Tiesitkö tämän köydestä?

Erään tiedelehden mukaan syy on hyvin yksinkertainen: Jokaisessa yksittäisessä säikeessä on oma heikoin kohtansa. Kun rasitus kasvaa riittävän suureksi, säie katkeaa juuri siitä kohdasta. Kun säikeistä punotaan köysi, yksittäisten säikeiden heikot kohdat sijoittuvat sattumanvaraisesti köyden eri kohtiin. Niinpä yhden säikeen heikon kohdan ympärillä ovat muiden säikeiden vahvat kohdat korvaavat yhden säikeen heikon kohdan kestävyyden puutteen. Tällä tavalla säikeet, joilla kaikilla on omat heikot kohtansa, pystyvät auttamaan toinen toisiaan eli koko köyttä kestämään paremmin.

Mitä kovemmin köydestä vedetään ja mitä enemmän sitä rasitetaan sitä tiukemmin sen säikeet puristuvat toisiaan vasten. Mitä kovempi rasitus on, sitä paremmin säikeet silloin myös auttavat toinen toisiaan ja samalla koko köyttä kestämään.

Kaikki tuo koskee myös ihmisiä. Me kaikki olemme vain köyden yksittäisiä säikeitä. Jokaisella meistä on omat heikot kohtamme. Jos me yritämme selvitä omillamme, me emme kestä paineita, vaan murrumme, kompastelemme ja lankeamme.

Mitä läheisempi ja tiiviimpi on yhteytemme toisiin kristittyihin yli seurakunta- ja kirkkokuntarajojen, sitä enemmän me kestämme. Yhdessä me jaksamme ja kykenemme pitämään kiinni Raamatun sanasta. Yhdessä me pystymme myös omassa elämässämme säilyttämään uskomme. Yhdessä me pystymme toteuttamaan niitä tehtäviä, jotka Jeesus seuraajilleen antoi.

Jeesus tiesi, miten tärkeää hänen omiensa keskinäinen yhteys on. Jos se puuttuu, ja kristityt sortuvat syyttelemään toisiaan, maailman on vaikeaa ottaa Jeesusta vastaan ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana ja syntisten Vapahtajana.

Johanneksen evankeliumin 17. luvussa jakeissa 20 -23 Jeesus rukoilee omiensa keskinäisen yhteyden ja ykseyden puolesta:

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh.17:20-23)

Me ihmiset olemme erilaisia. Niin ovat myös meidän kirkkokuntamme ja seurakuntamme. Kaikilla on omat vahvat alueensa, omat tärkeät painotuksensa ja myös heikot kohtansa. Jos me toimimme ilman keskinäistä yhteyttä, me olemme vikoinemme helppoja maalitauluja syytöksille. Vain pysymällä tiiviisti yhdessä me muodostamme köyden, joka säikeittensä heikoista kohdista huolimatta kestää kovatkin rasitukset.

Anna-Maija Raittila pukee kaiken tämän sanoiksi hienolla tavalla virren 428 säkeistöissä 3, 4 ja 5):

”Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä,
että kaikki maailma voisi Isään uskoa.
Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee.
Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme.
Tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja,
sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa.”

(Virsi 428, säkeistöt 3-5)

Rakkaat ystävät, ollaan Jeesuksessa yhtä! Muistetaan, että Vapahtajamme Jeesus Kristus on luvannut olla kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa yhteisen uskon köytemme vahvimpana säikeenä!