Rohkaise, älä lannista

Toisenkin joukkueen valmentajan toimet kohdistuivat junnujen hartioihin, mutta hän painoi niitä kasaan moitteillaan. Heti kun pojan takamus ehti penkkiin, tuli tieto missä meni vikaan. Valmentaja keskittyi virheisiin ja kyllä hän niitä löysikin.

Joukkueessa oli innokkaita junnuja, joiden intohimo oli jääkiekon pelaaminen. Toivottavasti he jaksavat jatkaa aina uuden valmentajan tuloon saakka.”

Sähköpostiini saapuu viikoittain Ajatusten aamiainen. Tällä viikolla siinä oli mukana tuo Jussin tarina jääkiekosta. Kertomus osoittaa, miten tärkeää rohkaiseminen on. Johtamisoppaissa sama asia tiivistetään usein muotoon: Innosta, älä lannista.

Raamattu on erinomainen opas jääkiekon valmentajille, yritysjohtajille ja myös kaikille muille, sinulle ja minulle. Raamattu kertoo, miten Jumala pyrkii rohkaisemaan meitä. Lisäksi se kehottaa meitä rohkaisemaan toinen toisiamme.

Tässä muutama esimerkki:

Jeremian kirjan luvun 51 jakeessa 46 Jumala rohkaisee kansaansa tavalla, jota myös me erilaisten huhujen ja salaliittoteorioiden kuohuissa elävät, kipeästi tarvitsemme:

”Älä menetä rohkeuttasi, kansani! Älä säiky huhuja, joita liikkuu kaikkialla maassa. Pysy lujana, vaikka kuulet kaikenlaisia huhuja vuodesta toiseen,” (Jer.51:46)

Kansa myös oppi hakemaan rohkeutta Jumalalta:

”Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.” (Psalmi 10:17)

”Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.” (Psalmi 89:11)

Roomalaiskirjeen 12. luvussa on Paavalin luettelo armolahjoista. Pitkässä listassa mainitaan myös rohkaiseminen.

Vanhan testamentin profeetoille tätä rohkaisemisen armolahjaa oli jaettu runsaasti. Hyvänä esimerkkinä tästä on profeetta Jesaja, jonka kirjan 50. luvun jakeessa 4 sanotaan:

”Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.” (Jes.50:4)

Rohkaiseminen on tärkeällä paikalla myös Uuden testamentin teksteissä. Jeesus rohkaisi seuraajiaan mm. tulossa olleiden vainojen ja lopun ajan tapahtumien varalle.

Paavali kehottaa kaikkia Jeesuksen seuraajia toimimaan samoin. Tässä pari esimerkkiä hänen 1. kirjeestään Tessalonikin seurakunnalle. Sen 5. luvussa Paavali muistuttaa:

”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” (1.Tess.5:11)

Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. (1.Tess.5:14)

Millaisen arvosanan me tämän ajan kristityt mahtaisimme saada rohkaisemisesta?

Onko rohkaisemisen armolahja meillä ahkerassa käytössä? Otammeko me vastaan Jumalan tarjoaman rohkaisun ja olemmeko me valmiit rohkaisemaan kristittyjä sisariamme ja veljiämme myös yli oman herätysliikkeen, seurakunnan ja kirkkokunnan rajan?

Jos arvioimme asiaa netin keskustelupalstojen perusteella, niin joudumme painamaan häveten katseemme. Kehotus ”innosta, älä lannista” on siellä saanut muodon ”paljasta ja lannista”.

Tällaiselle kristillisyydelle Paavalilla on Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeessa 15 tiukkaa tekstiä:

”Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.” (Gal.5:15)

Apostolien tekojen 2. luvun jakeissa 46 ja 47 kerrotaan, miten seurakunta kokoontui temppeliin, mursi kodeissa yhdessä leipää, aterioi riemullisin ja vilpittömin mielin, ”ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka pelastuivat.

Olisikohan tämän päivän seurakuntien laskevat jäsenmäärät seurausta siitä, että me kiistoinemme ja oppiriitoinemme revimme ja raastamme toinen toisiamme ja olemme siten tuhoamassa itsemme. Voisiko alamäki johtua siitä, että me kaivelemme mieluummin toistemme syntejä kuin rohkaisemme toisiamme ja julistamme synteihinsä hukkuvalle maailmalle eheää ja täyttä evankeliumia ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi.

Siunausta ja rohkeutta päivääsi, rakas ystäväni!