Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

Samassa seminaarissa puhui myös professori Tapio Puolimatka, joka käsitteli luennoissaan seksuaalivallankumouksen etenemistä ja siihen liittyviä sananvapauden rajoittamispyrintöjä. Puolimatkan ensimmäinen luento youtube-videona löytyy täältä ja toinen luento täältä.

Puolimatkan luennot kannattaa ehdottomasti kuunnella päästäkseen jyvälle siitä, mistä hänen henkilöään vastaan suunnatussa ja edelleen aktiivisesti jatkuvassa poliittisideologisessa viha- ja pilkantekokampanjassa on oikeasti kyse.

AlfaTV nosti sananvapausteeman esiin 1.8.2019 lähetetyssä toimittaja Markku Tenhusen sujuvasti vetämässä AlfaStudion tunnin mittaisessa ohjelmassa ”Sananvapauden tila Suomessa”, jossa keskustelivat kansanedustaja Päivi Räsänen, kirjailija Jukka K. Niemelä ja allekirjoittanut. Keskustelu on katsottavissa AlfaTV:n Permanto-arkistosta.   

Erittäin osuvan ja hyvän analyysin ja yleiskuvan sananvapauden meneillään olevasta kaventumisesta Suomessa ja muualla Länsi-Euroopassa esitti kansanedustaja Jussi Halla-aho Porin Suomi Areenan arvopuheessaan 16.7.2019. Halla-ahon puheeseen voi tutustua täällä. Halla-aho totesi näinkin:

”Sananvapauden perusfunktio on suojella yksilö vallanpitäjien mielivallalta. Nykyään toimittajat ja poliitikot näyttävät ajattelevan, että lakien tehtävä on suojella vallitsevia totuuksia yksilöiden esittämältä kritiikiltä.”

”Nykyään kuulee usein sellaisia väittämiä kuin että ’sananvapauteen kuuluu sananvastuu’, tai että ’sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata’. Tämä on neuvostoliittolainen käsitys sananvapaudesta. Sielläkin sai sanoa mitä tahansa, kunhan ei loukannut ketään ja kunhan oli valmis kantamaan sanomistensa seuraukset. Sananvapaus länsimaisessa merkityksessä nimenomaan sisältää oikeuden ilmaista mielipiteitä, vaikka ne loukkaisivat jotakuta ja ilman pelkoa oikeudellisista tai hallinnollisista seurauksista. Maailma on täynnä epämiellyttävää ja asiatonta puhetta ja virheellisiä väittämiä, mutta sensuuri ei ole oikea tapa taistella niitä vastaan. Sensuurin vastustaminen ei ole tyhmän puheen kannattamista. Tyhmä puhe on hinta puheen vapaudesta.” 

Nyt loppukesällä on eteemme ilmaantunut jälleen uusia todisteita siitä valitettavasta asiaintilasta, että sananvapaus on todella uhattuna Suomessa. Sananvapauden rajoittamista halutaan käyttää ideologisena käsikassarana poliittisesti korrektien valtavirtaisten arvoliberaalien ja Open Borders -maahanmuuttorajattomuutta ajavien ”totuuksien” ja uskomusten suojaamiseksi kaikelta arvostelulta sekä toisaalta arvokonservatiivisen ja maahanmuuttorealistisen mielipiteenilmaisun kriminalisoimiseksi ja vaientamiseksi. Nyt tällaisten ulkoparlamentaaristen ja juridiikkaa aseenaan käyttävien ideologisten iskujen kohteina ovat olleet nimenomaan arvokonservatiiviset ja kansallismieliset kansanedustajat. Aseena on käytetty ihmisoikeusperustaisena pidettyä vihapuhe- ja viharikossyyttelyä, jota harjoitetaan ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -lakipykälän avulla. 

Kuten Suomen Uutiset kertoo artikkelissaan 7.8.2019, verkkolehti Uusi Suomi kunnostautui jälleen sensuuritoimissa. Joulukuussa 2018 Uusi Suomi antoi kirjoituskiellon Laura Huhtasaarelle, silloiselle kansanedustajalle ja nykyiselle europarlamentaarikolle, hänen tuotuaan esiin sen tosiasian, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli alistanut eurooppalaisen sananvapauden islamin vaateiden eli sharia-lain vaatimusten mukaisuuteen. Tätä ei saanut silloin sanoa julkisesti. 

Nyt Uusi Suomi poisti blogisivustoltaan kansanedustaja Ano Turtiaisen artikkelin ja antoi Turtiaiselle varoituksen tekstin ”asiattomasta sisällöstä”. Turtiaisen ”asiattomuus” ilmeni hänen tekstissään esimerkiksi siten, että hän mainitsi sen inhorealistisen tosiasian, että Suomessa on tuhansia laittomasti maassa olevia muukalaisia, joiden liikkeistä ja tekemisistä viranomaiset eivät ole selvillä eivätkä puutu tähän asiaintilaan mitenkään. Tällainen on Turtiaisen mukaan ”itsetuhoisaa”. 

Mutta tällaistakaan tosiasiaa ei siis saa lausua julki. Se, että Turtiaisen huoli on täysin oikeutettu, ilmenee vaikkapa Iltalehden artikkelista 7.8.2019, jonka mukaan Suomessa on yli 7000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa, joiden palauttamiseen hallituksella ei näytä olevan tehokkaita keinoja ja joiden maassa olo on laitonta. Laittomuuden tilan vallitseminen on siis ihan ok. Ja sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena tällainen laittomuuden tila alkujaankin on syntynyt ja vain pahenee entisestään, on toki syytä jatkaa, koska ”ihmisoikeudet”. 

Erittäin mielenkiintoista on kuitenkin se, että, kuten Yle uutisoi 6.8.2019, demarikaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein Mohamedin ei tulkittu syyllistyneen kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. ”Husu” Hussein twiittasi julkisesti heinäkuun lopussa mielipiteitään, joiden mukaan ”Suomi on rasistinen maa” ja ”Kaikki persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja”. Husseinin syytökset ovat siis paitsi erittäin raskaita – rasismiin syyllistyminenhän on nykyään pahimpiin mahdollisiin eettisiin rikkeisiin lukeutuvaan pahuuteen syyllistymistä – myös absoluuttisen yleistäviä: ”Suomi on” jonkinlainen eli siis käytännössä koko Suomi on jonkinlainen, eli kaikki suomalaiset ovat jonkinlaisia; ja kaikki perussuomalaiset ovat jonkinlaisia. 

”Husu” Husseinin mukaan, näin ollen, kaikki suomalaiset ja varsinkin ne suomalaiset, jotka lukeutuvat perussuomalaisten kannattajiin, ovat rasisteja eli rotusortajia. 

Poliisi päätyi kuitenkin ratkaisuun, jonka mukaan ”Husun” raskaasti herjaava syytös, joka leimaa kaikki suomalaiset ja varsinkin perussuomalaiset pahuutta ilmaisevalla termillä, ei ole vihan eikä ”kansanryhmää vastaan kiihottamisen” ilmaisu. Suomalaisia ja perussuomalaisia kohtaan saa siis ilmaista täysin ääriyleistäviä ja mitä herjaavimpia sanomisia ilman, että kyseessä on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. 

Mutta miten olisi, jos joku ilmaisisi mitä herjaavimman sanomisen vaikkapa kaikkia arabeja/somaleita/muslimeita ja islamisteja – islamismi on poliittisyhteiskunnallinen suuntaus, eräänlainen puolueryhmittymäkin, islamilaisen maailman keskuudessa – kohtaan? Tällöin tuskin todettaisiin, että ei kohdistu ”tunnistettavaan ja rajattuun ihmisryhmään” ja että koska kohdistuu islamismin osalta poliittiseen suuntaukseen ja sen kannattajiin, ei voi olla kyse kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ja varmasti huomautettaisiin, että näin yleistävät leimaamiset, varsinkin negatiiviset, eivät ole asianmukaisia. Että ei voi yleistää. Sen sijaan ”Husu” Hussein saa ääriyleistää ilman seuraamuksia, kun kohteena ovat suomalaiset ja perussuomalaiset. 

Husseinin tapaukseen liittyen kannattaa lukea kansanedustaja Arja Juvosen hyvä taustoitus Suomen Uutisissa 13.8.2019. 

Vielä merkillisemmäksi Suomen tämänhetkisen sananvapaustilanteen luonne menee, kun seurataan meneillään olevaa prosessia, jossa kansanedustajat Päivi Räsänen, Hussein al-Taee ja Juha Mäenpää ovat ”kiihotus kansanryhmää vastaan” -syytösten tai mahdollisten syytösten kohteina. Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat 13.8.2019 tästä prosessista näin ja näin. 

Räsäsestä on tehty tutkintapyyntö hänen Helsinki Pride 2019 -sateenkaarimielenosoitukseen ja joidenkin kirkollisten toimijoiden siihen osallistumiseen liittyneen kriittisen twiittin perusteella. Räsäsen julkaisi Twitterissä kirjoituksen, jossa toi esiin historiallisen kristillisen ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon historiallisen ja kirkkolain mukaisten tunnustuskirjojen teologiseen etiikkaan perustuvan näkemyksen. Tämän mukaan Pride-sateenkaariaktivismin edustamat seksuaalieettiset linjaukset ovat luonteeltaan synnillisiä ja häpeällisiä. Tämän johdosta Räsänen esitti luontevan ja osuvan johtopäätöksen: Pride-ylpeilymielenosoitukseen osallistuvat kirkolliset toimijat ilmaisevat, omien virallisten lähtökohtiensa kanssa täysin ristiriitaisesti, ylpeyttä synnistä ja häpeästä. Twiitillään Räsänen siis osallistui oman kirkkonsa sisällä vellovaan keskusteluun siitä, miten kirkon tulisi käytännössä suhtautua kaiken perinteisen kristillisen etiikan aggressiivisesti haastavaan seksuaaliradikalismiin. 

Räsäsen kohdalla kyse on siitä, että häntä halutaan syyttää ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” hänen otettuaan julkisesti kantaa historiallisen kristillisen seksuaalietiikan puolesta ja oman kirkkonsa sisäiseen keskusteluun liittyen. Kyse on käytännössä siitä, että Räsäsen syytteeseen asettamista haluavat vaativat tosiasiallisesti perinteisen ja arvokonservatiivisen kristillisen ja kirkollisen etiikan mukaisten linjausten julkisen ilmeisemisen kriminalisoimista. Kyse ei nyt ole yhtään enemmästä eikä vähemmästä. Tähänkin tilanteeseen on nyt Suomessa tultu. 

Jos Päivi Räsänen päätyy syytetyksi mainituilla perusteilla, kannattaa ymmärtää, mitä siitä silloin seuraa. Sen jälkeen kaikki konservatiivinen kristillinen eettinen julkinen mielipiteenilmaisu on siirtynyt – vihapuhejuridiikkaa ja siihen nivoutuvia käsitteitä näppärästi aseena käyttäen – laittomuuden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin. Kannattaa ymmärtää sekin, että tämä tilanne tulee realisoituessaan koskemaan kaikkea konservatiivista kristillisyyttä Suomessa ja kaikkia kirkkoja ja seurakuntia ja kristillisiä toimijoita. Räsänen toteaakin aivan oikein Ylen artikkelissa:  

”Katson, että en missään nimessä ole syyllistynyt rikokseen. Ymmärrän, että kansalaisilla on oikeus tehdä tutkintapyyntöjä. Olen kuitenkin hiukan hämmästynyt, että poliisi edes tekee tässä asiassa harkintaa. Pidän tätä myös uskonnonvapauden kannalta huolestuttavana, että tätä edes pohditaan.” 

Merkilliseksi ja erityisen huolestuttavaksi tämän nyt meneillään olevan kansanedustajiin kohdistuvan sananvapausrajoittamis- ja vihapuhesyyttelyprosessin tekee se, että kansanedustajiin kohdistuvaa tutkintaa on johtanut poliittiselta taustaltaan vihreä ja aiemmin Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa työskennellyt rikoskomisario Pekka Hätönen, joka johtaa Helsingin poliisilaitoksen niin kutsuttua viharyhmää, joka tutkii niin sanottuja viharikoksia. Tästä uutisoi Yle 14.8.2019 artikkelissaan. 

Helsingin poliisilaitoksen päällikkö sai kriittistä palautetta tästä ongelmallisesta seikasta ja hän päätti käynnistää selvityksen rikoskomisario Hätösen poliittisesta taustasta. Tutkinnanjohtaja itse joutui siis tutkinnan kohteeksi. Ylen artikkelin mukaan lopputuloksena on nyt se, että Hätönen saa johtaa loppuun saakka meneillään olevan kansanedustajien tutkinnan, mutta yhdessä muiden viranomaistahojen kuten syyttäjän kanssa ja siten, ettei Hätönen yksin tee ratkaisuja syyttämisen osalta.

Kuvaavaa on, että maahanmuuttorealistisen perussuomalaisen kansanedustaja Juha Mäenpään osalta Hätönen ehti jo tehdä esitutkinnan aloittamispäätöksen. Mäenpäähänkin kohdistetun tutkintapyynnön, esitutkinnan ja mahdollisen syytteeseen joutumisen perusteet ovat ongelmalliset, varsinkin ”Husu” Husseinia koskeneen tuoreen ratkaisun valossa, kuten Suomen Uutisten artikkeli 14.8.2019 ”Perustuslaki takaa kansanedustajille puheoikeuden – Miksi vihertaustainen poliisi aloitti esitutkinnan Mäenpään eduskuntapuheesta?” selostaa. 

Kansanedustaja Olli Immonen on oikeassa katsoessaan Suomen Uutisten artikkelissa 14.8.2019, että sananvapautta uhataan nyt monelta suunnalta. Immonen kiinnittää perustellusti huomiota myös perustuslakiasiantuntijaprofessori Martin Scheininin ongelmalliseen ulkoparlamentaariseen Twitter-kampanjointiin kansanedustaja Mäenpään tapaukseen liittyen. Tästä aktivismista raportoi esimerkiksi Demokraatti 14.6.2019 artikkelissaan ”Professori vaatii kansanedustajaa tilille: ’Teosta on videotallenne’”.

Olen selostanut professori Scheininin merkittävää roolia suomalaisen vasemmistolaisen juridisen poliittisideologisen aktivismin ja sananvapausrajoitushankkeiden saralla kirjani Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, 2018) sivuilla 129–144. Artikkeli ”Herra perustuslaki” Avussa 10.6.2018 valaisee osaltaan lisää Scheininin vaikutuksen merkittävyyttä.

Sananvapaus uhattuna Suomessa kirjani sivuilla 101–109, alkaen alaluvusta ”YK:n rasisminvastaisuuden perustana kulttuurimarxilainen kriittinen rotuteoria”, selostan niitä viime vuosikymmenien ideologisia ja oikeusteoreettisia lähtökohtia, joista nykyiset sananvapausrajoitushankkeet kumpuavat. Jos haluaa ymmärtää tällaista kumpuamista ja tämänhetkisen aktivismin luonnetta ja lopullisia päämääriä, on syytä olla selvillä niin kutsutuista kriittisestä oikeusteoriasta ja kriittisestä rotuteoriasta.

Näihin voi tutustua esimerkiksi Encyclopedia.com -sivuston artikkelit ”Critical Legal Studies” ja “Critical Race Theory”lukemalla. Valaiseva on myös Ylioppilaslehden 10.4.2015 päivätty artikkeli ”Vapaa radikaali”, joka käsittelee kriittisen oikeusteorian merkittävää tutkijaa ja kehittäjää sekä kansainvälisen oikeuden huippunimeä, kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeä. 

Niin kutsutun Frankfurtin kriittisen koulukunnan, jonka ajattelun sovelluksia ovat sekä kriittinen oikeuteoria kuin kriittinen rotuteoriakin, aatteita analysoin laajemmin kirjassani Miten tähän on tultu: Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013). 

Sananvapaus – ja uskonnonvapauskin – on entistäkin uhatumpi Suomessa. Todellista sananvapautta täytyy puolustaa nyt kaikilla rintamilla.