuului hälytys ja koko heidän perheensä piti nopeasti siirtyä pommisuojaan. Myöhemmin Andrei kertoi, että kyseessä oli lennokki-isku, mutta ilmatorjuntajärjestelmä ampui onneksi lennokin alas. Näin me kaikki videokokoukseen osallistuneet saimme nähdä, millaisessa todellisuudessa Israelin kanssa tänään elää. Pidimme saman tien yhteisen rukoustuokion, muistimme rukouksin myös Suomea. Israelissa sanotaan, että maailma ei ole enää sama 7. lokakuuta 2023 jälkeen. Itse kyllä muistan monien sanoneen näin jo korona-aikana: maailma on muuttumassa, eikä paluuta vanhaan hyvään aikaan ole. Me puhuimme tänään myös siitä, että tuleva on Jumalamme käsissä. Meillä on kuitenkin Jumalan edessä vielä tänään aikaa elää ja toimia. Meillä on vielä aikaa ja mahdollisuuksia palvella Herraa, rukoilla ja tehdä hyvää.

ANDRES KOSKELAINEN