Totuutta salatuimpaan saakka

”Annan jokaiselle teistä siemenen,” keisari jatkoi. ”Se on hyvin erikoinen siemen. Ottakaa se, menkää kotiinne, kylväkää siemen purkkiin, hoitakaa sitä hyvin, ja tulkaa purkki mukananne tasan vuoden päästä takaisin. Valitsen silloin hänet, josta tulee tämän valtakunnan seuraava keisari!”

Nuorten joukossa oli poika nimeltä Lii. Hän sai muiden lailla siemenen, meni kotiin ja pani siemenen avaraan purkkiin ja parhaaseen multaan. Päivät kuluivat, ja Lii hoiti siementä huolellisesti.

Noin kolmen viikon kuluttua toiset nuoret alkoivat puhua siemenistään ja kasveista, jotka olivat alkaneet kasvaa. Lii tuijotteli omaa purkkiaan, mutta mitään ei näyttänyt nousevan mullasta. Kului neljä viikkoa, kului viisi viikkoa, mutta vieläkään ei näkyviin noussut mitään vihreää.

Muut nuoret puhuivat innoissaan kasveistaan, joita he hoivasivat ja ihailivat. Lii tunsi itsensä surkeasti epäonnistuneeksi, mutta jatkoi siemenen hoivaamista, vaikka alkoikin jo epäillä tappaneensa saamansa siemenen.

Viimein vuosi oli kulunut, ja nuorten oli aika kokoontua keisarin palatsiin. Lii sanoi äidilleen, ettei hän kehdannut mennä palatsiin tyhjän purkkinsa kanssa. Äiti kuitenkin rohkaisi Liitä menemään ja olemaan keisarin edessä rehellinen epäonnistumisensakin kanssa.

Kun Lii saapui palatsiin, hän saattoi vain ihmetellä, miten monenlaisia kauniita kasveja muut olivat tuoneet mukanaan. Niissä oli kaikenlaisia muotoja ja värejä. Muiden lailla Lii laittoi purkkinsa lattialle ja jäi seisomaan sen taakse. Kun muut nuoret näkivät tyhjän purkin, he pilkkasivat Liitä ja nauroivat hänelle. Jotkut olivat myötätuntoisia ja sanoivat rohkaisevasti, että olihan se varmasti ollut hyvä yritys.

Viimein keisari saapui saliin ja tervehti nuoria. ”Hyvänen aika, miten ihania, kauniita ja suurenmoisia kasveja te olette kasvattaneet!” keisari ihasteli kulkiessaan tutkimassa purkkeja. ”Tänään yksi teistä valitaan seuraavaksi keisariksi,” hän jatkoi.

Äkkiä keisari huomasi salin perällä seisovan Liin ja hänen tyhjän purkkinsa. Hän käsi vartijoiden tuoda Liin purkkeineen eteensä. Lii oli kauhuissaan. Nyt häntä varmasti rangaistaisiin epäonnistumisestaan!

Kun Lii oli tuotu keisarin eteen, tämä kysyi nuorukaisen nimeä. ”Minun nimeni on Lii,” poika vastasi välittämättä muiden nuorten tirskumisesta ja pilkallisista huomautuksista.

Keisari käski kaikkien vaieta. Katsoen Liihin keisari sanoi: ”Kunnioittakaa uutta keisarianne. Hänen nimensä on Lii!”

Lii ei ollut uskoa korviaan. Hänestäkö tulisi keisari? Miten se olisi mahdollista, sillä hänhän oli epäonnistunut täydellisesti?

”Vuosi sitten annoin teille kaikille siemenen,” keisari sanoi. ”Käskin teidän ottaa siemen mukaanne ja kylvää sen, kastella sitä ja tuoda vuoden kuluttua takaisin minulle,” keisari jatkoi.

”Annoin teille kaikille keitetyn siemen, josta ei voinut kasvaa mitään. Kun te huomasitte, ettei siemen lähtenyt kasvamaan, te korvasitte sen toisella siemenellä. Sitten te toitte eteeni monenlaisia kauniita kukkia. Vain Lii oli kyllin rehellinen ja rohkea tuodakseen minulle purkissaan takaisin sen mitä oli minulta saanut. Tästä syystä hänestä on tuleva keisari.”

Jumalalle eivät kelpaa omavanhurskauden kukkakimput eivätkä uskonnollisuuden kulissit, sillä hän tahtoo totuutta salatuimpaan saakka (Psalmi 51:8).

Jumala ei odota meidän tuovan eteensä hyviä arvosanoja, upeita työtodistuksia, ihailtuja saavutuksia tai suuria urotekoja, ”sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi” (Psalmi 103:14).

Jumala haluaa, että me tunnustamme oman syntisyytemme ja jättäydymme hänen rakkautensa ja armonsa varaan. Hän odottaa, että me palvelemme häntä ja lähimmäisiämme niillä lahjoilla, jotka olemme häneltä saaneet.

Jumalan armoa ja rauhaa elämääsi, rakas ystäväni!