Presidentti Jimmy Carter (1924-2024): Rauhan miehestä Israelin vihamieliseksi vastustajaksi

Camp Davidin sopimus: Rauhanneuvottelujen huippukohta

Carterin presidenttikauden huippuhetkiä oli Israelin ja Egyptin välisen rauhansopimuksen solmiminen 1978. Camp Davidin sopimuksen ansiosta Egypti tunnusti Israelin, ja Israel vetäytyi kuuden päivän sodassa 1967 valtaamaltaan Siinain niemimaalta. Sopimusta pidetään merkittävänä saavutuksena, mutta jo tuolloin jotkut kriitikot kokivat, että Carterin tapa lähestyä Lähi-idän kysymyksiä suosi palestiinalaiskysymyksen painottamista Israelin turvallisuushuolten kustannuksella.

Vaikka Jimmy Carterin roolia Camp Davidin rauhansopimuksen edistäjänä arvostetaankin, hänen myöhemmät toimensa Lähi-idässä herättävät siis syviä jakolinjoja.

Hänen kriitikkojensa mielestä hänen näkemyksensä Israelista olivat yksipuolisia ja hänen toimensa vahingoittivat Israelin asemaa kansainvälisesti. Carterin kannattajat kuitenkin kiittävät hänen pyrkimyksiään rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen palestiinalaisia kohtaan. Tämä kaksijakoinen perintö määrittää hänen rooliaan Lähi-idän politiikassa myös hänen kuolemansa jälkeen.

Erityisesti Israelissa on varoitettu Carterin perinnön uudelleentulkinnasta, jossa hänen suhdettaan Israeliin kaunistellaan. JNS:n mukaan Carterin toimet ja lausunnot osoittivat ”järjestelmällistä vihamielisyyttä” Israelia kohtaan, erityisesti hänen apartheid-väitteidensä ja Hamas-yhteyksiensä vuoksi. Times of Israel puolestaan korosti Carterin tapaamisten ja lausuntojen haitallista vaikutusta Israelin turvallisuuteen. Lehden mukaan Carter vähätteli Hamasin tekemää terrorismia ja osoitti empatiaa ryhmälle, joka julkisesti vaatii Israelin tuhoa.

Hamasin puolustaminen ja kiistanalaiset tapaamiset

Carter asettui avoimesti tukemaan Hamasia poliittisena toimijana ja kritisoi Israelia ankarasti sen sotilaallisista operaatioista Gazassa. Hänen kieltäytymisensä tapaamasta Israelin pääministeriä Benjamin Netanyahua vuonna 2015, pitäen sitä ”ajan hukkaamisena”, vahvisti käsitystä hänen yksipuolisuudestaan.

Carterin päätös tavata Hamasin johtajia oli yksi hänen kiistanalaisimmista toimistaan. Vuonna 2008 ja jälleen 2015 Carter tapasi Hamasin poliittisen johtajan Khaled Mashaalin ja muita järjestön jäseniä.

Carter jopa kuvaili Mashaalia ”rauhan kannattajaksi”, mikä herätti laajaa paheksuntaa Israelissa ja länsimaissa. Hänen lausuntonsa, joissa hän väitti Hamasin olevan sitoutunut rauhanprosessiin, nähtiin monien mielestä tosiasioiden vääristelynä.

Myös YLE uutisoi(18.4.2008) Carterin tapaamisesta Hamasin johtajan Khaled Meshaalin kanssa vuonna 2008 Damaskoksessa ja sen herättämästä arvostelusta. Palestiinalaiset itsekin arvostelivat tuolloin Carteria peläten neuvotteluiden Meshaalin kanssa heikentävän Yhdysvaltain ja Israelin pyrkimystä eristää Gazan kaistalla vallan väkivaltaisesti kaapanneen ja kaistaa hallinnoivan Hamasin. Carter olisi myös halunnut tavata Hamasin johtajia Gazassa, mutta Israel esti Carterin pääsyn Gazaan tapaamista varten, jonka jälkeen Carter tapasi heitä Egyptissä.

”Apartheid”-syytökset ja kiistanalainen kirjallisuus

Vuonna 2006 Carter julkaisi kirjan ”Palestine: Peace Not Apartheid”, jossa hän esitti väitteitä, joiden mukaan Israelin politiikka palestiinalaisalueilla muistuttaa Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää. Tämä vertaus herätti valtavan vastareaktion. Monet pitivät sitä yksipuolisena ja loukkaavana, sillä se jätti huomiotta alueen monimutkaisen poliittisen ja turvallisuustilanteen sekä palestiinalaisalueilla toimivien ryhmien, kuten Hamasin, terroriteot.

Useat israelilaiset ja juutalaisyhteisöjen johtajat syyttivät Carteria puolueellisuudesta ja virheellisistä rinnastuksista. Kirjan julkaisemisen jälkeen monet hänen pitkäaikaisista tukijoistaan juutalaisyhteisöissä vetäytyivät tukemasta häntä.

Alan Dershowitz, tunnettu yhdysvaltalainen lakimies ja Harvardin yliopiston oikeustieteen professori, on ollut kenties yksi äänekkäimmistä kriitikoista entistä presidentti Jimmy Carteria kohtaan, erityisesti Carterin näkemyksistä Israelin ja Palestiinan konfliktissa.

Dershowitz piti Carterin apartheid-vertailua vertailua loukkaavana ja virheellisenä, syyttäen Carteria puolueellisuudesta ja historiallisten tosiasioiden vääristelystä. Hän kirjoitti, että Carterin kirja on ”täynnä virheitä ja puolueellisuutta” ja että se esittää Israelin tilanteen yksipuolisesti.

Dershowitz on myös arvosteli Carteria ja hänen instituutionsa saamia miljoonien dollarien rahoitusta arabimaista, mukaan lukien Saudi-Arabian kuningas Fahd ja BCCI-pankki. Dershowitzin mukaan nämä taloudelliset sidonnaisuudet ovat voineet vaikuttaa Carterin näkemyksiin ja lausuntoihin Lähi-idän politiikasta.

Carterin Neuvot Arafatille

Dershowitz väittää, että vuonna 2000–2001 käytyjen rauhanneuvottelujen aikana Carter olisi neuvonut Palestiinan johtajaa Yasser Arafatia hylkäämään Israelin ja Yhdysvaltojen tarjoamat rauhanehdot. Nämä ehdot olisivat sisältäneet palestiinalaisvaltion perustamisen yli 96 prosentille kiistanalaisista alueista sekä Jerusalemin jakamisen pääkaupungiksi.

Dershowitzin mukaan Carter uskoi, että Arafatin hyväksyessä nämä ehdot hänen henkensä olisi vaarassa, ja että Carter ilmaisi tämän näkemyksen myös Arafatille. Tämän seurauksena Arafat olisi hylännyt tarjouksen ja aloitti toisen intifadan. Dershowitz katsoo, että osa näiden uhrien verestä on Carterin käsissä, koska hän ei kannustanut Arafatia hyväksymään rauhantarjousta, joka olisi voinut johtaa kestävään rauhaan.

Dershowitz on arvostellut Carteria myös siitä, että tämä on osoittanut myötätuntoa Lähi-idän terroristijohtajia kohtaan ja suhtautunut halveksivasti Israelin demokraattisesti valittuihin johtajiin. Esimerkiksi vuonna 2008 Carter vieraili Israelissa ja kävi kunnioittamassa ”rakkaan ystävänsä” Yasser Arafatin hautaa, mutta ei vieraillut Arafatin uhrien tai Israelin entisen pääministerin Yitzhak Rabinin haudoilla.

Dershowitz on käsitellyt näitä teemoja laajemmin kirjassaan ”The Case Against Israel’s Enemies: Exposing Jimmy Carter and Others Who Stand in the Way of Peace”, jossa hän syyttää Carteria ja muita länsimaisia johtajia Israelin legitimiteetin kyseenalaistamisesta ja epäasiallisesta vertailusta apartheid-järjestelmään. Dershowitzin mukaan tällaiset näkemykset eivät edistä rauhaa, vaan pikemminkin lietsovat palestiinalaista ääriajattelua ja oikeuttavat terroritekoja Israelia vastaan.

Dershowitzin kritiikki Carteria kohtaan perustuu näkemykseen siitä, että Carterin toimet ja lausunnot ovat pikemminkin estäneet rauhanprosessia ja rohkaisseet palestiinalaisia hylkäämään realistiset rauhantarjoukset, mikä on johtanut lisääntyneeseen väkivaltaan ja kärsimykseen alueella.

Carter kieltäytyi osallistumasta julkiseen väittelyyn Dershowitzin kanssa kirjansa teemoista Brandeisin yliopistossa vuonna 2006. Dershowitz kommentoi tätä toteamalla, että Carterin haluttomuus keskustella aiheesta herättää kysymyksiä hänen argumenttiensa kestävyydestä ja halukkuudestaan avoimeen keskusteluun.

Ristiriitainen perintö

Dershowitzin mukaan Carterin asenteet ja toimet ovat vahingoittaneet Israelin ja Palestiinan välistä rauhanprosessia. Hän pitää Carteria merkittävänä esteenä oikeudenmukaiselle ja kestävälle ratkaisulle Lähi-idässä, syyttäen häntä yksipuolisesta ja virheellisestä lähestymistavasta alueen monimutkaisiin kysymyksiin.

Jimmy Carterin merkittävimmäksi perinnöksi jää Camp Davidin rauhansopimus Egyptin ja Israelin välillä. Tuo rauha, jota toisinaan on kutsuttu ”kylmäksi rauhaksi”, on kestänyt Egyptin sisäiset kuohunnat ja vallanvaihdokset.

Muilta osin on vaikea sanoa onko Carterin presidenttikauden jälkeisestä Lähi-idän sukkuloinnista ollut enemmän haittaa kuin hyötyä Israelin ja palestiinalaisten väliselle rauhanpyrkimyksille.