Sodan muuttuneita muotoja

Edesmennyt hissanopeni Oulun tyttölyseossa selitti ensimmäistä maailmansotaa näin: Puolustusaseet olivat kehittyneet hyökkäysaseita paremmiksi, siksi ei voinut käyttää suoraa tai vinoa falangia. Hyökkäys ylipäätään oli vaikeaa, kun vastassa oli konetuliaseiden murhaava tuli. Piti kaivautua maahan suojaan. Niin sodasta tuli paikallaan pysyvää juoksuhautasotaa. En ole historioitsija sotatieteilijästä puhumattakaan, mutta uskallan silti esittää sodasta joitain maallikon ajatuksia. Toisessa maailmansodassa näyttää siltä, että ratkaisevaa oli lopulta massiivinen ilmapommitus. Mutta kumma kyllä, se ei enää ratkaissut Vietnamin sotaa.

Nykyään sodan käsitettä on laajennettu. On informaatiosotaa, kybersotaa. On ’proxy’-sotaa: Näennäisesti rauhantilassa oleva valtio voi lähettää muihin maihin palkka-armeijoita tai terroristiryhmittymiä. Mikä on sodan tarkoitus? Sota on politiikan jatkoa toisin menetelmin, sanoi Lenin ja häntä ennen Clausewitz. Sodan pyrkimys lienee sama kuin paljossa muussakin inhimillisessä toiminnassa: saada ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa ja luonnonrikkauksia.

Maailmansota tarkoittaa, että kaikki ovat jollain tapaa liittyneitä sotaan, jonka päätapahtumissa kaksi tai useampia liittokuntia tai akseleita taistelevat keskenään. Nämä liittoutumat syntyvät hyvissä ajoin ennen sodan syttymistä. Britannia lupasi juutalaisille oman maan Balfourin julistuksessa, mutta lipesi siitä, kun keskitysleireiltä vapautuneet juutalaiset alkoivat joukolla muuttaa Israeliin. Silloin Britannia alkoi jarruttaa alijaa. Taustalla oli Britannian halu miellyttää ’öljy-ystäviä’ eli arabeja, jotka myivät raakaöljyä länteen. Tästä tilanteesta voi lukea Leon Urisin kirjasta ”Exodus”. Nykyinen aika huutaa harvinaisia maametalleja. Voisiko olla mahdollista, että jonkin litiumin tai kadmiumin takia kauppasuhde murentaisi jonkun liittokunnan rivejä, ja saisi valtion siirtymään kokonaan toiselle puolelle, kun jo maakaasukin uhkaa niin tehdä.

Sotadoktriinit tai sodan moraali on muuttunut. Otetaan oppia Isis-terroristeilta. Säännöt ja humanismi hiiteen; tarkoitus pyhittää keinot kuin keinot. Siviileistä on tullut sotaväline; siviilejä käytetään ihmiskilpinä. Vastustajan siviilit ovat huoltorintama, siispä mahdollisimman paljon pommitetaan siviilikohteisiin ja rauhanaikaiseen infrastruktuuriin. Sellainen sodan osapuoli, joka tahtoisi pitäytyä joskus sovittuihin sodan sääntöihin, säästää siviilejä ja varoa tekemästä sotarikoksia, on helisemässä estottomasti terroristisia toimintatapoja käyttävän vihollisen kanssa.

Yuval Noel Harari sanoo, että sodat ovat häviämässä (Homo deus s. 21). Hän sanoo, että on omassa vallassamme pitää siitä huolta. Konstruktivismi (=vallitseva liberaali filosofia) sanoo, että kaikki on ihmisten keskistä sopimusta ja siten muutettavissa. Sota ei – muka -ole välttämätön pakko kuten luonnonlait. Mutta kuitenkin suuri osa sotien ’moottoreista’ on juuri hengellisiä tai uskonnollisia. ’Svjataja Rus’ eli ”Pyhä Venäjä” vaatii suurempaa aluetta. Mahdi, jihadistien messias, ei voi tulla, ennen kuin kaikki juutalaiset ja kristityt kivien ja kantojen takaa on tapettu. Näihin järkipuhe tehoaa huonosti.

Oma alueensa on informaatiosota; se tietää trollitehtaita. Valhe on totuutta, jos se on riittävän laajalle levinnyt. Totuudesta on tehty vaivalloisesti esiin kaivettavaa. Enemmistö YK:sta ja sen alajärjestöistä on arabimaiden miehittämiä. Voiko sellaista äänestystä enää kutsua demo- kraattiseksi? Eikö se ole pikemmin ’arabokratia’ kun lähes kaikki tuomitsemiset osuvat Israeliin?

Keltainen lehdistö myy sodalla hyvin, sen kannattaa pitää sotaa tapetilla. Ja sotateollisuus tykkää. Siirrytäänkö vai eikö siirrytä sotatalouteen? Eikös naapuri ole jo sotataloudessa?Saa nähdä, kauanko vielä käytetään juoksuhautoja. Drooni eli miehittämätön lennokki näkee infrapunakameroillaan ihmisen joka piileskelee taisteluhaudassa. Ellei sitten keksitä ruumiinlämmön täysin salaavaa folio-tms -asepukua.

Minua huolestuttaa eniten eräs sotetoimen veroinen kehityssuunta: massojen ohjattu manipulaatio. Historiasta tästä on esimerkkejä: Mark.15:11 ”Ylipapit kiihottivat väkijoukkoa..” :14 ”Mutta he huusivat entistä kovemmin: Ristiinnaulitse se mies!” Toinen esimerkki, Shakespearen näytelmässä Markus Antonius puheellaan kääntää maaliskuun iduksena kansan Caesarin murhaajien kimppuun. Keskiajalla köyhä kansa kiihotettiin kantamaan kortensa Husin rovioon -”Sancta simplicitas!”. Kristalliyönä oli kansaa kiihotettu tihutöihin juutalaisia vastaan. Jne.

Ihminen on luonnostaan laumasielu. Lauman yhteishenki saa tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Ja mitä lauma tekee, siitä ei kukaan yksilö kanna vastuuta. Viha, vihaan kiihotus, sokea raivo ja sitten -syntipukki. Tämä on resepti siihen miten ihmisjoukosta saadaan yksi, yhtenäinen, murhaava petoeläin, saadaan lynkkausmentaliteetti. Lynkkaus on laiton, väkivaltaisen kansanjoukon suorittama vihollisen tai sellaisena pidetyn henkilön, henkilöryhmittymän ilman oikeudenkäyntiä tapahtuva surmaaminen. Menetelmä sai nimensä 1600 -luvun Pohjois-Amerikassa.

Massat on helppo saada liikkeelle. Tästä esimerkkeinä satunnaiset mopokerääntymiset, jotka sitten hallitsemattomasti leviävät; yhtäkkiä suunnitellun kymmenikön sijaan on paikalla satojen ”miitti”. Pidän koronapandemiaa Jumalan siunauksena sikäli, että se lopetti alkuunsa sellaisten ’suvaitsevien’ ihmisten ’viattomat’ joukkokokoontumiset kuin Italiassa ”sardiinit” ja Savossa ”silakat”. Kun massa on valmis, se ei tarvitse kuin sytytyksen, agitaation; valhe kelpaa hyvin sytykkeeksi. Sellainen agitaattori on jo jokaisen ihmisen kupeessa – kännykkä.

Sitten last but not least: sanasota.  Kansainväliset diplomaattiset ulostulot ovat koventuneet, eikä se johdu Trumpista. Pikemmin ehkä somen nopeus ja välittömyys ovat vapauttaneet ihmiset paremmasta harkinnasta, ja kerrankos värikäs / töykeä kieli tarttuu toiseen ja pian se on kaikkien käytössä. Naapurissa käytetään lähes aina kovaa kieltä. Ydinase mainitaan kuin ohimennen tämän tästä. Mielestäni meilläkin voisi koventaa mielipideilmaisua. Olen vain tavallinen äkänen akka, mutta jos olisin ulkoministeri, sanoisin jotakin tähän tapaan:

– Haloo, Venäjä ja pääkihot siellä! Saisitte lopettaa sen inkontinessisen raja-käytänteenne! Se on luoteisrajallanne, meidän maamme itärajalla. Hoitakaa itse kolmansien maiden ukkelit, ettekö mukamas pysty venäläistämään niitä? Teillähän on sitäpaitsi ”turvallinen” maa. Jollei se rajavuoto ala loppua, niin me täällä katsotaan, että Pariisin rauhasopimus on rauennut, ja niin me ruvetaankin rakentamaan itse itsellemme sukellusveneitä. Ja ne me lähetetään pörräämään Suomenlahdella teidän aluevesien edustalle. Että ni. Kyllä mekin osataan kenkkuilla kun niikseen tulee.

Ja vielä, vuotoekspertit: Unohtakaa se törkeä AI -tekoinen keskusteluvuoto muka saksalaisten sotilaiden pitämä. Vähän siteeksi totuutta Taurusohjuksineen ja loput hihasta. Harakatkin sille nauravat!

Näistä voi sitten joku valtiosihteeri vähän hioa.