Richard Coudenhove-Kalergi ja Paneurooppa-aate

Tämä aihepiiri on nyt varsin ajankohtainen, koska Saksan uusi hallituskoalitio on tuoreesti linjannut hallitusohjelmassaan, että EU:sta pitäisi rakentaa täysimittainen liittovaltio.

Käsittelemme Leena Metsämäen kanssa tätä aihetta laajemmin Radio Patmoksen taajuuksilla Ajankohtafoorumissa sunnuntaina 5.12. klo 17 aiheella ”Saksa kohti EU-liittovaltiota”. Tuossa Ajankohtafoorumissa tarkastelemme myös EU-liittovaltioaatteen taustoja kokonaisuudessaan. Viikon Ahvion jaksossa keskityn, Ajankohtafoorumissa esiin nousevan täydennykseksi, Coudenhove-Kalergiin ja Paneurooppa-aatteeseen.

Richard Nikolaus Eijiro, Coudenhove-Kalergin kreivi, syntyi 16. marraskuuta vuonna 1894 Japanin Tokiossa ja kuoli Itävallan Schruns:issa 27. heinäkuuta vuonna 1972. Hän oli itävaltalaisjapanilainen aatelinen, poliitikko, filosofi ja aatteellinen visionääri ja vaikuttaja.

Coudenhove-Kalergi oli Euroopan yhdentymisen keskeinen pioneeri, joka toimi Paneurooppalaisen unionin presidenttinä 49 vuotta. Hän kirjoitti useita ohjelmallisia teoksia – kuten Praktischer idealismus: Adel – technik – pazifismus (Wien–Leipzig: Paneuropa-Verlag, 1925) – , joissa esitteli ja perusteli paneurooppalaista aatettaan ja maailmankatsomustaan ja vaali korkeatasoisia henkilökohtaisia suhteita kansainväliseen poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin.

Hänen välitön vaikutuksensa ulottui ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Kansainliitto-henkisestä ajasta pitkälti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja Euroopan yhteisön eli Euroopan unionin synnyn vaiheisiin.

Coudenhove-Kalergin aatemaailmasta on syytä olla selvillä, koska pitkälti hänen muotoilemaansa paneurooppalaista ja itsenäiset kansallisvaltiot ja niiden rajat lakkauttanutta EU-liittovaltiotulevaisuutta kohti EU aikoo nyt Saksan johdolla lopullisesti suuntautua.

Tämä suunta on ratkaisevasti vastakkainen kuin se suunta, johon on ohjannut suomenmielisen fennomanian eli suomalaiskansallisen konservatismin historiallinen perinne, joka on kummunnut vahvoista raamatullisluterilaisista ja kristillissosiaalisista juurista, kuten selostan ja perustelen kirjassani Kristittynä Suomessa (Helsinki: Kuva ja Sana, 2019).

Näitä erilaisia tulevaisuuteen johtavia suuntia on hyvä pohtia nimenomaan nyt, kun maanantaina 6.12.2021 vietämme Suomen itsenäisyyspäivää, muutenkin varsin poikkeuksellisissa oloissa.

Kuuntele Radio Patmoksen taajuuksilta Viikon Ahvio perjantaina 3.12.2021 klo 18.30 ja Ajankohtafoorumi sunnuntaina 5.12.2021 klo 17. Ohjelmat voi kuunnella myöhemmin myös Patmosplus-ohjelmakirjastosta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus kristinoppeineen vuodelta 1948 lausuu kohdassa ”96. Isänmaa” seuraavasti:

”Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta.

’Jumala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.’ Apt. 17:26.

’Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.’ Sananl. 14:34.”