Radio Patmoksen helluntaimatka Maltalle

Apostoli Paavalin vaiheisiin Maltan saari liittyy seuraavalla tavalla, kuten evankelista Luukas omiin päiväkirjamerkintöihinsä nojaavan omakohtaisen silminnäkijätodistuksensa pohjalta ja Pyhän Hengen johtamana kirjoittaa dramaattisena kirjallisena kertomustekstinäkin huomattavassa tekstikohdassaan Apostolien tekojen luvun 27 jakeesta 1 luvun 28 jakeeseen 14, seuraavasti:

”Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan. Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen.”

”Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: ’Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme’. Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa.”

”Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. Ja päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme venheen korjuuseen. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo.”

”Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: ’Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat’. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua.’”

”Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa. Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat venheen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta viedä ulos ankkureita. Silloin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotilaille: ’Jos nuo eivät pysy laivassa, niin te ette voi pelastua’. Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen köydet ja päästivät sen menemään.”

”Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: ’Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava.’ Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.”

”Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä viljan mereen. Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. Ja he hakkasivat ankkuriköydet poikki ja jättivät ankkurit mereen; samalla he päästivät peräsinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan törmätä siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta peräpuoli hajosi aaltojen voimasta. Niin sotamiehillä oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun. Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin kaikki pelastuivat maalle.”

”Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: ’Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä’. Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan.”

”Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin. He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme.”

”Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Kastorin ja Polluksin kuva. Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siellä kolme päivää, ja sieltä me kierrettyämme saavuimme Reegioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin. Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään heidän tykönänsä seitsemän päivää. Ja sitten me lähdimme Roomaan.”

Näin elävästi ja konkreettisesti kuvailee ja selostaa evankelista Luukas sen dramaattisen tapahtumakulun, joka johdatti apostoli Paavalin Maltan saarelle ja sitten sieltä Roomaan. Paavalin pelastuminen Maltan saarelle oli varsin keskeinen tapaus Paavalin vaiheissa.

Luukkaan kuvaus on mielenkiintoinen juuri siksi, että kyseessä on silminnäkijäkuvaus, koska Luukas oli itse mukana matkalla.

Matka alkoi roomalaisen Juudean hallintokaupungista Kesareasta, Caesarea Maritima, joka oli samalla merkittävä Välimeren satama. Matka suuntautui Kesareasta rannikon myötäisesti pohjoiseen, Siidonin kautta. Siidonista jatkettiin Kyproksen saaren pohjoispuolitse ja nykyisen Turkin rannikkoa myöten Lykian Myrraan.

Myrran satamassa Paavali matkakumppaneineen siirrettiin aleksandrialaiseen laivaan, joka oli matkalla Egyptistä kohti Italiaa, Roomaa. Egypti oli Rooman vilja-aitta, joten Egyptin ja Rooman väliset laivayhteydet olivat strategisen tärkeitä.

Myrrasta jatkanut purjehdus eteni rannikon saariston kautta kohti Kreetan saarta. Kreetan Kauniit satamat -pysähdyspaikasta päätettiin siirtyä toiseen Kreetan satamaan, Foiniksiin, mutta sitten voimakas tuuli ajoi laivan ajelehtimaan. Laiva päätyi Välimeren Sisilian ja Kreikan väliselle alueelle, jota myös saatettiin nimittää Adrianmereksi. Tämä merimatkan kriittisin vaihe päättyi Maltan saarelle. Maltalta Paavalin matka jatkui sittemmin Sisilian kautta Italiaan.

Teologisesti on merkille pantavaa, että vakavan merihädän, epätoivon ja mahdollisimman epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa toteutui silti väkevä Jumalan kaitselmus, varjelus ja johdatus, Paavalin valaessa uskoa ja luottamusta kanssamatkustajiinsa.

Uhkaavat ja vaaralliset olosuhteet johdattivat ihmeelliseen pelastumiseen ja Maltalle, jossa Paavali vietti kolme kuukautta ja julisti evankeliumia ja kristillistä uskoa. Varsinkin Maltalla Paavali osoitti sanomansa aitouden myös vahvoilla apostolin tunnusteoilla, 2. Kor. 12:12.

Apostolien tekojen jakeessa 28:2 mainitut Maltan ”asukkaat” olivat kreikaksi barbaroi, ”barbaareja”, jolla termillä kreikkalaiset tarkoittivat ei-kreikkaa puhuvia kansoja ja ihmisiä. Paavalin aikaiset maltalaiset olivat foinikialais- eli puunilaistaustaisia sekä etnisesti että kielellisesti. Hallinnollisesti Malta oli tuolloin Rooman aluetta.

Maltan saarella onkin pitkä kirjava historia, sekä väestöllisasutuksellisesti että poliittishallinnollisesti. Malta kytkeytyy Euroopan ja Pohjois-Afrikan historian moniin merkittäviin käännekohtiin.

Nykyarkeologisen käsityksen mukaan Malta on ollut asutettu ajalta 6000 eKr. alkaen. Maltalla ovat asuneet neoliittiset maanviljelijät ja megaliittikulttuuria edustaneet temppelien rakentajat arviolta 3500 eKr. -ajalta olevine monumentteineen. Malta-nimi tulee italian ja maltan kielestä. Arabiaksi nimi on Malita ja klassiseksi latinaksi Melita. Taustalla ovat kreikan Melite-sana, joka viittaa hunajaan ja makeuteen Maltalle ominaisen mehiläislajin pohjalta, sekä foinikialaispuunilainen Maleth-sana, joka tarkoittaa satamaa.

Malta on aina ollut geostrategisesti merkittävä saari erittäin tärkeällä meriväylällä. Tästä syystä Malta on ollut, monien kamppailuiden ja haltuunottojen myötä, varhaisen historiansa ja antiikin aikana foinikialaisten, karthagolaisten/puunilaisten ja roomalaisten ja sittemmin sekä länsiroomalaisten että Bysantin eli Itä-Rooman hallinnassa.

Keskiajalla Malta oli islamilaisten arabien, kristinuskon jälleen palauttaneiden normannien ja Espanjan aragonialaisten hallinnoimaa. Uudella ajalla Maltalla ovat pitäneet valtaa Johanniittojen ritarikunta eli sittemmin Maltan ritarikunta, ranskalaiset ja Britannian imperiumi. Toisen maailmansodan aikana Malta oli Välimeren ja Pohjois-Afrikan sotanäyttämön keskiössä ja kovien pommitusten kohteena. Malta itsenäistyi vuonna 1964 ja parlamentaarinen tasavalta Maltasta tuli 1974. EU-jäsenyys toteutui vuonna 2004 ja Euroon Malta liittyi 2008.

Malta on siis sekä Paavalin ja kristinuskon varhaisvaiheiden ja kirkkohistorian että myös yleisen historian ja kulttuurihistorian näkökulmasta merkittävä ja mielenkiintoinen saari muinaisine monumentteineen ja kristillisine kirkkoineen.

Näin ollen: Malta odottaa – Helluntaimatka Maltalle 7. – 11.6.2025. Egyptin pyramidejakin vanhemmat muinaiset temppelirauniot, Paavalin haaksirikon muisto, katakombit ja katedraalit, Euroopan ainoa seemiläinen kieli, Maltan ritarien loistokas historia sekä taattu auringonpaiste kallio- ja merimaisemineen – lähde mukaan Radio Patmoksen helluntaimatkalle Maltalle! Matkan asiantuntijaoppaana Emil Anton sekä matkanjohtajina Juha Ahvio ja Helvi Jääskeläinen. Ilmoittautumisaikaa on vain tämä kuukausi eli 28. helmikuuta asti. Kannattaa ilmoittautua heti.

Ilmoittautumiset ja lisätietoja Toiviomatkoilta, joka on matkan tekninen järjestäjä.

Lämpimästi tervetuloa!