Tosi juttu
Hankin reilu kymmenen vuotta sitten kesälomamatkallani Englannissa brittiläisestä museosta T. C. Mitchellin kirjan Raa-matun maiden merkittävistä arkeologisista löydöistä, joita voi ihastella Lontoon brittiläisessä museossa. Reilu 120 sivuinen kirjanen The Bible In The British Museum – Interpreting The Evidence (The British Museum Press, 2004) on sellaisenaan tutus-tumisen arvoinen muistutus siitä, että Raamattu kertoo todellisista ihmisistä ja tapahtumista. He ovat jättäneet jälkensä tähän maailmaan. Kirjaimellisesti.
Kirjan johdantosanoissa Mithcell kuvailee, miten Raamattua koskevassa tietämyksessä tapahtui suoranainen vallankumous 1800-luvulla. Sitä ennen akateeminenkin raamattututkimus oli lähes täysin ”nojatuolissa tapahtuvaa työskentelyä”, joka tapah-tui ”käytännöllisesti katsoen eristyksistä muusta maailmasta,” Mitchell toteaa. Tämä oli tilanne 1759, jolloin Lontoon brittiläi-nen museo avattiin yleisölle. 1800-luvulta lähtien tilanne on muuttunut dramaattisesti arkeologisten löytöjen myötä. Puhees-saan vastaperustetulle Raamatun maiden Arkeologiselle Seuralle (Society of Biblican Archaeology) tri Samuel Birch saat-toi vuonna 1870 jo kertoa, kuinka Lähi-idän maaperästä oli kaivettu esiin esineitä ja dokumentteja, joista oli tunnistettavissa Raamatussa mainittujen heprealaisten ja assyrialaisten kuninkaiden nimiä: Omri, Ahab, Jeehu, Asarja, Menahem, Peeka, Hoo-sea, Hiskia, Manasse ja Tiglat-Pileser I ja II, Sargon, Sanherib, Esarhaddon, Assurbanipal, sekä Egyptin Tirhaka ja syyrialaisten Benhadad, Hazael ja Resin.
Lue ohjeet kommentoinnille