Puolueilla on arvonsa kuntavaaleissakin

Erilaisia arvomaailmoja edustavia selkeitä vaihtoehtoja on tarjolla. Sillä, millaista arvomaailmaa edustavat puolueet valtuutettuineen kunnissamme yhteisistä asioistamme päättävät, on suuri merkitys, toki paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti.

Etenkin juuri nyt käytävillä kuntavaaleilla saattaa olla erityisen suuri merkitys koko Suomen kannalta. Miksi ja miten? Näihin kysymyksiin vastaa valaisevasti Jussi Pullisen hyvä artikkeli ”’Alueiden kosto’ kytee siellä, minne gallupit eivät yllä: Suomessa voi sunnuntaina olla edessä merkittävä vallansiirto” Helsingin Sanomissa 8.6.2021. Artikkelin ingressin mukaan:

”Kuntavaalien valtakunnallista tulosta seuratessa katse kannattaa suunnata kasvukeskusten pormestarikisojen sijasta seutukaupunkien voimasuhteiden muutokseen, kirjoittaa HS:n talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö Jussi Pullinen”.

Lainaan seuraavassa Pullisen mielenkiintoisen ja tärkeitä näkökulmia esiin nostavan artikkelin kokonaisuudessaan. Artikkeli kuuluu näin:

”Maineikkaan London School of Economicsin (LSE) tutkijat julkaisivat viime vuoden lopulla talousmaantieteen professori Andrés Rodríguez-Posen johdolla raportin, jota selaillessa Suomen kuntavaalitkin näyttävät erilaisilta. Raportti etsii useilla mittareilla vastausta siihen, mitkä alueelliset tekijät selittävät Donald Trumpin vuonna 2016 saamaa kannatusta. Vastausta populismin nousuun on usein etsitty etenkin taloudellisesta kurjistumisesta. Siitä kärsivät etenkin globalisaatiossa hävinneet teollisuuspaikkakunnat Yhdysvalloissa – ja Suomessa”.

”Raportin mukaan Trumpin suosiota ei kuitenkaan selittänyt taloudellinen ahdinko yksin. Trump menestyi alueilla, joilla oli sekä väestönkatoa ja taloudellisia ongelmia että vanhastaan korkea sosiaalinen pääoma eli vahva ihmisten yhteenkuuluvuuden tunne. Se näkyy esimerkiksi ihmisten välisenä luottamuksena, harrastuspaikkoina tai yhdistystoimintana – yhteishenkenä. Kun näivettyminen nakertaa tämän tärkeän yhteisöllisyyden perustaa, alkaa protesti.”

”’Ihmiset tällaisissa yhteisöissä tietävät, että yhden tappio on kaikkien tappio’, tutkijat kirjoittavat. Rodríguez-Posen aiempia ajatuksia ’alueiden kostosta’ on Suomen politiikassa käsitelty näkyvästi. Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen kirjoitti kuntavaalien alla puolueensa Toivo-ajatushautomolle Alueiden kosto ja voidaanko se välttää -nimisen pamfletinkin. Siinä Satonen pohtii, johtaako alueellinen eriytyminen Suomessakin Trumpin Yhdysvalloista, brexit-Britanniasta tai keltaliivien Ranskasta tuttuun vastarintaan. Kysymys on akuutti sunnuntaina, kun Suomen kuntavaalien tulos selviää. Luvassa voi olla alueellisesti merkittäväkin vallansiirto.”

”Tässä katseet kääntyvät etenkin siihen, mikä keskustan kannatus sunnuntaina tulosten tullessa on. Edellisissä vuoden 2017 kuntavaaleissa keskusta oli kokoomuksen ja Sdp:n jälkeen kolmanneksi suurin puolue. Se sai 17,5 prosenttia äänistä. Valtakunnalliset prosentit kuitenkin vähättelevät keskustan kuntavaltaa. Jokaisessa kunnassa on oma vaalinsa. Päättyvällä kaudella Suomen kaikista valtuutetuista 31 prosenttia on ollut keskustalaisia. Yksinkertainen enemmistö puolueella on 80 kunnassa. Tämän lisäksi keskusta sai 35–50 prosentin paikkaosuuden 83 kunnassa. Suurin osa Suomesta on ollut keskustan vihreää.”

”Nyt gallupit ovat ennustaneet keskustalle roimaa tappiota. Vastaavasti kovassa nousussa on ollut perussuomalaiset. Jos asetelma pysyy, monen kunnan valtadynamiikka voi muuttua. Erityisesti näin on isojen kaupunkien ulkopuolella, missä keskustalla on ollut vahvin ote. Kuntavaalien paikallisgallupit ovat epävarmoja, mutta varoittavia merkkejä keskustan kannalta on ilmassa. Esimerkiksi paikallislehti Seinäjoen Sanomat julkaisi toukokuun puolivälissä kyselyn, jossa keskusta oli yhä suurin, mutta sen kannatus Seinäjoella olisi laskenut vuoden 2017 vaalien 34,5 prosentista 27,9 prosenttiin. Perussuomalaisten kannatus taas oli kaksinkertaistumassa lähes 15 prosenttiin”.

Jussi Pullisen Hesari-artikkeli jatkuu seuraavasti:

”Suurissa kaupungeissakin perussuomalaisten harppaukset voivat olla suuria. Aamulehden gallup näytti toukokuussa Tampereella perussuomalaisille 18,3 prosentin kannatusta, kun viime kuntavaaleissa osuus oli 6,2 prosenttia. Tämä tosin ei syö kaupungeissa heikompaa keskustaa, eikä sen pudotus esimerkiksi Jyväskylässä tai Lappeenrannassa välttämättä ole massiivinen. Keskustan kuntavalta ratkeaakin muualla. Kasvukeskusten sijasta katseet kannattaakin kohdistaa niin sanottuihin seutukaupunkeihin.”

”Seutukaupungit ovat merkittäviä keskittymiä, jotka eivät kuitenkaan ole omien maakuntiensa keskuksia vaan niille alisteisia ’kakkoskaupunkeja’ ympäryskuntineen. Seutukaupunkien verkostoon kuuluu kaikkiaan 57 kaupunkia – sellaisia kuin Heinola, Iisalmi, Kauhajoki, Kitee, Kuusamo, Lapua, Riihimäki, Savonlinna, Valkeakoski tai Ähtäri. Monessa väestö vähenee ja elinkeinoelämäkin laahaa. Kokoomuksen Satosen pamfletin mukaan juuri täällä kytee protesti. Uhattuna ei ole vain keskustan vaan myös kokoomuksen tai teollisuuspaikkakunnilla Sdp:n asema.”

”Viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset sai lähes kaikissa seutukaupungeissa valtakunnallista kannatustaan suuremman ääniosuuden. Maakuntakeskuksista perussuomalaiset oli suurin vain Porissa, Satonen huomauttaa. Eduskuntavaalit eivät tietysti suoraan ennusta kuntavaalien tulosta. Mutta jos kuntavaaleissa [aikoo] seurata Turun, Tampereen ja Helsingin pormestarikisojen rinnalla jotakin, seutukaupungeista on hyvä aloittaa.”

”Ovatko seutukaupungit sitten Rodríguez-Posen kuvaamia korkean yhteisöllisyyden mutta väestöllistaloudellisen taantumisen alueita? Yhdenlaisen jaottelun tarjoaa keväällä ilmestynyt Sdp:hen kytkeytyvän Kalevi Sorsa -säätiön raportti Eriarvoisuuksien Suomi. Siinä Suomi on jaettu erilaisten sosiaalisten ja taloudellisten mittarien avulla neljään kategoriaan: menestyviin kaupunkiseutuihin, syrjäytymisriskin kaupunkialueisiin, keskiverto-Suomeen ja taantuviin alueisiin. Raportin mukaan Suomen kunnista kolme neljästä sijoittuu maan keskiarvoon tai sen alapuolelle. Taantuvilla alueilla asuu Sorsa-säätiön tutkijoiden mukaan runsaat puoli miljoonaa suomalaista.”

”Kun niillä yhdistää taantumisen kokemuksen vanhan elämänmenon murtumiseen ja kulttuuriseen muutokseen, protesti on valmis. Ranskan keltaliivien kohdalla kamelin selän katkaisi polttoaineen hinta. Sen korotukset tulkittiin niin, että kaupunkien ulkopuolisella elämäntavalla ei ole väliä ja se pitäisi hylätä. Ei siis ihme, että Suomessakin polttoaineen hinnankorotus on monelle poliitikolle tabu.”

Pullisen artikkelin loppuosa kuuluu seuraavasti:

”Lääkkeeksi Sorsa-säätiön raportti ehdottaa esimerkiksi kuntien eroavaisuuksien tunnustamista. Jopa keskiverto-Suomessa tulee sen mukaan olemaan vaikeuksia peruspalvelujen tarjoamisessa. Siksi pitäisi harkita, onko realistista odottaa kaikkien kuntien edes tarjoavan niitä. Kuuluuko esimerkiksi lukio kuntien tehtäviin lainkaan, raportti kysyy. Kokoomuksen pamfletti taas korostaa liike-elämän elinvoimaa ja esimerkiksi liikenneyhteyksiä.”

Tämän on tunnistanut myös puolue, johon protesti useimmiten kanavoituu. HS:n haastattelussa perussuomalaisten Jussi Halla-aho vaati viime viikolla Suomeen lisää federalismia. Tässä ajattelussa yhteisön elämäntapa ohjaisi politiikkaa, mikä luultavasti vahvistaisi näivettymisen nakertamaa yhteisöllisyyttäkin. ’Vaikkapa polttoainevero tai monet muut kulutukseen liittyvät verot voisivat olla alueellisesti säädettäviä. Tai järjestyslakia koskevat asiat. Kannattaisi myös miettiä, onko kaikkien kuntien järjestettävä kaikki samat palvelut’, Halla-aho sanoi. Tämä tosin vaatisi valtavan lakiremontin koko Suomeen.”

Oli lopullinen vaalitulos mikä tahansa, jonkinlainen vallansiirto sunnuntain vaalikuorista luultavasti paljastuu. Viime kuntavaalit osuivat perussuomalaisten kannatusalhoon: puolue oli Timo Soinin johdolla mennyt Juha Sipilän (kesk) hallitukseen ja menettänyt kovien työmarkkinatoimien vuoksi kannatustaan eduskuntavaaleista. Odotettu ’kuntajytky’ jäikin viimeksi vain 8,8 prosentin kannatukseksi. Ääniä ei ole laskettu, mutta nyt romahduksesta ei ole ollut merkkejä.”

”Perussuomalaiset saa kunnissa huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa jo silloin, jos se pääsee sunnuntain vaaleissa viime aikoina vakiintuneelle kannatustasolleen. Sunnuntaina kannattaa seurata kuitenkin etenkin sitä, missä perussuomalaiset näitä ääniä saa – jos saa. Se voi kertoa paljon Suomen uudesta poliittisesta maantieteestä.”

Näin siis Jussi Pullinen analyyttisen kuvailevassa Hesari-artikkelissaan.

Toinen kuntavaaleihin liittyvä ajankohtainen ja valaisevuudessaan hyvä artikkeli on Marko Junkkarin ”Liikkuvat puolueet” Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 6/21, joka on ilmestynyt 5.6.2021. Laajan artikkelin ingressi kuuluu näin: ”Ehdokkaiden vastaukset HS:n vaalikoneessa kertovat, miten puolueet ovat muuttuneet. Niistä on tullut oikeistolaisempia ja liberaalimpia”. Junkkarin artikkeli selostaa, millaisia ovat keskiarvotulokset, kun kuntavaalipuolueiden Helsingin Sanomien vaalikoneeseen antamat vastaukset analysoidaan, nimenomaan arvojen osalta. Lainaan artikkelia seuraavasti:

”Arvokartta on kaksiulotteinen kuvio, jonka vaaka-akseli kuvaa perinteistä talouden vasemmisto-oikeisto-jakoa. Mitä oikeammalla puolue kuvassa on, sitä oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa se ajaa…Pystysuuntaan grafiikka kuvaa puolueiden arvoja liberaali-konservatiivi-akselilla…Puolueen sijainti arvokartalla on määritelty ehdokkaiden vaalikoneen arvokysymyksiin antamien vastausten perusteella. Sijaintiin vaikuttavia kysymyksiä on Helsingin Sanomien vaalikoneessa kahdeksan… Molemmista neljän kysymyksen joukoista muodostuu niin sanottu summamuuttuja. Se tarkoittaa sitä, että pisteytetyt vastaukset lasketaan yhteen, ja sen perusteella saadaan tilastollisesti pätevä asennemittari.”

Näin Junkkarin artikkeli selostaa sitä, miten arvoja on analysoitu.

Otsikon ”Näin arvokartta on tehty” alla artikkelissa selostetaan, mitkä täsmälleen ovat ne vaalikoneen väittämät, joihin ehdokasvastaajat ovat ottaneet kantaa ja joiden mukaisesti heidät sijoitetaan arvokartalle.

Artikkelin mukaan ehdokkaan sijaintia vasemmisto-oikeisto-akselilla on selvitetty seuraavilla neljällä väittämällä. Ensimmäinen väittämä: ”Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto.” Toinen väittämä: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.” Kolmas väittämä: ”Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.” Neljäs väittämä: ”Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle.”

Ehdokkaan sijaintia konservatiivi-liberaali-akselilla on selvitetty seuraavilla neljällä väittämällä. Ensimmäinen väittämä: ”Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä.” Toinen väittämä: ”Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle.” Kolmas väittämä: ”Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia.” Neljäs väittämä: ”Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla.” Näin väittämä on muotoiltu vuosina 2012–2019. Nyt sama väittämä on muotoiltu näin: ”On hyvä asia, että homo- ja lesbopareilla on samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla.”

Edellä mainitut vaalikoneen väittämät ovat edustavia ja hyviä ilmaisemaan vastaajan arvomaailman sijoittumista. Millaiset ovat vastaustulokset arvojen näkökulmasta? Junkkari raportoi artikkelissaan seuraavanlaisia johtopäätöksiä:

”Ensinnäkin perussuomalaiset on siirtynyt jatkuvasti oikealle. Vielä kuntavaaleissa 2012 se oli kristillisten, keskustan ja Rkp:n vasemmalla puolella. Sittemmin se on siirtynyt niiden ohi. Toinen suuri muutos on vihreiden ja vasemmistoliiton siirtyminen nelikentällä reippaasti liberaaliin suuntaan. Kiinnostavaa on, että kymmenen vuoden aikana kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat muuttuneet liberaalimmiksi. Perussuomalaisten suunta on ollut päinvastainen. Se on muuttunut entistäkin konservatiivisemmaksi…”

”Grafiikasta näkee, että vuoden 2021 kuntavaaliehdokkaat ovat kaikissa puolueissa oikeistolaisempia verrattuna eduskuntavaaliehdokkaisiin 2019. Se saattaa olla myös vastareaktio Sanna Marinin (sd) hallituksen vasemmistolaisena pidettyyn politiikkaan…Vaikka arvokartta ei sitä suoraan kerro, politiikan voi silti sanoa olevan murroksessa…”

”Mikä sitten saa puolueen siirtymään arvokartalla — eliitti vai kenttä? Pidetään tässä pohdiskelussa eliittinä puolueen kansanedustajia ja puheenjohtajaa, kenttänä kuntavaaliehdokkaita. Ehdokkaat voivat arvioida mahdollisten äänestäjiensä liikkuneen johonkin suuntaan arvokartalla, joten he pyrkivät siirtymään heidän perässään vastatakseen äänestäjien uudenlaiseen kysyntään. Toinen vaihtoehto on, että puolueen eliitti pyrkii ennakoimaan tulevaa ja siirtyy edelläkävijänä jo ennen kenttää uuteen suuntaan. Katsotaan, miten vihreiden puheenjohtaja, kansanedustajat ja kuntavaaliehdokkaat sijoittuvat arvokartalla…”

Näin Junkkari kysyy Hesari-artikkelissaan ja vastaa seuraavasti:

”Grafiikan mukaan vihreiden kuntavaaliehdokkaat — siis se kenttä — ei ole yhtä vasemmistolaista ja liberaalia kuin puolueen kansanedustajien muodostama eduskuntaryhmä. Näyttää siis siltä, että vihreiden eliitti yrittää johdattaa vihreitä kohti arvokartan reunaa — mutta kenttä seuraa vähän laiskasti. Sen verran eri kohdissa karttaa ne ovat. Erityisesti pistää silmään, että vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on niin kaukana liberaalivasemmistolaisessa kulmassa kuin suinkin mahdollista. Mutta asia ei toki ole näin yksinkertainen. Ei puolueen eliitti ole tupsahtanut asemaansa tyhjästä, vaan vihreiden äänestäjät ovat äänestäneet heidät eduskuntavaaleissa eduskuntaan.”

”Jos katsoo vuoden 2019 eduskuntavaaleja, valituksi tulleet vihreät kansanedustajat ovat selvästi vasemmistolaisempia ja liberaalimpia kuin vihreiden eduskuntavaaliehdokkaat olivat keskimäärin. Eniten ääniä siis saivat arvokartan vasemmassa alakulmassa sijainneet vihreät ehdokkaat. Se näyttää olevan suunta, johon äänestäjät haluavat puolueen siirtyvän.”

Näin siis vihreiden asema, artikkelin mukaan. Junkkarin artikkeli tarkastelee perussuomalaisten – jotka näyttäytyvät tulosten mukaan vihreiden selkeänä vastakohtana – asemaa seuraavasti:

”Perussuomalaisissa ei ole vastaavaa eroa ehdokkaiden ja valittujen kansanedustajien välillä. Puolueen nykyiset kansanedustajat ovat aika tarkkaan yhtä oikeistolaisia ja konservatiivisia kuin perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaat olivat keskimäärin viime vaaleissa…”

”Perussuomalaisille tärkeitä poliittisia teemoja ovat maahanmuuton, ilmastotoimien ja ’globalismin’ vastustaminen. Ne ovat myös ilmeisen keskeisiä syitä siihen, miksi moni äänestää puoluetta. Talouslinjaukset ovat perussuomalaisille ja sen äänestäjille näihin verrattuna toissijaisia. Tässä se eroaa monesta perinteisemmästä puolueesta. Vasemmistoliitolle ja Sdp:lle tulonjaon tasaaminen on politiikan ydin. Talous on tärkeä myös kokoomukselle, joka ajaa verojen alentamista. Perussuomalaisilla ei ole vastaavia talouteen liittyviä pyhiä perusperiaatteita…Ja koska puolue voi olla talouskysymyksissä joustava, sillä on muita puolueita suurempi liikkumatila arvokartan vaaka-akselilla. Tämä taas on vaalitaktisesti hyödyllistä. Onhan äänestäjistä iso osa maltillisia oikeistolaisia.”

Näin siis Marko Junkkarin Hesari-artikkeli, johon kannattaa tutustua kokonaisuudessaan, havainnollisine graafisine esityksineen kaikkineen.

Mitä voidaan päätellä kahden edellä lainatun valaisevan ja analyyttisen Hesari-artikkelin pohjalta? Luvassa voi sunnuntaina olla alueellisesti merkittäväkin vallansiirto. Katseet kannattaa kohdistaa niin sanottuihin seutukaupunkeihin. Saattaa toteutua niin sanottu alueiden kosto. Luvassa saattaa olla tulos, joka muuttaa Suomen poliittisen maantieteen ja kuntien valtadynamiikan. Arvojen osalta näyttää selvältä, että vihervasemmisto on entistäkin liberaalimmilla linjoilla, kun taas perussuomalaiset on kautta linjan entistäkin arvokonservatiivisempi.

Millaista arvomaailmaa itse kukin edustaakaan ja millaista Suomea haluaakaan rakentaa, hyviä vaihtoehtoja löytyy.

Joka tapauksessa kannattaa äänestää ja vaikuttaa.