Räsänen ja Raamattu valtakunnansyyttäjän hampaissa

Tuoreessa Helsingin Sanomien jutussa (HS 30.4.2021) valtakunnansyyttäjä Toiviainen perustelee Räsäsen syytteeseen asettamista ihmisarvolla, yhdenvertaisuudella ja lain noudattamisella:

”Ihmisarvon olennainen pointti ja elementti on se, että ihmisillä on synnynnäinen arvo. Meidän kaikkien pitää sitä kunnioittaa. Myös valtion pitää sitä kunnioittaa ja laatia sellaisia lakeja, että ihmisarvoa vahvistetaan. Pelkät lait ja säännökset eivät riitä, vaan sen täytyy näkyä myös käytännössä,” Toiviainen sanoo. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa, että viranomaisten tulee puuttua yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa loukkaavaan vihapuheeseen, koska sellainen ei nauti sananvapauden eikä uskonnonvapauden suojaa.”

Hieman myöhemmin jutussa Toiviainen jatkaa:

”Maailma on mennyt eteenpäin niistä ajoista, kun Raamattu on kirjoitettu. Nyt meillä on paljon enemmän tietoa, ymmärrystä ja osaamista. Raamattu ei asetu Suomen voimassa olevan lain ja kansainvälisen lain yläpuolelle.”

Ihmisarvo ja ihmisarvon kunnioitus perustuvat Raamatun luomisteologiaan

Toiviaisen esittämä näkemys on mielenkiintoinen ja erikoinen paristakin näkökulmasta. Erikoisen tästä tekee yhtäältä se, että Räsänen on kaikissa yhteyksissä juuri korostanut kaikkien ihmisten synnynnäistä ihmisarvoa ja sen kunnioittamista. Räsäsellä on tähän ollut vahvat luomisteologiset perusteet, sillä ”synnynnäinen ihmisarvo” perustuu Raamatun ilmoitukseen jokaisesta ihmisestä Jumalan kuvana. Tätä Räsänen on kaikissa yhteyksissä korostanut.

Onko Toiviainenkin siis salaa kristitty, vai onko kyse pikemminkin Toiviaisen ajattelun sisäisestä jännitteestä, jota hän ei ole tullut itsekään ajatelleeksi? Synnynnäinen ihmisarvo edellyttää taustaksi juuri kristillis-raamatullisen maailmankatsomuksen mukaisen luomisteolgian. Mistä muualta loukkaamaton synnynnäinen ihmisarvo voi olla peräisin?

Se, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, on teemana myös apostoli Paavalin roomalaiskirjeen 1 luvussa, jossa hän Raamatun luomiskertomukseen viitaten opettaa, mitä osaltaan merkitsee olla Jumalan kuvaksi luotu ihminen. Räsäsen kohua herättäneessä Pride-twiitissä (2019) viitattiin samaan roomalaiskirjeen ensimmäiseen lukuun ja siinä esiintyviin jakeisiin, joissa Paavali osoittaa, että tähän Jumalan kuvaisuuteen – ja näin olleen ihmisarvoon – ei kuulu pelkkiä oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia. Nämä velvollisuudet ulottuvat Paavalin mukaan myös seksuaalietiikan alueelle, jossa pitäytyminen ei suinkaan loukkaa ihmisarvoa, vaan ylläpitää ja varjelee sitä.

Kristilliseen seksuaalietiikkaan kuuluu miehen ja naisen muodostaman avioliittoinstituution pitäminen lähtökohtaisesti Jumalan tahdon mukaisena, kuten Räsänen yhdessä syytekohdassa mainitussa vihkosessaan Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (2004) osoittaa. Koska ihmisarvolla on vankka luomisteologinen perustus ja edellyttää käsityksen siitä mitä merkitsee elää Jumalan kuvaksi luotuna, ei samaa sukupuolta olevien suhteiden teologiasta ja Raamatusta kumpuavaa arvostelua ja kriittistä tarkastelua voida sellaisenaan pitää ”ihmisarvoa loukkaavana”. Ei edes siinä tapauksessa, että  joku siihen loukkaantuisi. Raamatun seksuaalieettinen kritiikki ei kohdistu kenenkään ihmisyyteen, vaan heidän käyttäytymiseensä ja elämänvalintoihinsa Jumalan ilmoitetun tahdon valossa.

Myös ihmisarvoon ja yhdenvertaisuuteen vetoamista voidaan käyttää väärin ja yrityksenä nostaa erilaisten elämänvalintojen ja käyttäytymisen arviointi kaiken kritiikin yläpuolelle. Vaarallista olisi leimata sellainen kritiikki suorastaan rikolliseksi.

Toiviaisen kommentti ihmisarvon loukkaamattomuudesta on kiinnostava siksikin, että kritisoidessaan Raamatun asettamista voimassa olevien lakien ja kansainvälisten säädösten yläpuolelle, hän tuntuu asettavan ihmisarvon kaikkien lakien ja säädösten yläpuolelle. Mutta millä perusteella? Raamattu ei Toiviaisen mukaan ole lakien yläpuolella, mutta ihmisarvo on, koskapa lakien tulee sitä kunnioittaa. Lakien ei tarvitse kunnioittaa Raamattua, mutta kylläkin ihmisarvoa. En kyseenalaista ihmisarvon kunnioittamista sinänsä. Päinvastoin. Mutta Toiviaisellakin on sanojensa perusteella jonkinlainen taustalla vaikuttava käsitys siitä, että on asioita, joita lait eivät luo tyhjästä, mutta joille lait ovat alisteisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos lakien havaitaan olevan ristiriidassa ihmisarvon kanssa, lakeja tulee muuttaa.

Lakien siis tulee olla periaatteessa alisteisia korkeammille arvoille. Kuten ihmisarvo, joka ei ole olemassa sen johdosta, että ne on huomioitu laissa, eivätkä ihmiset arvokkaita siksi että laki sanoo heidän olevan. Muutoinhan ihmisillä ei olisi ihmisarvoa, jos laki ei sellaista arvoa heille tunnustaisi tai sitä ei laissa ole mainittu. Koska sellainen kuitenkin on olemassa, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, on hyvää ja oikein, että se on laissa mainittu ja laki sen tunnustaa sekä sitä suojelee.

En siis sinänsä arvostele Toiviaisen esittämää ajatusta, että lakien tulee tunnustaa, kunnioittaa ja suojata ihmisarvoa ja näin ollen ihmisarvo on ensisijainen jopa lakiin nähden. Mutta ihmisarvokaan ei kumpua tyhjästä. Se vaatii perustuksen. Sellaisen tarjoaa raamatullinen luomisteologia, johon Räsänen on johdonmukaisesti (t)viitannut. Kristillisestä avioliittonäkemyksestä kumpuava  kritiikki samaa sukupuolta olevien suhteita kohtaan on ihmisarvon loukkaamattomuuden valossa johdonmukaisempi ja perustellumpi näkemys kuin valtakunnansyyttäjän syytös ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden halventamisesta.

Valtakunnansyyttäjän kommentti, jonka mukaan meillä on nykyään enemmän tietoa ja ymmärrystä kuin Raamatun aikana perustunee sangen yleiseen, mutta kuitenkin virheelliseen näkemykseen siitä, ettei Raamatun päivinä tunnettu rakkauteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia samaa sukupuolta olevien suhteita. Tämä populaari käsitys on todistetusti väärä ja olen siitä kirjoittanut laajemmin blogissani Kirkko ja Pride – Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta (seurakuntalainen 17.6.2021) sekä Päivi Räsänen, piispa Laajasalo ja homosuhteen ennen ja nyt (Patmos-blogi 18.9.2020)

Valtakunnan syyttäjän kummalliset väitteet

Valtakunnansyyttäjän toimiston julkaisema tiedote Räsäsen ja Pohjolan asettamisesta syytteeseen ansaitsee muutaman huomion. Useat blogistit ovat jo ennättäneet kiinnittää huomiota sen sisältämiin ongelmallisiin piirteisiin.

Ensiksi, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen päätös on ristiriidassa rikoskomisario Markku Silenin huolella laaditun kymmensivuisen päätöksen (13.9.2021) kanssa. Silen perustelee huolella, kuinka Räsäsen vuonna 2004 julkaisema pamfletti ei anna aihetta epäillä rikosta, koska siinä ei uhata, solvata eikä panetella ketään. Kyseessä on sanan- ja uskonnonvapauden – joka perinteisesti on nauttinut vahvaa lain suojaa – piiriin kuuluvasta mielipiteestä. Poliisi ei katsonut aiheelliseksi aloittaa tutkintaa.

Silen korostaa, että vihapuhe -termille ei ole yhtä kansainvälisesti yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Oikeuskirjallisuuteen viitaten Silen myös toteaa, että ”Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa näin ollen sellaistakin sananvapauden käyttöä, jota osa väestöstä pitää perustellusti järkyttävänä tai hämmentävänä (EIT: Handyside v. Yhdistynyt kuningaskunta 7.12. 1967, § 49). Kristillisestä, Raamattuun sitoutuvasta vakaumuksesta kumpuava seksuaalieettinen kritiikki saatetaan maallistuneessa valtiossa kokea sellaisena, mutta sekään ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Professori Tapio Puolimatka on avannut rikoskomisario Silenin päätöstä laajemmin kirjoituksessaan Kampanja Päivi Räsästä vastaan.

Toiseksi, Juhana Pohjolan osalta syyte koskee sitä, että Räsäsen pamfletti vuodelta 2004 on julkaistu Luther-säätiön sivuilla, eikä sitä ole sieltä poistettu. Tällaiset valtion syyttäjäviranomaisen vaatimukset vuosien takaisen aineiston hävittämiseen ovat sananvapauden kannalta äärimmäisen huolestuttavia ja hälyttäviä.

Toivainen on pyrkinyt rauhoittelemaan, että Raamattu ei ole syytettynä. Asia ei kuitenkaan ole läheskään niin ongelmaton kuin valtakunnansyyttäjä yrittää vakuuttaa. STI:n toiminnanjohtaja Santeri Marjokorpi huomauttaa osuvasti tuoreessa blogissaan seurakuntalaisessa:

Kysymys siitä, mikä on syntiä ja mikä ei, on uskontojen itsensä määriteltävissä ja siten uskonnonvapauden piirissä olevia asioita. Valtion ei tulisi siihen puuttua millään tavalla. Räsäsen kohdalla voi kyllä nillittää siitä, että hänen raamatuntulkintansa on väärä tai että Raamattua ei pitäisi käyttää niin kuin hän käyttää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Räsäsen raamatuntulkinta on monien kirkkojen virallinen opetus. Jos kyseinen raamatuntulkinta kielletään, kielletään noita kirkkoja opettamasta omaa oppiaan. Tämä olisi todella ennennäkemätön uskonnonvapauden rajoitus. Se ei muutu siitä miksikään, että olet itse eri mieltä kyseisestä raamatuntulkinnasta. Siksi tämä on hyvin vakava uskonnonvapauskysymys. Jos Päivi Räsänen tuomitaan, se väistämättä rajoittaa uskonnonvapautta ja ihmisten perusoikeuksia. Tilanteen tekee vielä huolestuttavammaksi se, että syytetyn penkillä on Räsäsen lisäksi puhtaasti uskonnollinen toimija eli Luther-säätiön Juhana Pohjola, jonka toiminnassa ei ole samanlaista poliittista ulottuvuutta kuin Räsäsellä.

Kristillisen kirjakustantamon Perussanoma Oy:n toiminnanjohtaja Jouni Lallukka kiteytti vaaran merkit laajemmalle kristikunnalle seurakuntalaisen blogissaan:

Kyse on erittäin vakavasta ja perustavaa laatua olevasta kysymyksestä – vapaudesta uskoa ja julistaa Raamatun totuuksien mukaisesti. Silloin, kun ketään ihmistä ei tietoisesti haluta loukata ja halventaa, tulee olla oikeus eriävään näkökantaan ilman pelkoa joutua tuomituksi kaltereiden taakse. Eriävä näkemys ei ole ihmisoikeusrikos! Tässä tilanteessa ainoastaan Päivi Räsänen ei ole syytettyjen penkillä, vaan Pyhä Raamattu ja sen opetukset. Kyseessä on siis elämää ja ikuisuutta koskeva asia. Ei yhtään sen vähäpätöisempi. Kristillisen kustantajan toimitusjohtajana olen varmasti itsekin tähtäimessä. Kustannammehan mekin Raamatun arvomaailmasta kumpuavaa kirjallisuutta ja tulemme jatkossakin niin tekemään jos Jumala suo. Ehkäpä pääsen itsekin Pasilan poliisitalolle vielä kuulusteluihin väärän mielipiteeni vuoksi.

Itse lisään tähän huoleen muun kristillisen median, kuten Radio Patmoksen. Onko meidän varauduttava siihen, että sensuuri iskee siihen, mitä ja millä tavalla Jumalan sanaan sitoutunut konservatiivinen radiokanavalla saa puhua avioliitosta ja raamatullisesta seksuaalietiikasta? Pitääkö minun henkilökohtaisesti odottaa kutsua Pasilan poliisitalolle sen johdosta mitä puhuin YLE:n kuuluisassa homoillassa 2010, jonka johdosta kymmenet tuhannet ihmiset loukkaantuivat eroten kirkosta? Mihin tämä vielä päätyy ja päättyy?

Kolmanneksi, kenties kummallisin piirre syytteessä on, että valtionsyyttäjä tuntuu keksineen syytekohtia omasta päästään. Lukiessa asiasta kertovaa tiedotetta suu loksahtaa auki. Tapahtumia seuranneena minun on helppo tunnistaa missä asiayhteydessä Räsäsen suuhun laitetut ajatukset on esitetty.

Tässä kohtaa Silenin ja Toiviaisen tekstit ovat kuin eri planeetalta. Silen on perusteluissaan selkeästi nähnyt vaivaa ymmärtääkseen mitä Räsänen eri tilanteissa ja asiayhteyksissä on oikeasti sanonut ja tarkoittanut. Valtakunnansyyttäjä sen sijaan kääntää kaiken aivan päälaelleen ja asiayhteydestä irrallaan tulkitsee asiat mahdollisimman pahantahtoisesti. Tekstiä lukiessa tulee tunne aivan kuin olisi astunut Linnanmäen peilitaloon.

Räsänen ihmetteli avoimesti valtakunnansyyttäjän esittämiä ilmeisen virheellisiä ja vääristeleviä väitteitä. Erityisesti siksi, että syyttäjällä on ollut puoli vuotta aikaa paneutua esitutkinta-aineistoon, kuulustelupöytäkirjoihin ja Räsäsen loppulausuntoon. Huhtikuun 30. päivänä päivätyssä tiedotteessaan Räsänen toteaa muun muassa:

Syyttäjälaitoksen tiedotteen mukaan näkemykseni on, että ”homoseksuaalit eivät myöskään ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit.” Tällaista en ole missään yhteydessä sanonut. Olen moneen kertaan korostanut sitä, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja heillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Kohdassa, johon syyttäjä viittaa, puhuttiin Raamatun luomiskertomuksesta. Siitä totesin: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.”

Räsänen jatkaa:

”Lisäksi syyttäjä väittää minun esittäneen homoseksuaaleja halventavan mielipiteen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on häpeä ja synti. Täsmällinen kysymykseni sosiaalisen median viestissä oli: ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?” Sanoja ”synti” ja ”häpeä” ei ole kohdistettu henkilöön liittyvään ominaisuuteen, vaan Pride-tapahtuman taustalla vaikuttavaan aatteeseen ja ideologiaan. Esitutkintakuulusteluissa korostin moneen kertaan sitä, että kuvaliitteeksi ottamieni Raamatun jakeiden mukaan häpeä ja synti liittyvät ihmisen tekoihin, ei ominaisuuksiin.”

Myös dosentti Timo Eskola kommentoi valtakunnansyyttäjän tiedotetta tuoreeltaan ja totesi tapahtumien muistuttavan valikoivaa ajojahtia. Eskola tiivisti asian Facebook -päivityksessään neljään kohtaan:

1. Runsaat 20 vuotta sitten suomalaisissa yliopistoissa opetettiin yleisesti, että “homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö”. Johdonmukainen oikeuskäytäntö johtaisi siihen, että syytteitä tullaan nostamaan tuhansia. Jos näin ei tapahdu, Räsänen on joutunut maalittamisen kohteeksi.
2. Räsänen ei ole väittänyt homoseksuaalisuutta geneettiseksi rappeumaksi. Räsänen kirjoittaa Facebookissa 30.4. 2021: ”Toisin kuin syyttäjä väittää, en Stiller-keskusteluohjelmassa sanonut homoseksuaalisuutta geneettiseksi rappeumaksi enkä sairautta aiheuttavaksi geeniperimäksi. Päinvastoin torjuin keskusteluohjelman toimittajan ehdottaman ajatusleikin homoseksuaalisuudesta geneettisenä ominaisuutena sanoen, että aivan tuoreimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mahdollinen geneettinen perimä homoseksuaalisuudessa on pieni.”
3. Räsänen ei väitä, että homoseksuaalinen taipumus sinänsä olisi syntiä, vaan että Raamatun näkemyksen mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Näin opettaa myös Suomen evankelisluterilainen kirkko. Kuitenkaan evankelisluterilaisen kirkon johtoa ei ole asetettu syytteeseen. Tältäkin osin tilanne alkaa muistuttaa valikoivaa ajojahtia.
4. Neljäs väite on myös vääristelevä. Monissa puheenvuoroissaan Päivi on korostanut sitä, että kaikki olemme Luojan luomia ja yhtä arvokkaita, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.  Ruben Stillerin ohjelmassa (41:35) Räsänen sanoo: ”Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen. Ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.” Syyttäjä ei näyttäisi tekevän eroa ihmisen ihmisarvon ja hänen toimintansa moraalisen arvioinnin välillä.

Räsänen on eri asiayhteyksissä esittänyt näkemyksiään avioliitosta ja seksuaalietiikasta Raamatun ja kehityspsykologian näkökulmasta. On vaikea käsittää millä tavalla teologisten ja raamatullisten kysymysten ratkaiseminen ylipäätään kuuluisi oikeuslaitokselle? Tai millä tavalla oikeuslaitokselle kuuluu arvioida ja ratkaista homoseksuaalisen taipumuksen syntyyn vaikuttavien teorioiden oikeellisuutta, joista teorioista tutkijoillakin on tieteellistä erimielisyyttä keskenään.

Professori Puolimatka aivan oikein huomauttaa, että tällaisten asioiden ratkaiseminen ei kuulu oikeuslaitoksen toimintaan ja voi johtaa joidenkin tutkimustulosten kriminalisointiin.

En pyydä anteeksi apostoli Paavalin opetuksia

Radio Patmokselle antamassaan haastattelussa Räsänen arvioi, että edessä on pitkä ja vuosia kestävä oikeustaistelu, jolla on laajat seurausvaikutukset. Asiaa tullaan todennäköisesti puimaan Euroopan ihmisoikeustuomiostuinta myöten. Kuten alussa totesin, syyte ei ole todiste syyllisyydestä. Ratkaisusta riippuen lopullinen päätös voi joko vahvistaa sanan- ja uskonnonvapautta tai rajoitta sitä entisestään. Tämänhetkisen kehityksen suurena huolena on kristittyjen itsesensuuri rikossyytteen pelossa.

Kommentoidessaan valtakunnansyyttäjän toimiston tiedotetta tuoreeltaan 29.4.2021 Päivi Räsänen kiitti esirukouksista ja toivoi, että mitään asiattomia ja loukkaavia viestejä ei kohdistettaisi valtakunnansyyttäjään. Oikeuteen hän sanoo lähtevänsä rauhallisin mielin ja luottavan Suomen oikeusvaltiona kunnioittavan perustuslain ja kansainvälisten sopimusten takaamaa sanan- ja uskonnonvapautta. Kenties hän on tässä meitä muita optimistisempi tai hänellä on enemmän uskoa, mutta voimme kristittyinä yhtyä Räsäsen sanoihin.

”Kristilliseen uskoon perustuva vakaumus on enemmän kuin mielipide. Varhaiset kristityt pysyivät vakaumuksessaan leijonien luolassa, miksi en siis minä käräjäsalissa. En peräänny siitä, mitä kirjoitin enkä pyydä anteeksi apostoli Paavalin opetuksia. Olen valmis puolustamaan sanan- ja uskonnonvapautta niin pitkälle kuin on tarve. Samalla rohkaisen muitakin käyttämään sanan- ja uskonnonvapauttaan. Tämä päätös osoittaa, että nyt on aika puolustaa näitä vapauksia.”

Kristittyinä jatkamme rukoillen, Jumalaan luottaen ja Raamatun totuutta julistaen sekä puolustaen. Julkisesti.