Tietäjien kanssa seimelle, mutta keitä he olivat?

Satoja vuosia aikaisemmin juutalaiset olivat joutuneet juuri tuolle alueelle pakkosiirtolaisuuteen. Siirtolaisten joukossa olivat Sadrak, Meesak ja Abednego, jotka kieltäytyivät kumartamasta kuningas Nebukadnessarin kultaista patsasta. Rangaistukseksi miehet joutuivat tuliseen pätsiin, josta he kaikkien hämmästykseksi kävelivät elävinä ulos (Daniel 3:1-30).

Daniel oli Babylonin hovissa korkeassa asemassa ja kirjoitti siellä kirjansa. Myös nuorukaisena pakkosiirtolaisuuteen joutunut Hesekiel kirjoitti tuolloin omat näkynsä.  Ei siis ollut ihme, että paikalliset viisaat vielä satoja vuosia myöhemmin tunsivat hyvin juutalaiset kirjoitukset. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 24. luvun jakeen 17 sanat: ”Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.”

Tietäjien sydämissä oli syttynyt luottamus lukemaansa. Niinpä he ihmeellisen tähden nähtyään lähtivät 1200 kilometrin mittaiselle vaaralliselle matkalle. Kokonaisen kuukauden tietäjät vaelsivat läpi kuumien autiomaiden, karujen vuoristojen ja hirmuisten hiekkamyrskyjen. Kaikki vain siksi, että he halusivat kiihkeästi nähdä lapsen, jonka syntymästä he olivat lukeneet ennustuksia pyhistä kirjoituksista.

Tietäjien lukumäärää tai nimiä Raamatussa ei mainita, koska nuo tiedot eivät ole oleellisia. Tärkeää oli vain se, että he tulivat suunnattoman matkan takaa kunnioittamaan vastasyntynyttä Kuningasta ja tuomaan tälle ihmeellisiä lahjojaan.

Paljon myöhemmin kirjoitetut legendat ovat antaneet tietäjille nimet Caspar, Melchior ja Balthazar. Caspar oli legendojen mukaan nuori ja vielä parraton nuorukainen. Hän toi Seimen Lapselle lahjaksi jumaluutta kuvaavaa suitsuketta. Melchior oli vanha pitkäpartainen mies. Hän toi lahjaksi kuninkuutta kuvaavaa kultaa. Balthazar oli tummaihoinen. Hänen tuomansa mirha viittaa Kristuksen kuolemaan ja hautaamiseen.

Ennen tietäjiä Jeesuksen seimen äärelle olivat ennättäneet paimenet lampaineen. Paimenet olivat juutalaisia. Samoin olivat kaikki Jerusalemiin perustetun ensimmäisen seurakunnan jäsenet.

Seuraavaksi seimelle saapuivat tietäjät, jotka edustivat montaa ikäkautta ja kansallisuutta. He edustivat seimen ääressä pakanakansoja. Tuona ihmeellisenä hetkenä he edustivat kaikkia meitä, jotka sadoista eri kansoista ja heimoista ja haluamme tietäjien lailla polvistua Jeesuksen seimen äärelle.

Johanneksen evankeliumin 10. luvun jakeessa 16 Jeesus kokoaa juutalaiset ja pakanakansoista luokseen tulleet yhdeksi maailmanlaajuiseksi seurakunnakseen:

”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh.10:16)

Palataan vielä tietäjiin, joita monissa käännöksissä kutsutaan viisaiksi miehiksi. Heillä oli paljon viisautta ja tietoa matematiikasta, taivaan tähdistä, pyhistä kirjoituksista ja kauppareiteistä. Kaikki se tieto ei kuitenkaan riittänyt viemään heitä perille. He eksyivät.

Tietäjät olivat monen viikon ajan seuranneet tähteä.  Kun he olivat jo melkein perillä, he alkoivat luottaa omaan viisauteensa. Kenties he sanoivat toisilleen: ”Sanoohan sen jo järkikin, että uusi kuningas syntyy kuninkaalliseen palatsiin!” Niinpä he eivät seuranneet tähteä Betlehemin talliin, vaan suuntasivat Jerusalemiin kuningas Herodeksen palatsiin.

Erehdyksensä tajuttuaan tietäjät lähtivät Jerusalemista ja jatkoivat etsintäänsä. ”Ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään”, Matteus kertoo (Matt.2:9). Viimein tähti pysähtyi Betlehemissä halvan tallin yläpuolelle. ”Heidät valtasi suuri ilo”, Matteus kuvaa tätä hetkeä. Tietäjät olivat viimein tulleet perille.

Joulun aikana moni, joka on etsinyt elämäänsä mielekkyyttä, on kulkenut harhaan. Onni, ilo ja rauha ei olekaan löytynyt tavaran paljoudesta, notkuvista pöydistä, värikkäistä valoista tai kassakoneiden kilinästä. Kuningas Mammonan palatsit ovat jättäneet sydämet kylmiksi ja mielen apeaksi. Lupauksista huolimatta huolet, pelko ja epävarmuus eivät ole poistuneet elämästä.

Tietäjät todistavat, että koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä väärältä tieltä. Vielä voit lähteä kumartamaan Betlehemin seimessä lepäävää Jeesusta.

”Hän on rauhanruhtinas. Hän on Herra, hän on Kuningas. Hän on maailman valkeus. Hän on toivo. Hän on pelastus”, kuten Lasse Heikkilän upean laulun kertosäkeessä sanotaan.

Hän on kaikkien seimelleen polvistuvien yksinäisten, pelokkaiden, eksyneiden ja syntiensä otteessa rimpuilevin pelastus.

Siunausta ja iloa ja rauhaa elämääsi, ystäväni!