Siivotessa ajattelee

THE LOS ANGELES TIMES oli ja on edelleen eteläisen Kalifornian valtalehti.  Asuin osan edellä mainitusta aikajaksosta Hope Streetin kulmauksessa olleessa The Church of the Open Door jättikirkon opiskelija-asuntolassa. Asuntolassa majaili ainakin puolentuhatta ympäri maailmaa ja Amerikan mannerta saapunutta nuorehkoa opiskelevaa ihmistä.  Michael Wurmbrandista – Richardin pojasta – oli tullut minulle läheinen ystävä, joka oli ajoittain kanssani sunnuntaijumalanpalveluksissa. Usein myös lounastimme yhdessä hänen vanhempiensa kanssa pohjoisessa Lossissa sijaitsevassa kodissa.

Sunnuntaiaamuisin siis osallistuin seurakunnan jumalanpalvelukseen yhtenä yli kolmesta tuhannesta paikalla olevasta. Suorastaan henkeä pidätellen seurasin pastorin, kuuluisan fundamentalistin, tri Vernon McGeen systemaattista raamattuopetusta. Pastori Vernon oli se mies, jonka tapana oli saarnata Raamattu neljässä, viidessä vuodessa ensimmäisestä viimeiseen sanaan.  Saarnat radioitiin kautta mantereen ja lähetysradioissa ympäri maailman – ja näin jatkuu edelleen puhujan oltua jo pitkään taivaan kartanoissa. Sattuvasti ohjelmasarja oli nimetty Thru the Bible – Halki Raamatun otsikolla.  Tämä puhesarja on, kuten tiedetään, runkona Jukka Norvannon mahtavalle opetussarjalle.

Olen onnellinen siitä, että opetukset on käännetty soveltaen suomenkielisille radiokuuntelijoille. Aikoinaan olin Marja Rantasen kanssa kutsuttu Vernon McGeen järjestön vieraaksi kansainväliseen sympoosiin Thousand Oaksiin Kaliforniassa. Silloin oli aiheena eteläiseen Libanoniin – jossa Marja työskenteli lähetyslääkärinä – perustettava kristillinen radioasema The Voice of Hope – Toivon Ääni. Meiltä pyydettiin tukea ja toimintaa radion merkeissä.  Samassa tilanteessa meiltä kysyttiin, emmekö voisi aloittaa raamattuopetussarjan kääntämisen ja radioimisen suomenkielellä. McGeen englanninkielisiä opetussarjoja radioidaan nyt säännöllisesti Radio Patmoksen englanninkielisen tunnin kehyksissä.

McGeen seurakunta huolehti ulkomaalaisista opiskelijoista lahjoittamalla meille joka sunnuntai The Los Angeles Timesin lähes kilon painoisen valtavan lehtipaketin.  Lehden osastoista löytyi usein lähes parikymmentä sivua käsittävä uskonnollinen liite.  Luin sitä ahmien – ja jos ei lukunälkä tyydyttynyt, niin pienen kävelyn päässä oli suomalaisen arkkitehdin piirtämä Los Angelesin  pääkirjaston kompleksi – ja sieltä löytyi luettavaa, jopa skandinaavisia sanomalehtiä. Kirjoitin kaiken edellisen siksikin, että pääsen toteamaan saaneeni mainitusta kalifornialaisesta sanomalehdestä niin paljon hengellistä hyötyä ja iloa, että palautuessani suomalaiseen pakkastalveen tilasin muutaman kuukauden ajaksi sunnuntainumerot kotiosoitteellani Helsinkiin.  Joitain tällaisia lehtiä olen säilyttänyt vuosikymmenten ajan; nyt ne tulivat käsiini vanhimpia muuttoarkistoja tutkiessani.

No, lossilaisen lehden vanhojen kellastuneitten sivujen tutkiminen teki uteliaaksi, ja päätin nykyisen maailman menon mukaisuuksia seuraten käväistä netissä katsomassa, miltä näyttää  arvostamani sanomalehti nykyisin.  Nimenomaan halusin tutkia pääsiäisen ajan lehtiä vuosimallia 2021.

LOSSIN aikana luin Timesista pääsiäisartikkeleita, joissa kunnioittavalla tavalla kuvailtiin Jeesuksen ylösnousemusta ja Hänen vaikutustansa maailman kulkuun.  Lehti esitteli Billy Grahamin ja muitten kuuluisien hengenmiesten toimia ja sanomisia.  Lyhyesti todettuna: kuvitteli lukevansa suorastaan kristillisiä lehden sivuja, kun luki Timesia. 

Pääsiäissunnuntaina 2021 Los Angeles Times julkaisi pääkirjoitussivulla artikkelin otsikolla Miten kristityt alkoivat uskoa taivaaseen, helvettiin ja kuolemattomaan sieluun.  Kirjoittaja oli muuan Bart Ehrman, kuuluisimpia raamatullisen kristinuskon kriitikkoja englantia puhuvassa Amerikassa.  Luin ja luin, ja mitä edemmäs pääsin lukemisessani, sitä enemmän ihmettelin. Roskaa – tajutonta roskaa!  Ehrmanin kirjoitus pohjasi hänen kirjaansa, joka oli saanut murska-arvion ja joutunut häpeäleimalla leimatuksi. Mutta Times julkaisi mitä julkaisi, ja tietämätön kansa nielaisi syvästi oppineen Kristus-vihaajan tekstin muka tieteellisenä.

Kaksi päivää aikaisemmin pitkäperjantaina Times pääkirjoitti otsikolla: Miksi Amerikan ennätysmitoissa oleva jumalattomuus on hyvä uutinen kansakunnalle.  Pääkirjoittaja riemuitsi siitä, että ensimmäistä kertaa tilastot osoittavat kristittyjen määrän olevan alle 50 prosenttia koko USA:n väestöstä.

”Kun yhteisön jäsenet saavat sivistystä ja koulutusta, kun heistä tulee menestyviä ja rikkaita, ja kun he elävät turvallista ja rauhallista elämää, he kääntyvät pois uskonnosta.”

Näin lehti.  Ja kehotti pyrkimään siihen, että Amerikasta tulisi  ”korkeasti maallistunut” demokratia.  Silloin yhteisön ja yksilön kaikkiin tarpeisiin löytyisivät tarvittavat avut toisin kuin yhteisöissä, joissa ihmiset edelleen uskovat jumaliin.

”Onnellista kyllä, yhä harvemmat meistä uskomme taivaalliseen palkkaan.” Sanottiin kirjoituksessa edelleen. 

MERKITTÄVÄÄ on, että nämä kaksi pääkirjoitussivun tekstiä julkaistiin kristikunnan kahtena kaikkein pyhimpänä juhlapäivänä – pitkänäperjantaina ja pääsiäisenä.  Kummassakin artikkelissa sekoitetaan objektiivinen totuus ja hyvin persoonakohtainen mielipide toisiinsa.

Suljin tietokoneen ruudun.

Jäin pohdiskelemaan.

Puoli vuosisataa sitten Kalifornia ja sen ykkössanomalehti olivat osana raamattuvyöhykkeen menoa ja meininkiä.

Alussa mainitsemani kirkkorakennus ja sen yhteyteen rakennettu korkea, massiivi rakennuskompleksi ovat kauan sitten puretut ja neonvaloina loistaneet JESUS SAVES – JEESUS PELASTAA jättikyltit romuttuneet ja hävitetyt.

Mutta Jumalan papin julistama Raamattu elää!

 Kautta maapallon kristillisten radio- ja tv-asemien välityksellä kuulutetaan edelleen Raamatun sanomaa tri McGeen omalla äänellä tai hänen käsikirjoituksiaan lukevien erikielisten kääntäjien välittäminä.

Los Angeles Timesin hyökkäykset ovat kuin vesi hanhen selkään. Jumalan Sana on voittanut – hauta on tyhjä ja Kristus Herra elää!  Turhaa on kaikki rehentely ateistien leireissä – viimeisenä multien päällä seisoo Hän, jota kuulemma ei ole  olemassakaan.