Rauli Lehtonen: Herättävätkö Venäjän ja EU:n dramaattiset päätökset kristityt unestansa?

Vladimir Putinia on monissa Venäjän kristittyjen piireissä pidetty jopa demokratian esitaistelijana. Hän on puolustanut kristillisiä arvoja: tukenut miehen ja naisen välistä avioliittoa yhteiskunnan yhdistävänä kittinä, kieltänyt sukupuolen vaihtamisen ja vastustanut abortteja. Ennen kaikkea hän on kuitenkin jarruttanut suvaitsevaisuuden ja maapalloistumisen suuntauksia yhteiskunnassa. Hänen suhtautumisensa Israeliin on ollut myönteisempää kuin esimerkiksi Pohjoismaissa – noin yleisesti ottaen.

Hänen viimeisin puheensa, jossa hän julistaa liikekannallepanonsa, on kuitenkin ratkaisevalla tavalla heilauttamassa jopa ortodoksikirkon suhtautumista poliittisten prosessien kulkuun. Tilannetta vakavoittaa myös se, että Venäjän johdon sisäpiiristä on Novaja Gazetan kautta läikkynyt tietoa, josta käy ilmi, että presidentin käskyyn liittyisi salainen pykälä, joka antaisi puolustusministeriölle mahdollisuuden kutsua jopa miljoona reserviläistä rintamalle!

Uskon, että jos kirkon ja kristittyjen kanta muuttuu Ukraina-operaatioon näiden poliittisten päätösten seurauksena, silloin on todennäköistä, että kansan tuki maan johtoon rupeaa rakoilemaan. Näin siksi, että kirkko on edelleen niitä vaikuttajia, johon kansa nojaa.

Mikäli luottamus alkaa horjua Venäjän johtoon, on syytä epäillä, ettei kansaa enää pystytä pitämään ruodussa. Vähemmistöjen parissa on jo ollut nurinaa siitä, että suhteettoman suuri määrä etnisistä ryhmistä on kuollut Ukrainan sodassa. Anarkistiset voimat saattavat lähitulevaisuudessa hyvinkin nostaa päätään viime päivien päätösten vuoksi. Silloin tilanne dramaattisesti vakavoituu.

Kansanäänestykset epädemokraattisia

On yllättävää, että itseään demokratian soihdunkantajana pitävä johtaja järjestää muutamien päivien varoitusajalla kansanäänestykset Donetskin, Luhanskin, Zaporizhzhjan ja Hersonin alueella kysymyksestä, haluavatko he liittyä Venäjään. Sodan ja pommitusten vuoksi enemmistö läänien asukkaista on paennut kodeistaan ”muille maille”. Miten heidän äänioikeutensa taataan? Ironisesti voisi kysyä, annetaanko heille mahdollisuus postiäänestykseen? Missä ulkomaille paenneet ukrainalaiset voivat äänestää, Venäjän vai Ukrainan suurlähetystöissä?

Viimeisin tieto on, että äänestys hoidettaisiin digitaalisesti! Donbasin ja Etelä-Ukrainan eläkeläisistä vain alle 15 prosentilla on sähköpostiosoitteet. Vielä suuremmalta osalta puuttuu omat tietokoneet. Mielenkiintoista on, miten he voivat ottaa osaa tähän tärkeään äänestykseen. Kuinka nämä kysymykset ehditään ratkaisemaan viikon sisällä?

Uskon, ettei tässä olekaan ajateltu ottaa selvää kansan todellisesta mielipiteestä, vaan taata Venäjää tukevien voitto vaaleissa. Onhan Vladimir Putin itse sanonut, että tärkeätä ei ole se, ketkä saavat eniten ääniä, vaan se kuka laskee äänet!

Kun Baltian maissa järjestettiin kansanäänestykset 1940-luvulla Neuvostoliittoon liittymisestä, satoja tuhansia latvialaisia, liettualaisia ja virolaisia oli ehditty kyydittää Siperiaan ennen sitä. Sadat tuhannet olivat paenneet Itämeren yli Ruotsiin. Sieltä monet jatkoivat eteenpäin Saksaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Uusiutuuko historia taas silmiemme edessä? Vääryydellä vallataan alueita, teollisuuslaitoksia, tehtaita, ydinvoimaloita. Pakolaisten koteihin muuttavat vieraat ihmiset, nälkiintyneet koirat ja kissat juoksentelevat pitkin katuja isäntiään turhaan etsiskellen …

Mitä Euroopan Unioni tekee?

Samanaikaisesti mantereemme parlamentaarikot Brysselissä suunnittelevat digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönottoa vuoden 2023 syyskuussa. Ajatuksena on, että tämä lisäisi turvallisuutta ja antaisi EU:lle paremmat mahdollisuudet prosessien kontrolloimiseen – vähän niin kuin Putinkin ja hänen liittolaisensa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa ajattelevat.

Kristillinen päivälehti Världen idag kirjoittaa, miten EU:n puheenjohtaja Ursula von der Leyen eräässä joulukuun lausunnossaan kertoi, että on aika keskustella unionin rokotepakosta. Sen tuloksena useat parlamentaarikot rupesivat protestoimaan. Nyt on syntynyt kritiikkiä uutta digitaalista henkilöllisyystodistusta vastaan, joka sisältäisi sovelluksen, jossa olisi yksityistä informaatiota muun muassa henkilön terveydestä ja taloudesta.

CBN raportoi, miten tämä digitaalinen ”lompakko” testattaisiin myöhemmin tämän vuoden aikana ja otettaisiin käyttöön syyskuussa 2023. Systeemin turvallisuudesta käydään jo vilkasta keskustelua. Romanian EU-parlamentaarikko Cristian Terhes vertaa tätä EU:n valmistelevaa ohjelmaa Kiinan valvontasysteemiin, jossa pistetileillä ja satelliittien valvontalaitteilla voidaan tarkkailla kansalaisten mielipiteitä, liikkumista ja heidän talouttaan. Hän jatkaa:

• Pelkään, että digitaaliset henkilöllisyystodistukset ovat seuraava askel prosesseissa, joissa Euroopan Unioni tulee yksityiskohtaisesti johtamaan ihmisten elämää.
• Juuri tämä on tyrannian ja demokratian ero. Kun tiedät kaiken siitä, mitä hallituksesi tekee, se on demokratiaa. Kun taas hallitus tietää kaiken sinusta, se on tyranniaa, päättää Terhes.

Mitä me kristittyinä teemme?

Olemme kovaa vauhtia matkalla elämämme haasteellisinta syksyä ja talvea kohti. Luterilainen liike on jo Ruotsissa sulkenut sähkön kallistumisen vuoksi kirkkoja. Rahat eivät riitä. Ruoan kallistuminen on saattanut yksinäiset äidit ahtaalle. Velkakorot ovat nousseet niin, että ihmiset ovat menettäneet kotejaan. Mitä me kristittyinä teemme tässä tilanteessa? Jos pakolaisvirrat kasvavat vielä entisestään, minne me heidät majoitamme?

Vihreä liike on maassamme ruvennut arvostelemaan lähetystyötä ja siihen liittyvää matkustamista. Ei saa lentää, ei saa matkustaa, ei saa ajaa autolla, ei saa synnyttää lapsia … Kun uudestisyntymiseen johdattava evankeliumin julistaminen kielletään, mitä me sitten teemme? Kun kirkkomme suljetaan, missä me silloin kokoonnumme?

Rakkaat ystävät, en tarkoita mitään pahaa, mutta nyt meidän olisi vihdoinkin aika herätä unestamme! Kun maailmamme järkkyy, meidän on kristittyinä ja seurakuntina hitsauduttava yhteen. Ympärillämme oleva myllerrys antaa meille ainutlaatuisen ”kairos-hetken”. Juuri siihen meidän tulisi tarttua. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, ettei tämä erityinen mahdollisuutemme milloinkaan enää uusiudu.

Uskon, että se petaa meille uudet herätyksen näkymät – jos me luovutamme kaikkemme Hänen käsiinsä ja annamme tilaa Pyhällä Hengelle. Silloin voitto on meidän. Me voimme Kristuksen rakkaudella täyttää sen tyhjyyden ja toivottomuuden, johon maailmamme on kiihtyvää vauhtia menossa.

 

Rauli Lehtonen

Kirjoitus on julkaistu 22. syyskuuta 2022 Rauli Lehtosen blogisivulla: https://www.raulilehtonen.com/fi/2022/09/22/herattavatko-venajan-ja-eun-dramaattiset-paatokset-kristityt-unestansa/