Patmos-blogi

Sanna Erelä: Kenelle Pietari kirjoitti? Korvausteologisen raamatuntulkinnan perustuksia horjuttamassa

Vieraskynä Patmosblogi julkaisee vierailevien kirjoittajien mielenkiintoisia tekstejä Vieraskynä -palstan nimikkeellä. Kaikki kirjoittajat vastaavat itse tekstinsä sisällöstä.
Julkaistu:

Pietari oli juutalainen ja sai kutsun juutalaisten apostoliksi mutta kenelle hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä? Pakanakristilliselle seurakunnalle vai ryhmälle juutalaisuskovia? Harva meistä pysähtyy pohtimaan kysymystä, vaikka tässä tapauksessa vastauksella on merkitystä. Joitakin ensimmäisen Pietarin kirjeen jakeita on nimittäin käytetty oikeuttamaan supersessionistista eli korvausteologista raamatuntulkintaa. Näistä kohdista keskeisin kuuluu: 

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. (1. Piet. 2: 9, 10.)

Monelle teologille tämä on ollut kirkas todistus siitä, kuinka kirkosta on tullut Jumalan kansa; heistä, jotka aiemmin eivät olleet valittuja, on nyt tullut kuninkaallista papistoa ja pyhää heimoa aiemman omaisuuskansan, Israelin, tilalle.

Nämä jakeet tosiaan kuulostavat siltä, että ne puhutaan pakanataustaisille uskoville. Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että kirjoittaja lainaa profeetta Hooseaa, joka Jumalan äänitorvena lausui ne Israelille (Hoos. 1:6,9; 2:1,3,25). Jos Jumala saattoi puhua näin omaisuuskansalleen, eikö silloin myös Pietari voinut siteerata kyseistä kohtaa viitatessaan kuulijoiden aiempaan, Jumalasta vieraantuneeseen elämäntapaan?

Arvelen, että Pietarin kirjeen korvausteologiseen tulkintaan on saattanut vaikuttaa myös se, miten Paavali soveltaa omassa tekstissään samaa Hoosean kohtaa (Room. 9: 23–27). Apostoli kuvaa profeetalta lainatuin sanoin sitä, kuinka Jumala valitsee pelastukseen myös muiden kansojen jäseniä. Tätä ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää niin, että ei-juutalaiset syrjäyttävät Israelin. Uudessa liitossa Jumalan kansaan kuuluu sekä juutalaisia että pakanoita.

Hoosean kirja on karua luettavaa siitä, kuinka Israel oli ajautunut kauas Jumalasta. Yhtä aikaa se kuvaa kauniisti Jumalan uskollisuutta ja ponnisteluja vetää kansa uudelleen lähelleen. Heprealaiset profeetat käyttivät usein kuvia paimenesta ja lampaista ja paimenen luo palaamisesta. Ne ilmensivät hyvin Jumalan ja Israelin välistä liittosuhdetta (Ps. 80:1; Hes. 34:13-16; Hoos 4:16; Sak. 11:7).

Samaan tapaan Pietari kirjoittaa: Te olitte »eksyksissä niin kuin lampaat», mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo (1. Piet. 2: 25). Pietari lainaa paljon kuvastoa myös temppelistä ja uhritoimituksista.

Sekään ei tietenkään välttämättä todista mitään kohdeyleisöstä, mutta voi kertoa siitä, että kyse oli juutalaisista – kuten myös se tosiasia, että tässä kirjeessä on enemmän viittauksia Vanhaan testamenttiin kuin missään muussa Uuden testamentin kirjassa.

Useat historian raamatuntulkitsijat, kuten esimerkiksi kirkkoisät Origenes ja Eusebius sekä uskonpuhdistaja John Calvin, pitivät itsestäänselvyytenä, että teksti puhuu juutalaisille. Vuosisatojen ajan näkemyksen voidaan sanoa edustaneen konsensusta.

Jo kirjeen alkutervehdys antaa selviä viitteitä juutalaisesta kohderyhmästä:

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa – – – (1. Piet. 1:1)

Kreikankielinen alkuteksti käyttää sanaa diasporas; sanaa, joka muualla Raamatussa tarkoittaa maanpakoon karkotettuja Israelin kansan jäseniä ja joka vielä tänäkin päivänä viittaa Israelin rajojen ulkopuolella eläviin diasporajuutalaisiin. Uskonpuhdistaja John Calvin kommentoi Pietarin kirjeen alkua:

Ne jotka luulevat, että näin kutsutaan kaikkia jumalisia, koska he ovat vieraita tässä maailmassa ja matkalla kohti taivaallista maata, ovat pahasti väärässä. Tämä virhe käy ilmi sanasta diaspora (hajaantuminen), joka seuraa välittömästi; se soveltuu vain juutalaisiin. (Käännös englannista suomeksi minun.)

Entäpä jos sittenkin pakanakristillinen yleisö?

Muutama muu epistolan kohta on kuitenkin saanut monet tutkijat tekemään johtopäätöksen, että Pietarin kirjeen valittu kansa on pääasiassa pakanakristityistä koostuva kirkko.

Apostoli puhuu esimerkiksi kuulijoiden aiemmasta elämästä tietämättömyyden aikana (1:14). Ja edelleen jakeessa 1:18 hän kirjoittaa: Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla – – – Tuntuu vaikealta kuvitella, että juutalainen apostoli olisi maanmiehilleen kirjoittaessaan puhunut näin loukkaavasti heidän yhteisestä traditiostaan. Neljännessä luvussa (jakeet 3 ja 4) Pietari kuvailee lukijoidensa entistä elämää irstaudessa rypemiseksi ja epäjumalanpalvelukseksi – tästäkään ei varmasti ensimmäiseksi tule mieleen Tooran käskyjä noudattava hurskas juutalainen.

Ironista kyllä, nämä argumentit joutuvat hieman outoon valoon, kun luetaan Vanhan testamentin profeettojen arvioita Israelin ymmärryksen ja moraalin tilasta (katso esim. Jer. 5). Toisaalla Raamatussa myöskään Paavali ei kaunistele sanojaan kommentoidessaan juutalaisuutta, jota harjoitetaan ilman uskoa Jeesukseen (katso esim. Room. 10:2–3, Ef. 2:3 ja 1. Tim. 1:13). Filippiläiskirjeessä (3:2–9) hän julistaa oman historiansa ja meriittinsä fariseuksena täysin arvottomaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla.

Lisäksi arkeologiasta tiedämme, että Pietarin mainitsemilla alueilla Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa asui huomattava määrä juutalaisia. Nämä diasporajuutalaiset olivat taipuvaisia jäljittelemään kreikkalais-roomalaista pakanallista elämäntyyliä, milloin se oli heille sosiaalisesti tai taloudellisesti eduksi.

Jim R. Sibley käy artikkelissaan You Talkin’ to Me? 1. Peter 2:4-10 and a Theology of Israel läpi muutamien tutkijoiden käsityksiä Pietarin kirjeen vastaanottajista. Monet ovat päätelleet, että Ensimmäinen Pietarin kirje oli suunnattu pakanakristityille. Näin myös esimerkiksi J. Ramsey Michaels kommentaarissaan, jossa hän toteaa, että kirje on kirjoitettu aivan kuin juutalaisille. Heti perään hän hämmästelee, kuinka taidokkaasti kirjoittaja onnistui hämäämään jopa kirkkohistorioitsija Eusebiusta neljännellä vuosisadalla!

Tässä kohtaa on pakko kysyä, miten tiukasti korvausteologiset silmälasit ovat kasvaneet kiinni tutkijan nenälle, jos hän ei enää kykene ottamaan huomioon mahdollisuutta, että tekstin kirjaimellinen lukutapa olisi se oikea?

No mitä sitten?

On ehkä realistista ajatella, että emme saa tutkimuksen kautta lopullista varmuutta siitä, millainen Pietarin kirjeen lukijakunta alunperin oli. Uskovien yleistä pappeutta on usein perusteltu alussa siteeratulla kohdalla 1. Piet. 2: 9, 10. Ajatus yleisestä pappeudesta on raamatullinen, eikä se perustu vain yhteen kohtaan. Kaikki kristityt ovat ”kuningassukua, meidän Jumalamme pappeja” (Ilm. 5: 9, 10).

Me muiden kansojen jäsenet emme menetä mitään, jos luemme Pietarin kirjettä ikään kuin juutalaisen olan yli. Sen sijaan, jos Pietarin kirje oli alunperin osoitettu juutalaiselle jäännökselle, sen kieltämisellä varmasti kadotetaan jotakin alkuperäistä. Mitä se on pakanakristityn näkökulmasta?

Derek Demarsin mietteet sivulla Theology Pathfinder puhuttelevat minua ja kietoutuvat omiin pohdintoihini. Ensimmäinen Pietarin kirje on muistutus siitä, että kristinusko, sellaisena kuin me sen nyt ymmärrämme, syntyi juutalaisena lahkona. Se ei kehittynyt tyhjiössä, laskeutunut ilmestyksenä taivaasta tai versonut pakanauskonnoista, vaan liittyi kiinteästi Jumalan suunnitelmaan omaisuuskansansa varalle. Jeesusta seuraavat juutalaiset tunnistivat Hänessä Messiaansa ja näkivät Kirjoituksissa luvatun messiaanisen ajan sarastavan. Olennainen osa liikehdintää oli pelastuksen ovien avautuminen pakanoille: uskovat kaikista kansoista liitettiin – tai Paavalin oliivipuukuvaa lainaten: oksastettiin – Jumalan kansaan.

Tämä prosessi ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi syntynyt kokonaan uusi yhteisö, joka korvaa Israelin. Se voi tarkoittaa myös vain sitä, että entinen yhteisö laajeni sulkemaan sisäänsä muiden kansojen jäseniä. Juutalaisten asema säilyi edelleen, kuten Paavalikin näyttää korostavan Roomalaiskirjeen jakeissa 1:16 ja 2:9-10. Juutalaiskristillisissä seurakunnissa oli todennäköisesti myös pakanataustaisia jäseniä, kuten on tämänkin päivän messiaanisissa seurakunnissa.

Historiasta tiedämme nyt, että juutalaisten Jeesuksen seuraajien yhteisöjä oli olemassa kauemmin kuin aikaisemmin oletettiin – vähintään neljännelle vuosisadalle asti. Sitä paitsi tarkkaan ottaen Pietarin kirjettä ei ole osoitettu seurakunnille vaan yksilöille.

Pietarin kirjeen lausumia ei tule käyttää pohjana supersessionistiselle teologialle. Ainakaan perusteluksi ei riitä kehäpäätelmä, jonka mukaan apostoli soveltaa Vanhan testamentin käsitteistöä Uuden liiton pakanakristilliseen seurakuntaan. Kun Uusi testamentti sanoo ”Israel”, se tarkoittaa Israelia. Kun Uusi testamentti puhuu seurakunnasta, se tarkoittaa seurakuntaa. W.A. Criswelliä lainaten (käännös minun):

Israelin oikea määritelmä on avain Raamatun oikeaan tulkintaan. Jos Israel tarkoittaa Jumalan muinaista valittua kansaa, Raamatusta tulee selkeä ja kirkas kuin totuus itse. Jos Israelilla ymmärretään Uuden testamentin seurakuntaa, koko Raamatun opetuksesta tulee hämärää ja vaikeaselkoista.

Olisiko aika restauroida Pietarin kirje korvausteologisista ennakko-oletuksista ja katsoa uudelleen millainen taideteos teologisen pölyn alta paljastuu?

———-
SANNA ERELÄ on kanttori, teologian maisteri, kolmannen kultuurin kasvatti, jolla on juuret Suomessa ja osoite Jerusalemissa, jossa hän työskentelee Caspari -keskuksessa. Kirjoitus on alunperin ilmestynyt seurakuntalainen.fi -blogilla 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (5)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. IlkkaT.O.

    Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoittajan ajatus tulee hyvinkin selväksi ja käytetyt Raamatun jakeet.; myös se, että Jumalan suunnitelmassa armotalouskauden lopunajalle juutalaisten Israelin maahan, kotimaahansa, paluu on merkittävä eskatologisessa mielessä. He, juutalaiset tulevat kerran toivottamaan Jeesuksen Kristuksen tervetulleeksi Pelastajanaan vihollisen kynsistä. Korvausteologia oli ja on edelleenkin paikoin tärkeä syy antisemitismin ja natsismin nousussa.
    UL:n pakanuudesta Kristuksen Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajaksi ottaneet ovat vapaat Mooseksen laista, kirjoitusten mukaan, koska mikään liha ei voi pyhittyä Hengen puhtauteen ja pelastua synnin ruumiista muutoin kuin Jeesuksen täydellisen uhriveren kautta.
    Pyhä Henki, joka ”annetaan niille, jotka tottelevat” (Apt.5:32) vakuuttaa jokaisen UL:n uskovan Jumalalle kelpaavaksi sellaisenaan, kun on nöyrtynyt palvelemaan Herraa Hengen uudessa tilassa, ei kirjaimen (Mooseksen lain) vanhassa tilassa.
    Ilman Pyhän Hengen todistusta ja osallisuutta tätä ei voi ymmärtää totuudelisesti. Jeesuksen uhrityö on vapauttanut uskovat lain kirouksesta, kunnia Jumalalle Kristuksen Jeesuksen kautta.

  2. julkinen sana

    Juutalaiset olivat niin rakastuneita Mooseksen lakiin, etteivät he halunneet uskoa Jeesuksen olevan Kristus, vaikka laki käskee uskomaan Kristukseen.

    Kristityt olivat niin ”rakastuneita” Jeesuksen armoon, etteivät he enää halunneet edes alkaa noudattaa Mooseksen lakia, vaikka UT:n mukaan Mooseksen lain noudattaminen on Jumalan rakastamista. Kristittyjen rakkaus ei siis ollut aitoa.

    Syntien anteeksisaaminen ja vanhurskaus edellyttää sekä uskoa Jeesukseen Kristukseen että lain käskyjen noudattamista. Ota näistä toinen pois, niin et ole vanhurskas etkä pyhä, vaikka olisit kuinka paljon huutanut herätyskokouksessa Jeesukselle ”Herra, Herra”, puhunut kielillä, profetoinut ja tehnyt ihmeitä Jeesuksen nimessä.

    Juutalaiset olivat paatuneita uskon puutteen takia ja kristittyjen paatumus johtui siitä, eivät he viitsi tehdä parannusta laittomuudesta. Tämän takia niin harva kristityistä pääsee perille Jumalan valtakuntaan, koska vain harva on ymmärtänyt sen salaisuuden, että evankeliumissa on vaatimus tehdä parannus laittomuudesta.

    ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia…
    Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää.” (Room 2:13, 18)

    ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt 7:21-23)

    ”Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.” (Jaak 2:24)

    ”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12)

  3. Kirjoitusten mukaan

    Pietari osoitti kirjeensä erityisesti diasporassa asuville juutalaisille VELJILLE, esim. 2 Piet 1:10.

    Pietarin kirje ei opeta yleistä pappeutta, eikä UT opeta muutenkaan yleistä pappeutta. Pietari puhuessaan kuninkaallisesta pappissuvusta tarkoittaa nimenomaan juutalaisia miehiä viitaten Mooseksen lakiin.

    Naiset eivät voi koskaan olla pappeja eikä muitakaan seurakunnan opettajia. Pakanaseurakunnan johtajia ei kutsuta papeiksi vaan kaitsijoiksi, joiksi voidaan valita yhden vaimon MIES.

    “Jos nyt todella kuulette ääntäni ja pidätte liittoni, olette omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun. Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.” (2. Mooseksen kirja 19:5-6, FinSTLK2017)

    “Kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, hurskas, kunniallinen, vieraanvarainen, kykenevä opettamaan,” (1. kirje Timoteukselle 3:2, FinSTLK2017)

    “sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, naiset olkoot vaiti teidänkin seurakunnissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, kuten lakikin sanoo.” (1. Korinttolaiskirje 14:33-34, FinSTLK2017)

  4. Filos

    Hei!
    Vaikka Pietarin kirjeen kohderyhmä olisikin juutalaiset, se ei tarkoita, etteikö kirjeen sanoma koskisi yhtälailla muitten kansojen kristittyjä. Tämän osoittaa kirkkaasti Paavalin kirje efesolaisille luku2:11-22 erityisesti jakeet12,14,19. Efesolaiskirje on kohdistettu muitten kansojen uskoville, jotka nyt ovat saaneet Israelin kansalaisoikeuden ja ovat nyt osallisia lupauksen liitoille. Hän Jeesus teki molemmat yhdeksi-juutalaiset ja ”pakanat”- Kristuksessa. Ei ole siis kahta eri Kristuksen seurakuntaa, messiaaniset juutalaiset ja ”pakanakristityt”. Molemmat on tehty yhdeksi!
    Tämä ei ole korvausteologiaa! Muitten kansojen uskovat ovat yhtälailla osallisia Raamatun lupauksista yhdessä juutalaiskristittyjen kanssa. Lupausten riistäminen pois ”pakanakristityiltä” on vastoin efesolaiskirjeen opetusta. En tiedä mikä teologinen nimitys pitäisi keksiä sellaiselle opille? Ehkä ”riistoteologia”?

    Kannattaa myös muistaa Johannes kastajan sanat aikansa juutalaisille: ”Älkää luulko saattavanne sanoa: ”Onhan meillä isänä Aabraham”; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
    Tietäkää siis, että ne, jotka ovat uskosta, ovat Aabrahamin lapsia. Gal 3:7 STLK-käännös.
    Kaikkien kansojen uskovat voivat siis turvallisin mielin omistaa Raamatun lupaukset itselleen ilman korvausteologisia silmälaseja.
    Rauha Israelille!

    • Dogma

      Johannes Kastajan sanoessa ”Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham'”, hän nuhtelee juutalaisia siitä, että he luulivat saavansa varman pelastuksen ympärileikkauksen kautta huolimatta siitä, miten elivät. Tämä vastaa luterilaista ajatusta, että lapsikaste antaisi varman pelastuksen huolimatta siitä, miten myöhemmin elää. Johannes Kastajan sanoma on, että juutalaisten on tehtävä parannus synneistään ja alettava noudattaa Jumalan käskyjä, muuten puun juurelle pantu kirves heilahtaa ja puut heitetään tuleen palamaan. Siinä ei sitten enää ympärileikkaukset ja kasteet mitään auta. Johannes Kastajan opetus ei liity juutalaisten ja pakanoiden väliseen suhteeseen, vaan Johannes vaatii tekemään parannuksen, jotta voi saada häneltä kasteen ja synnit anteeksi. Uskovien upotuskaste ja parannuksen teko liittyvät olennaisesti toisiinsa.

      Matt 3:8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
      9 Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
      10 Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
      11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
      12 Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”

      Ap.t 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

      3: 19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
      20 että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.